Liikkuvat muodot

Jaakko Rönkkö: Makuuasennosta pystyyn nouseva mies, 1982, guassi paperille, (hankittu 1982). Lasista heijastuu myös Antti Immonen: Vaahtopää (aineen tanssi tuntee säännön), 2004, puu, teräs ja pultit, (hankittu 2004); Pentti Meklin: Tanssijatar, 1982, öljy kankaalle, (hankittu 1982).

Kuopion taidemuseossa on parhaillaan esillä museon omista kokoelmista koottu Liikkuvat muodot -näyttely. Ajattelin etukäteen, että käyn vain pikaisesti piipahtamassa näyttelyssä. Että en kirjoita muistiinpanoja enkä blogitekstiä. Olen lomalla. Sitten aloin huomata linkkejä teosten välillä. Ripustuskin on aika kiva, ja täällä on tämäkin teos! Tässä vaiheessa ajattelin, että on pakko käydä pyytämässä kynä ja paperia asiakaspalvelupisteestä ja kirjoittaa ajatuksia ylös. En taida voida sille mitään, että analysoin teoksia näyttelyissä. Joten, nyt pääsette katsomaan Kuopion taidemuseon kesänäyttelyä.

Tauno Gröndahl: Juoksijat, 1952, hiili paperille (lahjoitus 1959). Paavo Halonen: Pukkaaja, 1977, pronssi (hankittu 1977).

Näyttely alkaa mustavalkoisesta sävymaailmasta kohti seinän takana räiskyviä värejä. Kuljen teokselta toiselle keskittyen ensin yksittäisiin teoksiin. Kovin montaa teosväliä ei tarvitse kulkea, että huomaa näyttelyn tarinallisuuden. Liikkuvat muodot kuvastuvat teoksissa mm. urheiluna, tanssina, materiaalin liikuttamisena (kineettinen taide), tarkoituksellisena liikkeenä, harrastuksena, ammattina, huvina ja esimerkiksi liikkumattomana teoksena, jossa kuvataan liikkuja (Terho Sakki: Tanssijattaren [kasvo]Muotokuva, 1959-60, terrakotta). Yllätyin kuinka monipuolisesti liikettä oli ajateltu ja pystytty taideteosten kautta tuomaan esiin. 

Rafael Wardi: Tanssijoita, 1951, tussi, (lahjoitus 2012, Leonardo da Vilhun kokoelma); Eemil Halonen: Tanssijatar, 1942, pronssi, Taidemuseo Eemil.

Rafael Wardi: Tanssijoita, 1951, tussi, (lahjoitus 2012, Leonardo da Vilhun kokoelma).

Huomasin, että näyttely kertoo paljon myös Kuopiosta. Urheilu on kaupungissa suuressa roolissa, samoin kuin tanssi (Kuopio tanssii ja soi). Nämä teemat tulivat esille monessa teoksessa. Rafael Wardin tanssijat liikuttivat myös vieressä olevaa Eemil Halosen veistosta. Samassa tilassa tanssivat myös Marja Kolun, Heikki Konttisen ja Paavo Halosen pienet pronssiveistokset.

Osmo Monto: Yksityiskohta teoksesta Juokseva, 1980, öljy ja tempera kankaalle, (hankittu 1982).

Jaakko Rönkkö: Tuntemattomia alueita III, 2002, paperi, (hankittu 2002).

Kuopio on myös yliopistokaupunki ja Kuopion kampus tunnetaan etenkin luonnontieteiden- ja lääketieteiden tiedekunnista. Jaakko Rönkön värikäs Tuntemattomia alueita III kuvasi mielestäni oivallisesti myös liikkeen näkymättömämpää puolta: orgaanisten yhdisteiden liikettä, biokemiaa.

Jaakko Rönkkö: Yksityiskohta teoksesta Tuntemattomia alueita III.

Kullervo Ruotsalainen: Discossa, 1973, öljy kankaalle, (hankittu 1973).

Varsinaisen teosten katselun sivussa oli mielenkiintoista lukea milloin teokset on hankittu taidemuseon kokoelmiin. Näin jokainen kertoo myös omasta ajankohdastaan ja taidemausta. Minua huvitti esimerkiksi Kullervo Ruotsalaisen punasävyinen maalaus Discossa. Kuvaa varmasti erittäin hyvin 1970-luvun tanssikulttuuria. Lanteet keinuvat puolelta toiselle. Teos oli rinnastettu onnistuneesti Ulla-Mari Lindströmin videoteokseen Koreografiaa kotona (2008). Videossa taiteilija keinuttaa ensin lanteita svengaavan musiikin tahtiin, ja liukuu lopulta tilassa joogamaisissa asennoissa mm. pöydän ympäri. 

Paavo Räbinä: Be Wise Be Silent, 1995, video, (hankittu 2007). Arto Väisänen: Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle, (hankittu 2018).

Se varsinainen hetki, kun kävelin hakemaan kynän ja paperia, syntyi välittömästi Arto Väisäsen teoksen nähdessäni. Kuopion taidemuseo osti sen! Galleria Ars Liberassa oli vuosi sitten Väisäsen näyttely, jossa ihastuin paitsi tähän Outoon valoon myös toiseen maalaukseen, jonka ostin oman kotini seinälle. Kehotin tuolloin tekstissäni museota hankkimaan Outoa valoa teoksen: 

"En tiedä onko Kuopion taidemuseo tallentanut kokoelmaansa vielä Arto Väisäsen värillisen kauden teoksia. Joku esimerkki siellä kuitenkin sietäisi olla. Mielestäni Outoa valoa sopisi luonteeltaan museon kokoelmaan aiempien näkemieni kokoelmanäyttelyiden perusteella." 

Ihanaa, että tämä maalaus pääsi julkiseen kokoelmaan kaikkien nähtäväksi!

Gallerian seinällä Väisäsen Outoa valoa toi aivan toisenlaisen tunnelman. Kirjoitin tuolloin, että:

"Hahmo näyttää valkoisessa haarniskassaan kuin käärinliinoistaan irrottautuvalta muumiolta. Ensimmäinen askel? Vasen jalka on edelleen lukittuna, mutta oikea jalka on liikahtanut paikaltaan. Sisältä hehkuu keltaista valoa. (---) Tuntuu kuin tuo ihmisraunio pyrkisi takaisin elämään. Käärinliinat sitovat häntä paikalleen, mutta outo sisäinen valo ajaa häntä eteenpäin. Näyttää kuin keltainen hehku tulisi pohjimmaisena kaiken alta. Syvänsinisen luo upean kontrastin kirkkaankeltaisen rinnalle. Vaikka kasvot ovat kuin pääkallo ja silmät vain tummat kuopat, silti tuossa kaikessa on mielestäni jotain todella kaunista." 

Taidemuseossa maalaus oli rinnastettu Paavo Räbinän videoteokseen Be Wise Be Silent. Videossa kaksi miekkailijaa ottelee keskenään. Taustalla kumisevat miekkailun hidastetut äänet. Enää Väisäsen hahmo ei tuntunut niin surulliselta ihmisrauniolta. Rujot kasvot muotoutuivat Räbinän videon vieressä miekkailijan kypäräksi ja vartalon ympärillä olevat "käärinliinat" suojapuvuksi. 

Näyttelyripustuksella on aina merkitystä ja Kuopion taidemuseon näyttelyissä olen aina ollut ylpeä laadukkaasta ripustuksesta. Teoksia on sopivassa suhteessa ja teemoitus toimii. Taideteokset osataan herättää tarinallistamalla eloon. Museon työntekijät kertovat tarinaa ripustamalla teokset tietyllä tavalla, tietyt teokset vierekkäin tai ryhmittäin. Näin ohjaillaan kävijöiden katsetta ja tulkintoja. Vaikka en tiedä kuinka paljon tavallinen museokävijä miettimällä miettii ripustusta.... Kenties tavallinen kävijä osaa rennommin kiertää näyttelyissä keskittymällä olennaiseen, eli itse teoksiin. Meillä museotyöntekijöillä on valitettavasti se ammattitauti, että näyttelyissä ei osaa enää kiertää keskittymällä pelkästään teoksiin, jos joutuu/saa työkseen luoda näyttelyitä.   

Liikkuvat muodot on monipuolinen katsaus Kuopion taidemuseon kokoelmiin useammalta vuosikymmeneltä. Esillä on maalausten, veistosten ja videoiden lisäksi mm. kineettistä taidetta. Esillä on esimerkiksi yleisön kestosuosikki Unto Hämäläisen Karvamato tanssii itselleen (1979), joka on minusta suoraan sanoen pelottava. On aina ollut. Hiljaa lanteitaan keinuttava karvainen metallilanka on niin omituinen ja samaan aikaan todentuntuinen, että ohitan sen aina nopeasti. Muuten näyttely oli viihdyttävä kokemus.

Lauantaina 10.8. kävijöillä on mahdollisuus osallistua taidemuseossa Miekkailuvartti -tapahtumaan klo 15.00.  Miekkailuvartilla asiantuntijana toimii Selma Mustonen, joka on toiminut lajin parissa jo yli vuosikymmenen. 

Liikkuvat muodot on esillä Kuopion taidemuseossa 1.9.2019 saakka.