Amedeo Modigliani

Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että Ateneum tuo Suomeen Amedeo Modiglianin teoksia, vatsassa alkoi jo kihelmöidä. Yhtä intohimoisesti kuin aikoinaan matkasin EMMAan katsomaan Claude Monét'ta ja vuosi sitten Turkuun Ellen Thesleffiä, halusin nähdä Modiglianin. Rakkaus syttyi joskus vuonna 2009-2010, jolloin näin Mick Davisin ohjaaman elokuvan Modigliani (2004). Taiteilijaa elokuvassa näytteli Andy Garcia. Pari vuotta myöhemmin 2012 matkasin Pariisin reissullani myös Père Lachaisen hautausmaalle Modiglianin ja hänen rakastettunsa haudalle:

Amedeo Modigliani, taidemaalari, syntyi Livornossa 12. heinäkuuta 1884, kuollut Pariisissa 24. tammikuuta 1920, "Kuolema nujersi kuuluisuuden kynnyksellä". Jeanne Hebuterne, syntyi Pariisissa 6. huhtikuuta 1898, kuollut Pariisissa 25. tammikuuta 1920, "Amedeo Modiglianin uskollinen kumppani äärimmäiseen uhrautumiseen asti" .

Traaginen rakkaustarina kiehtoo, vaikka onkin äärimmäisen surullista, että menestyksen kynnyksellä seisonut taiteilija kuoli vain 35-vuotiaana. Kohtaloksi koitui tuberkuloosi, mutta Modigliani (1884-1920) kamppaili elämästään myös alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen rakastettunsa Jeanne Hébuterne (1898-1920) ei kestänyt puolisonsa kuolemaa, vaan hyppäsi seuraavana päivänä vanhempiensa asunnon viidennen kerroksen ikkunasta kuolemaan. Mukana kuoli heidän syntymätön lapsensa. Amedeolta ja Jeannelta jäi orvoksi vuoden ikäinen tytär, Jeanne (1918-1984), joka adoptoitiin Amedeon sisarelle Firenzeen.

Amedeo Modigliani, Marc Vaux'n valokuvaamana taiteilijan työhuoneella, lahja Thora Klinckowstromilta. © PVDE / Bridgeman Images.

Jeanne Hebuterne, Amedeo Modiglianin puoliso ja muusa, n. 1916. © PVDE / Bridgeman Images.

Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.

Ateneumin näyttely on laajin mitä Pohjoismaissa on tähän mennessä nähty. Siinä missä elokuva keskittyi henkilöhistoriaan, toivoin näyttelyn tuovan esiin uusia puolia nimenomaan Modiglianin taiteesta. Se alkoi Pariisin taidepiireistä ja Modiglianin ystävistä. Ensimmäinen sali huokui Montmartren ja Montparnassen historiaa, kun 1900-luvun alun taiteilijat, kirjailijat, runoilijat ja kuvanveistäjät olivat tilassa läsnä: Pablo Picasso, Chaïm Soutine, Anna Ahmatova, Constantin Brâncușin, Jacques Lipchitz, Oscar Miestchaninoff.

Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.

Amedeo Modigliani oli moniin muihin aikansa boheemitaiteilijoihin verrattuna erittäin lukenut ja monipuolisesti kasvatettu. Italiassa käytyjen akateemisten taideopintojen jälkeen ja Pariisiin muutettuaan, hän kiinnostui mm. Egyptin taiteesta, afrikkalaisista naamioista ja Angkorin temppelin tanssijoista. Modiglianin taide muovautui patsaiden ja reliefien myötä persoonalliseksi kuva- ja veistostaiteen yhdistelmäksi, joka tunnetaan sulavalinjaisista ja pitkänomaisista kasvoista sekä mantelinmuotoisista tyhjistä silmistään.

Paitsi kubistiset veistokset, Modiglianin ajatteluun ja taiteeseen vaikuttivat myös kirjallisuus (runous, Nietzsche, uusplatonismi) ja symbolismi. Luonnosten, piirrosten ja veistosten hahmot olivat usein sukupuolettomia, mikä juonsi juurensa juuri symbolistien ja uusplatonistien teorioihin, joiden mukaan täydellinen ihminen säilyttää molemmat sukupuolet.

Amedeo Modigliani: Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917). Osaka City Museum of Modern Art, Japani. Kuva: Osaka City Museum of Modern Art.

Itseäni hieman häiritsi, että näyttelyn mediakuvaksi oli valittu yllä näkyvä Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917), ja Ateneumin näyttelystä on uutisoitu juuri alastonkuvien kautta. Eivät ne makaavat alastomat nykykatsojan silmiin niin eroottisia ole kuin annetaan ymmärtää. Eikä niitä ole näyttelyssä niin paljon kuin etukäteen oletin. Henkilökohtaisesti pidin itse eniten juuri rintakuvista, ystävistä ja tuttavista tehdyistä muotokuvista. Niissä Modigliani on mielestäni parhaimmillaan. Hän ei koskaan maalannut tai piirtänyt muotokuviaan suoraan mallista, vaan omien muistikuviensa perusteella. Näin jokainen teos on taiteilijan persoonallinen tulkinta läheisestä ihmisestä, mikä tekee maalausten tutkimisesta mielenkiintoista.  

