Kuvataiteilija Timo Kokko (s. 1978) on tullut tunnetuksi lähivuosina etenkin vuorovaikutteisista installaatioistaan. Hänen töissään ovat keskiössä kierrätys, ympäristö ja ihmisen suhde luontoon. Viimeisin installaatio on esillä Kuopion taidemuseon M_itä? Nykytaiteen biennaalissa: State of life that calls for another way of living. Teokset alkavat liikkua katsojan astuessa lähemmäs. UV- valossa hehkuva vesi on ollut tärkeä elementti monessa muodossa; sadepisaroina tai virtaavana uomana. Taiteilija toimii aktiivisesti taidekentällä myös asiantuntija- ja opetustehtävissä.
Timo Kokko, millainen on tavallinen työpäiväsi?
- Työpäivä määräytyy sen hetkisen teoksen, suunnitteilla olevan näyttelyn tai työtehtävän mukaan. Olen silloin työhuoneella niin paljon kuin mahdollista. Asiantuntijatyöt, opetustyöt ja perhe jakavat aikaa. Lauran [puoliso] työajat totta kai vaikuttavat, mutta ovat onneksi tarpeeksi joustavia.
- Teokset ovat valmiina hyvissä ajoin niiden teknisten vaatimusten takia. Haluan myös itse kokea ja pohtia teosta valmiina, ennen kuin se esitetään julkisesti. Esimerkiksi M_itä biennaalin teoksen kohdalla tekniikkaosio oli valmis jo toukokuun alussa [2019]. Vain kuori puuttui. Lähdin toukokuussa Marbellan residenssiin, ja kun tulin takaisin, kesäkuussa teos oli jo valmis. [Näyttely avautui syyskuussa 2019] On myös viikkoja, jolloin en käy työhuoneella ollenkaan.
Mikä sinulle on työhuoneessa tärkeää?
- Viimeiset viisi vuotta olen tehnyt teoksia näyttelyitä ja tapahtumia varten, joten lyhyet projektitilat ovat sopineet minulle. Tuolloin en tarvinnut vakituista työtilaa. Nyt olen ollut vuoden tässä nykyisessä työhuoneessa. Muuttaminen [työhuoneesta toiseen] ei ole minulle ongelma. Olen tehnyt sitä niin paljon.
- Minulle työhuone ei ole perinteinen ”luovuuden pesä”, sillä ideat syntyvät muualla. Tärkeää on idean ja kaiken työstäminen. Kirjoitan päivittäin ja teen saneluja puhelimeen. Ne ovat sellaisia alkuajatuksia, luonnoksia - mielikuvaharjoituksia miten menen teokseen. Sitä millainen teos on ja millainen kokemus se voisi olla. Nämä siis tapahtuvat usein työhuoneen ulkopuolella. Muotoa tai materiaalia ei vielä ole olemassa. Työhuoneella toteutan ja jatkokehitän.
- Pääidea ei siis tule työhuoneessa istumalla. Haluan, että työhuone on työskentelytilan lisäksi kiva oleskelupaikka. Tuon tänne Nintendon kotoa ja voidaan pojan kanssa vaikka pelata. Taidekoulusta valmistuttua, ennen ensimmäistä työhuonetta, tein kaiken kotona olohuoneessa. Nyt työhuone on myös olohuone, jossa voi tarvittaessa vaikka rälläköidä.
- Taiteilijuus ei ole minulle tuskaa, tai siihen ei liity romanttista ajatusta kärsivästä tai johonkin tiettyyn rooliin tai myyttiin pohjautuvasta taiteilijasta. Tai en ainakaan tunnista itsestäni sellaista. Minulle taiteilijuus on helppoa ja nautinnollista. Teen mielelläni taustatutkimusta ja käytän paljon teoria- ja tietopohjaa.
- Taiteilijuus on minulle jatkuva prosessi. Olen ympäröinyt itseni aikajanallisilla esineillä; sellaisilla, jotka tuovat tärkeitä muistoja ja hetkiä mieleen. Taiteeni ja elämänfilosofiani on: The Trick is To Keep Breathing. Että kaikesta selviää, kun hengittää ja hengähtää, tai ottaa rennosti, eli ei ole mitään hätää. Kun ymmärtää tämän, kaikki on helpompaa. Se on ehkä sitä savolaista lupsakkuutta. Taiteen luona viipyminen on minulle tärkeää. Omissa töissäni valmistusprosessi on usein pitkä. En arvota teoksia, vaan prosessi on tärkeintä.
