Taiteilijan työhuoneella: Antti Immonen

Kuvanveistäjä Antti Immonen (s. 1973) on tämän hetken ajankohtaisin julkisen taiteen tekijä etenkin Pohjois-Savossa. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat Joensuun keskustan kiertoliittymän #Tuohi (2018) sekä Helsingin Vuosaaren Kahvikortteliin sijoitettu Kuppi kummaa -teos (2019). Teoksia löytyy myös Kangaslammin koulusta Iisalmesta (2017), Kuopion Energian tiloista (2017), Kauppis-Heikin koulusta Iisalmesta (2017) sekä Kuopion yliopistollisesta sairaalasta (2017). Immonen ylsi Kiasman taidekilpailun 1. vaiheeseen 2015, jolloin Kiasman yhteyteen etsittiin taideteosta.

Antti Immonen tunnetaan nimenomaan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista teoksistaan. Työhuone muistutti ensinäkemältä enemmän laboratoriota kuin taiteilijan työhuonetta. Valkoiset seinät, hitsausvälineitä, suojakäsineitä, porakoneita, puristimia, kiiltävää terästä ja muovilla eristetty työtila. Työhuone näytti olevan tarkassa järjestyksessä. Kaikella oli paikkansa. Millaiselta taiteilijan arki näyttää?

Immonen kertoi, että hänellä on jo pitkään ollut samanlainen päivärytmi. Kello soi aamulla klo 7 ja työhuoneelle siirrytään siinä kahdeksan maissa. Työpäivien pituus vaihtelee. Välillä voi olla 8-16 päiviä, välillä työpäivät voivat venähtää. Immonen työskentelee myös viikonloppuisin ja piirtää päivittäin. Luovassa työssä ei voi eikä tarvitse noudattaa toimistotyöaikaa. Immosella on kaksi työhuonetta: tämän kuvissa näkyvän lisäksi hänen kotinsa yhteydessä sijaitsee ateljeetila. Suurikokoisia julkisia teoksia työstäessä hän on vuokrannut välillä isomman hallin. 

Mitä pidät tärkeänä työhuoneessa?

- Riittävän paljon pitää olla tilaa, jotta paikat voi pitää siistinä. Kohdepoistoimuri on hitsatessa tärkeä työkalu. Työturvallisuus on otettava huomioon, sen vuoksi lattiat ja työtasot tulee pitää tyhjinä, Immonen kertoo.

Veistokset ovat usein suurikokoisia. Kuinka säilytät teoksia?

- Se on vaikeaa. Varastoin teoksia kotona, joskus olen käyttänyt vuokravarastoa. Ruostumaton teräs on materiaalina käytännöllinen, sillä se on säänkestävä. Teoksia voi pitää myös ulkona.

Sinulla on viime aikoina ollut paljon julkisuutta erilaisten kilpailu- ja tilausteosten kautta. Miten nämä eroavat toisistaan?

- Kutsuttuna teoksia on kivempi tehdä. Joensuun kiertoliittymäteos [#Tuohi] oli muutaman kutsutun taiteilijan teoskilpailu. Valtakunnallisissa kilpailuissa tsäänssit sijoittumiseen on pienet. Kilpailuun voi osallistua satoja taitelijoita ja jokainen panostaa tekemiseen paljon työtunteja. Mutta palkkaa ei tule kenellekään. Parhaiten sijoittuneet 2-3 taiteilijaa voivat saada palkkion tai korvauksen.

Miten ajatuksesi taiteen tekemisestä eroavat omien vapaiden teosten ja tilaus/kilpailuteosten kohdalla? Tilaajalla on tietenkin etukäteen jokin toive esimerkiksi teemasta.

- Aina tekemisen lähtökohtana on se mitä huvittaisi tehdä. Jos jonkin tekeminen tuntuu vastenmieliseltä, se ei ole hyvä lähtökohta. [Omat] Teokset muuttuvat usein luonnosvaiheesta lopulliseen teokseen. Pidän siitä, että tekemisen lomassa voi katsoa ja muokata lopputulosta koko ajan. Minulla on harvoin täysin selkeää kuvaa lopputuloksesta.

Mutta tilaustöiden kohdalla luonnoksen ja lopputuloksen tulisi kuitenkin olla aika lailla sitä mitä on luvattu?

- (Leveä hymy.) Helsingin kohdalla [Vuosaaren Kahvikortteli] tiesin jo alusta alkaen mihin

suuntaan haluan teosta viedä. Tilaustyöt voivat olla hyvin pitkiäkin projekteja. Minulle tuli

Helsingin luonnostilaus 2008; 11 vuotta ennen projektin valmistumista. Tilaustyöt ovat usein myös mahdollisuus uuden tekniikan opetteluun. Kahvikorttelin teoksen kohdalla lisäsin teräksen rinnalle pronssia. Pronssiosat valettiin Lapinlahdella [Pohjos-Savossa].