Amedeo Modigliani: Nuori tummatukkainen tyttö istuu (1918). Musée National Picasso, Pariisi, Picasson henkilökohtainen kokoelma. © RMN-Grand Palais (Musée Picasso, Paris) / René-Gabriel Ojéda.

Taidehistoria on pullollaan muotokuvia ja se on yleensä ollut itselleni se vähiten kiinnostava aihealue, jonka sivuutan museoissa nopeasti. Modiglianin muotokuvissa on kuitenkin jotain enemmän. Jo se, että hän maalasi mallinsa muistista luo teoksiin uudenlaisen tason. Lisäksi siveltimenvedot ja murrettu värimaailma saa töihin omanlaisensa, hieman melankolisen tunnelman, mikä sopii ainakin minun suomalaiseen mielenmaisemaani. Värimaailma poikkeaa täysin niistä Claude Monét'n ja Ellen Thesleffin pehmeän pastellisista sävyistä joita rakastan. Modiglianin muotokuvat ovat kuitenkin itselleni voimakkaan tarinallisia, ja kenties se ristiriita tavallisen taidemakuni kesken juuri kiehtookin.

Amedeo Modigliani: Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Muotokuvissa Modigliania kiinnosti enemmän mallin persoonallisuus kuin tämän ulkoiset piirteet. Ateneumin omissa kokoelmissa oleva maalaus Modiglianin hyvästä ystävästä, taiteilija Léopold Survagesta, kiteyttää mielestäni oivallisesti maalausten syvällisemmän tason. Survagen kerrotaan ihmetelleen miksi hänelle on maalattu vain yksi silmä. Modigliani vastasi, että yhdellä silmällä katsot maailmaan, ja toisella katsot itseesi.

"Modiglianin muotokuvat ovat unohtumattoman kauniita siksi, 

että hänen teostensa muoto on yksinkertainen kuin kulttiveistoksessa, 

mutta niiden läsnäolo on intiimiä ajattomalla tavalla."

- Jaakko Rönkkö / Savon Sanomat -

Amedeo Modiglianin näyttely Ateneumissa 5.2.2017 saakka. 

Näyttelystä ovat kirjoittaneet myös: 
Kulttuuripläjäys
Haipakka
Kirjatimpuri

Funky and Fifty
Kirjamatkat

Kadonnutta 20-lukua etsimässä

Taidekiikari
LILOU's 

Amedeo Modigliani

Katsoin taas pitkästä aikaa yhden koskettavimmista elokuvista. Tämä ehti pölyttyä leffahyllyssäni pitkän tovin,mutta näin sunnuntain tekemättömyyden kunniaksi päätin taas nauttia elokuvan tunnelmasta.

(seuraavassa paljastuksia elokuvan juonesta)


Amedeo Modigliani: Portrait of Jeanne Hébuterne, 1918

Amedeo Modigliani oli italialainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan muotokuvista ja naismalleja kuvaavista maalauksista, joissa on pidennettyjä ja soikeita muotoja. Modigliani kuoli tuberkuloosiin 35-vuotiaana. Hänen terveytensä oli ollut heikko jo nuorena, hän muun muassa joutui lopettamaan koulun 14-vuotiaana keuhkopussintulehduksen vuoksi. Viimeisinä Pariisin vuosina terveyttä heikensivät myös päihteet.

Jeanne Hébuterne oli ranskalainen taiteilija, mutta paremmin tunnettu Amedeo Modiglianin puolisona. Hänen vanhempansa olivat syvästi katolisia eivätkä hyväksyneet juutalaista Modigliania. Pariskunnalle syntyi tytär, ja Jeannen isä yritti kaikin keinoin pitää Modiglianin erossa tyttärestään ja lapsenlapsestaan. Kun Jeanne odotti toista lastaan Modigliani kuoli tuberkuloosiin. Vanhemmat ottivat Jeannen luokseen, mutta järkyttynyt Jeanne heittäytyi ulos viidennen kerroksen ikkunasta tappaen itsensä ja syntymättömän lapsensa.

Elokuva kertoo paitsi Modiglianista taiteilijana, myös hänen rakkaudestaan Jeanne Hébuterneen, mutta ennen kaikkea Jeannen ehtymättömästä rakkaudesta Modiglianiin. Elokuvassa on äärettömän kauniit musiikit, jotka halusin jakaa kanssanne. Säveltäjänä Guy Farley.

Modigliani - Suite



Modigliani - Never again



Modigliani trailer



Lisää Amedeo Modiglianista ja Jeanne Hébuternesta Wikipediasta.