 |
| Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen. |
Kun ensimmäisen kerran kuulin, että
Ateneum tuo Suomeen Amedeo Modiglianin teoksia, vatsassa alkoi jo kihelmöidä. Yhtä intohimoisesti kuin aikoinaan matkasin EMMAan katsomaan Claude Monét'ta ja vuosi sitten Turkuun
Ellen Thesleffiä, halusin nähdä Modiglianin. Rakkaus syttyi joskus vuonna 2009-2010, jolloin näin Mick Davisin ohjaaman elokuvan
Modigliani (2004). Taiteilijaa elokuvassa näytteli Andy Garcia. Pari vuotta myöhemmin 2012 matkasin Pariisin reissullani myös Père Lachaisen hautausmaalle Modiglianin ja hänen rakastettunsa haudalle:
 |
| Amedeo Modigliani, taidemaalari, syntyi Livornossa 12. heinäkuuta 1884, kuollut Pariisissa 24. tammikuuta 1920, "Kuolema nujersi kuuluisuuden kynnyksellä". Jeanne Hebuterne, syntyi Pariisissa 6. huhtikuuta 1898, kuollut Pariisissa 25. tammikuuta 1920, "Amedeo Modiglianin uskollinen kumppani äärimmäiseen uhrautumiseen asti" . |
Traaginen rakkaustarina kiehtoo, vaikka onkin äärimmäisen surullista, että menestyksen kynnyksellä seisonut taiteilija kuoli vain 35-vuotiaana. Kohtaloksi koitui tuberkuloosi, mutta Modigliani (1884-1920) kamppaili elämästään myös alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen rakastettunsa Jeanne Hébuterne (1898-1920) ei kestänyt puolisonsa kuolemaa, vaan hyppäsi seuraavana päivänä vanhempiensa asunnon viidennen kerroksen ikkunasta kuolemaan. Mukana kuoli heidän syntymätön lapsensa. Amedeolta ja Jeannelta jäi orvoksi vuoden ikäinen tytär,
Jeanne (1918-1984), joka adoptoitiin Amedeon sisarelle Firenzeen.
 |
| Amedeo Modigliani, Marc Vaux'n valokuvaamana taiteilijan työhuoneella, lahja Thora Klinckowstromilta. © PVDE / Bridgeman Images. |
 |
| Jeanne Hebuterne, Amedeo Modiglianin puoliso ja muusa, n. 1916. © PVDE / Bridgeman Images. |
 |
| Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen. |
Ateneumin näyttely on laajin mitä Pohjoismaissa on tähän mennessä nähty. Siinä missä elokuva keskittyi henkilöhistoriaan, toivoin näyttelyn tuovan esiin uusia puolia nimenomaan Modiglianin taiteesta. Se alkoi Pariisin taidepiireistä ja Modiglianin ystävistä. Ensimmäinen sali huokui Montmartren ja Montparnassen historiaa, kun 1900-luvun alun taiteilijat, kirjailijat, runoilijat ja kuvanveistäjät olivat tilassa läsnä: Pablo Picasso,
Chaïm Soutine, Anna Ahmatova, Constantin Brânc
ușin, Jacques Lipchitz, Oscar Miestchaninoff.
 |
| Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen. |
Amedeo Modigliani oli moniin muihin aikansa boheemitaiteilijoihin verrattuna erittäin lukenut ja monipuolisesti kasvatettu. Italiassa käytyjen akateemisten taideopintojen jälkeen ja Pariisiin muutettuaan, hän kiinnostui mm. Egyptin taiteesta, afrikkalaisista naamioista ja Angkorin temppelin tanssijoista. Modiglianin taide muovautui patsaiden ja reliefien myötä persoonalliseksi kuva- ja veistostaiteen yhdistelmäksi, joka tunnetaan sulavalinjaisista ja pitkänomaisista kasvoista sekä mantelinmuotoisista tyhjistä silmistään.