Teoksesi ovat usein suurikokoisia ja installaatiomuotoisia. Kuinka säilytät teoksia?
- En säilytä teoksia; mikään teoksista ei ole varastossa. Kaikki materiaalit menee uusiokäyttöön. Ne ovat näyttelyssä sen hetken, jonka jälkeen ne katoavat.
Eli teoksesi eivät ole ostettavissa?
- Teokset ovat aina ostettavissa, mutta teoksen valmistus ja se motivaatio tekemiseen ei liity teoksen myyntiin millään tavalla. Työt ovat muokattavissa, jos joku haluaa sellaisen hankkia, mutta en tee varsinaisesti teoksia kenenkään seinälle.
Kuinka näet toimeentulosi?
- Apurahat ovat tällä hetkellä yli puolet tuloista. Joten niiden määrä on merkittävä. On myös hetkiä, jolloin opetan enkä tee taidetta ollenkaan. Silloin opetustyö on suurin tulonlähde. Apurahojen ja opetustöiden lisäksi saan tuloja mm. asiantuntijuustehtävistä.
Millaisena koet opettamisen taiteen tekemisen rinnalla? Kuinka usein käyt opettamassa?
- Tällä hetkellä kerran viikossa. Nautin opettamisesta. Ehkä tähän ovat vaikuttaneet myös omat huonot opettajakokemukset. Haluan olla hyvä opettaja ja jakaa sekä tietoa että taitoa. Opettajuus on minulle osa taiteilijuutta. En näe syytä miksi taiteilija ei voisi olla myös hyvä opettaja.
- [Kuvataide]Akatemia-aikana pääsin tutustumaan mahtavaan opettajaan, kuvataiteilija Markus Kåhreen. Olin vasta mennyt Akatemiaan ja edessä oli julkisen taiteen kilpailukurssi. Voittajalle oli tiedossa rahapalkinto, joka tietysti innosti opiskelijaa. Tein yhteensä viisi ehdotusta, joista kolme pääsi jatkoon, ja yksi voitti. Sen kurssin jälkeen Kåhre tuli käymään akatemian työhuoneellani ja ehdotti säännöllisiä tapaamisia siellä. Olin valmistautunut portfolioiden ynnä muiden kera. Mutta hän sanoikin, että kerroppas itsestäsi jotain, ikään kuin kysyäkseen ”mikäs mies sinä olet?”. Olin ihan ihmeissäni! Mutta ymmärsin, että ollakseen hyvä opettaja, hän halusi tietää minun taustat ja mistä tulen. Tähän liittyy myös seinällä oleva muotoilupuikko. Markus Kåhre veisti sen minulle erään kurssin aikana siinä silmieni edessä, vaikka tiesi että pystyisin kyllä itsekin sellaisen tekemään. Se oli mahtava hetki. Hän lähestyi minua taiteilijana, mentorina ja ihmisenä. Akatemiasta pystyn itsekin ammentamaan paljon omaan opettajuuteeni sekä taiteilijan ammattiin.
Sinulla on esillä paljon erilaisia muistoesineitä, kerrotko niistä?
- Nämä pässinsarvet ovat isoisän entiseltä maatilalta. Hän oli sellainen renessanssi-ihminen: laivamekaanikko, maanviljelijä, lentokonemekaanikko, komppanian vääpeli ja keksijä. Inspiroiva henkilö. Sarvet olivat kuistin oven yläpuolella. Luontoteema näkyy töissäni: kunnioitus syntyi siellä isoisän tilalla, jossa metsä ja luonto olivat ympärillä. Kaikki kesät vietettiin maalla. Se tunne, että ukki heittäytyi ja teki asioita meidän kanssa, oli tärkeä.
- Pojan piirustus on tärkeä siksi, että siinä tiivistyy se samanlainen lapsuuden ilo ja onnellisuus, jota minä lapsena koin. En tiedä olenko oikeasti ollut tuollaisessa uimahyppyasennossa laiturin nokassa [naurua], mutta minusta on mahtavaa, että poika on ikuistanut sen tunnelman! Noita tunnelmia minäkin välitän. Kaikki esineet ympärillä auttavat ajatuksen synnyssä teoksia työstäessä.