- Mielekkyys on aina lähtökohta. Julkisissa ja tilaustöissä on mietittävä miten se [mielekkyys] sovitetaan tilaajan suunnitelmaan. Ja aiheita ei voi suunnitella päivänpolttaviin kysymyksiin liittyen, sillä teosten on kestettävä aikaa. On jätettävä riittävästi tulkinnanvaraa.

Sinulla on aika ajoin harjoittelijoita työssäoppimassa. Onko sinulla jotain työryhmää isojen veistosten tekemisessä vai teetkö kaiken yksin?

- Ei ole varsinaista työryhmää – julkisten teosten toteutuksissa yhteistyökumppaneita ja alihankkijoita on ollut vaihtelevasti. Toivalan Metalli on auttanut. Esimerkiksi Rakentaja-muistomerkki [Valkeisen puisto, Kuopio] ja [Kuopion] Lentokentän kiertoliittymäteos ovat metallitöiden osalta kokonaan heidän tekemänsä. Itse tekeminen on minulle kuitenkin tärkeää. En meinaa pysyä nahoissani, jos näen että joku muu tekee. Muutkin voi toki tehdä, mutta haluan vaikuttaa siihen jos tekemisen myötä lopputulokseen tulee muutoksia. Toivalan Metallilla olen teettänyt esimerkiksi sarjatyönä joidenkin teosten osia, jotka olen itse koonnut lopullisiin töihin.

Onko tekemiselläsi jokin alkuajatus tai teema?

- Joskus on, joskus ei. Usein aloittaessa en tiedä tuleeko työstä pelkkä visuaalinen veistos vai tuleeko siitä jotain muuta. Ajatukset syntyvät tekemisen lomassa. Tilaustöissä ei voi samalla tavalla soveltaa.

Oletko koskaan kieltäytynyt tilaustyöstä?

- Joskus olen joutunut kieltäytymään sen vuoksi, että tilaajalla ei ole ollut realistista käsitystä taiteen tekemisestä. On ollut vääristyneitä ajatuksia työn ja lopputuloksen hinnoista; suunnittelusta ja toteutuksesta. Ei ymmärretä sitä, että taidetta ei tehdä standardimitoilla. Mutta yleensä tilaajat ovat ammattilaisia, jotka tietävät miten homma toimii.

Työhuoneesi on täynnä erilaisia työkaluja. Kuinka usein joudut uusimaan välineitä?

- Tykkään työkaluista! Kun on oikeat työkalut oikeaan tekemiseen. Halvat työkalut ei kestä ja niiden kanssa menee hermot. Joten työkalut ovat suht pitkäikäisiä. Hiomalaikkoja tietysti kuluu, ja hitsauskaasua menee paljon; joka on iso kuluerä.

Millaisena koet Kuopion kuvataidekentän?

- Palasin Kuopioon reilut parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin meitä nuorempia taiteilijoita oli mm. Mari Arvinen ja Antti Rönkä. Sen jälkeen tuntui, että nuorissa taiteilijoissa oli pitkä väli. Nyt nuoria tekijöitä on taas paljon ja [Ars] Liberan hallitus on nuorentunut. Galleriatilanne on huono kaupungin kokoon nähden. Taiteilijoille ilmaisia näyttelytiloja tarvittaisiin.

Immonen hitsaa terästä tarkkuutta vaativalla TIG-menetelmällä.

Sinusta paistaa ilo ja innostus tekemiseen. Tuntuu, että olet ongelmanratkaisija ja Pelle Peloton, mitä tulee taiteen tekemiseen. (Esimerkkinä Rutiini ja rituaali -teos)  Onko sinulla taiteellisia esikuvia?

- (Leveä hymy) Ongelmanratkaisija on hyvin sanottu. Nykyaika on hyvä kaiken uuden opetteluun. YouTube auttaa opiskelua, esimerkiksi erilaisten teknisten juttujen selvittämisessä. On hyvä, kun voi opetella itse. Kouluaikoina pidin esikuvina englantilaisia kuvanveistäjä, kuten Tony Graggia ja Richard Deaconia. Saan virtaa visuaalisista teoksista. Tekstipohja tai käsitteellisyys eivät viehätä. Nimenomaan visuaalinen näyttävyys on tärkeää.

- Uran alussa tein veistoksia puusta lähinnä siitä syystä, että materiaalia oli helposti saatavilla ja perustyökalut edullisia. Mutta kyllä minä jo silloin haaveilin, että tekisin töitä teräksestä. Monet työt mitä silloin tein, olisi hyvin voinut tehdä myös teräksestä.

Eli voidaan sanoa, että olet toteuttanut unelmasi? Olet unelma-ammatissa.

- Kyllä.