Paitsi kubistiset veistokset, Modiglianin ajatteluun ja taiteeseen vaikuttivat myös kirjallisuus (runous, Nietzsche, uusplatonismi) ja symbolismi. Luonnosten, piirrosten ja veistosten hahmot olivat usein sukupuolettomia, mikä juonsi juurensa juuri symbolistien ja uusplatonistien teorioihin, joiden mukaan täydellinen ihminen säilyttää molemmat sukupuolet.
 |
| Amedeo Modigliani: Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917). Osaka City
Museum of Modern Art, Japani. Kuva: Osaka City Museum of Modern Art. |
Itseäni hieman häiritsi, että näyttelyn mediakuvaksi oli valittu yllä näkyvä Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917), ja Ateneumin näyttelystä on uutisoitu juuri alastonkuvien kautta. Eivät ne makaavat alastomat nykykatsojan silmiin niin eroottisia ole kuin annetaan ymmärtää. Eikä niitä ole näyttelyssä niin paljon kuin etukäteen oletin. Henkilökohtaisesti pidin itse eniten juuri rintakuvista, ystävistä ja tuttavista tehdyistä muotokuvista. Niissä Modigliani on mielestäni parhaimmillaan. Hän ei koskaan maalannut tai piirtänyt muotokuviaan suoraan mallista, vaan omien muistikuviensa perusteella. Näin jokainen teos on taiteilijan persoonallinen tulkinta läheisestä ihmisestä, mikä tekee maalausten tutkimisesta mielenkiintoista.
 |
| Amedeo Modigliani: Nuori tummatukkainen tyttö istuu (1918). Musée
National Picasso, Pariisi, Picasson henkilökohtainen kokoelma. ©
RMN-Grand Palais (Musée Picasso, Paris) / René-Gabriel Ojéda. |
Taidehistoria on pullollaan muotokuvia ja se on yleensä ollut itselleni se vähiten kiinnostava aihealue, jonka sivuutan museoissa nopeasti. Modiglianin muotokuvissa on kuitenkin jotain enemmän. Jo se, että hän maalasi mallinsa muistista luo teoksiin uudenlaisen tason. Lisäksi siveltimenvedot ja murrettu värimaailma saa töihin omanlaisensa, hieman melankolisen tunnelman, mikä sopii ainakin minun suomalaiseen mielenmaisemaani. Värimaailma poikkeaa täysin niistä Claude Monét'n ja Ellen Thesleffin pehmeän pastellisista sävyistä joita rakastan. Modiglianin muotokuvat ovat kuitenkin itselleni voimakkaan tarinallisia, ja kenties se ristiriita tavallisen taidemakuni kesken juuri kiehtookin.
 |
| Amedeo Modigliani: Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918).
Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu
Aaltonen. |
Muotokuvissa Modigliania kiinnosti enemmän mallin persoonallisuus kuin tämän ulkoiset piirteet. Ateneumin omissa kokoelmissa oleva maalaus Modiglianin hyvästä ystävästä, taiteilija Léopold Survagesta, kiteyttää mielestäni oivallisesti maalausten syvällisemmän tason. Survagen kerrotaan ihmetelleen miksi hänelle on maalattu vain yksi silmä. Modigliani vastasi, että yhdellä silmällä katsot maailmaan, ja toisella katsot itseesi.
"Modiglianin muotokuvat ovat unohtumattoman kauniita siksi,
että hänen teostensa muoto on yksinkertainen kuin kulttiveistoksessa,
mutta niiden läsnäolo on intiimiä ajattomalla tavalla."
Amedeo Modiglianin näyttely Ateneumissa 5.2.2017 saakka.
Mäkin kävin näyttelyssä muutama viikko sitten ja bloggasinkin siitä. En nyt ihan hirveästi tykännyt, mutta yritän edelleen sivistää itseäni taiteen suhteen.
VastaaPoistaHei Veera, lisäsin postauksesi myös tuohon listaan. :) Siitä se taiteen analysointi lähtee. ;)
PoistaMäkin kävin katsomassa tuon näyttelyn, pitäisikin kirjoitella itsekin siitä pohdintoja omaan blogiin :) Mulla on tosi ristiriitainen suhde Modiglianiin, jokin noissa kuvissa kiehtoo, mutta toisaalta myös ärsyttää ja häiritsee.
VastaaPoistaJään mielenkiinnolla odottamaan ajatuksiasi. Etenkin tuota, että mikä kiehtoo ja mikä ärsyttää, ja miksi! :)
PoistaKiva postaus ja terkkuja!
VastaaPoistaKiitos! Terkkuja sinnekin, ja hyvää loppuvuotta! :)
Poista