Millaisena koet Kuopion kuvataidekentän tällä hetkellä?
- Itse taidekenttä.... [huokaus]. Mitenhän tätä lähtisi purkamaan? No galleriatilanne on järkyttävä, katastrofi suorastaan. Yksityisten gallerioiden poistuminen kaupungista oli tosi iso isku, vaikka ymmärrän täysin esimerkiksi G12:n siirtymisen ja panostamisen Helsinkiin. Täällä oli jokin aika sitten vielä hyvä tilanne; VB-valokuvakeskus, Taiteilijaseuran galleria, G12, Mylly [luovien alojen keskus], Galleria Kapriisi ja Taidetoimikunnan galleria Sitruuna. Mutta sitten kaikki tuntui jotenkin levähtävän.
- Taidemuseo on valitettavasti ainut kuvataiteeseen keskittynyt taidetila tällä hetkellä, kun Galleria Ars Liberan näyttelytilakin puretaan. Mylly pitäisi nostaa uudelleen eloon. Se voisi parhaimmillaan olla taiteilijoita, muotoilijoita ja muita luovien alojen tekijöitä yhdistävä ja esittelevä taho. [Katutaideyhdistys] Urbaani on katutaiteen saralla merkittävä tekijä.
- Yhdistystilanne on Kuopiossa hyvä ja monipuolinen [mm. ANTI – Contemporary Art Festival yhdistys ry, Kuopion Kuvataiteilijat ry, Kuvataideseura Arttiimi ry, Luovien alojen yhdistys Pro Mylly ry, Minna Canthin talo ry, Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu, Kellari ry, Vox Polaris-kuoro ry, Kuopion Lasten Sirkus ry, Pohjois-Savon kirjallinen yhdistys Vestäjät ry, Tanssitaiteen tuki ry, Valokuva- ja mediataideyhdistys Valmed ry...].
[Kuopion kuvataiteilijat ry] Ars Liberalla menee hyvin. Hallitus on uudistunut ja nuorentunut.
- Ylipäänsä kulttuurikentällä pitäisi uskaltaa ottaa enemmän riskejä. Pitäisi pystyä uudistumaan, olemaan ajankohtainen ja vastata taidekentän haasteisiin. Se on vaativaa ja aikaa vievää. Galleria Ars Libera uudisti Kuopion taidekenttää ottamalla mukaan uusia ja kokeellisia taidemuotoja. Galleriat, taiteilijat, järjestöt ja muut kulttuuritoimijat pitäisi saada paremmin yhteistyöhön keskenään.
- Haluan omalla osaamisellani auttaa sen mitä voin. Osaan olla kaikenlaisen kilpailun ulkopuolella ja haalin mieluummin ympärilleni ystäviä kuin katkeria kilpailijoita. Helsingissä oli monella tavalla paljon vapaampaa olla, sillä koin taidekentän laajempana, avoimempana ja monipuolisempana.
Timo Kokko on ilmeisen pidetty opettaja. Työhuoneella on humoristisia kiitoskortteja opiskelijoilta, ja puheesta heijastuu voimakas intohimo ja innostus kaikkeen mitä hän tekee. Kokko puhui isoisästään renessanssi-ihmisenä, mutta nopeasti käy ilmi, että hän kantaa itse tuota samaa viittaa. Taiteen tekemisen, asiantuntijuuden, opettamisen, erilaisten yhdistys- ja järjestötoiminnan lisäksi hän tekee töitä myös musiikin puolella. Kokko on mukana Dear Moon -yhtyeessä, joka julkaisi juuri singlen ja musiikkivideon. Tämä aika tarvitsee monipuolisia renessanssi-ihmisiä, mutta yksin ei toivoisi kenenkään kivirekeä vetävän, ainakaan kovin pitkän matkaa.
Mitä alkanut vuosi tuo tullessaan?
- Olen lähdössä helmikuun alussa Utön saarelle residenssiin pariksi viikoksi. Valmistelen seuraavaa näyttelyä, sitten on opetustyötä sekä todella mielenkiintoinen tulevaisuuden ruokaan liittyvä työpaja ANTI- festivaalin kanssa, mutta sen jälkeen voisi hetken nauttia vaikka työtilasta, kunhan sen saan ensin valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti