Siisti on rikki

Emma Luukkala: Sunday, 2020, epoksi, öljymaali ja lanka kankaalle ja sukille. Emma Luukkala: Horror Vacui I, 2018, öljy paperille.

Jyväskylän taidemuseossa on esillä Emma Luukkalan (s.1992) näyttely Melska. Taiteilija oli minulle uusi tuttavuus. Luukkala on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2020, jossa hän toimii nykyisin osa-aikaisena maalauksen materiaaliopin assistenttina ja tuntiopettajana. 

Taidemuseossa oleva näyttely on toteutetttu yhdessä Jyväskylän Kulttuuriluotsien kanssa: "Helmikuussa 2020 käynnistyneessä projektissa kulttuuriluotsit valitsivat mieleisensä taiteilijan. Samalla luotsit tutustuivat taidemuseon näyttelyprosessiin ja osallistuivat näyttelyjärjestelyihin yhdessä taidemuseon henkilökunnan ja Emma Luukkalan kanssa. Näyttelyjärjestelyt etenivät sujuvasti Teams-palavereissa, joihin säännöllisesti osallistui 8–10 luotsia, kulttuuriluotsikoordinaattori, taidemuseon kaksi intendenttiä sekä taiteilija."

Lopputuloksena syntyi näyttely, joka kiinnittää pelkistetysti huomiota arjen sekamelskaan, materiaan ja sen keskellä elämiseen. Luukkala kertoo: "Kaikki teokset käsittelevät jollain tapaa kotia, sotkua, arkea ja sellaista materiaalista olemista. Täällä on useita pieniä teoksia, missä olen kuvannut sotkuisia huoneita tai tavarakasoja."

Emma Luukkala: yksityiskohta teoksesta Sunday, 2020.

Sunday -teoksessa räsymattoa muistuttavan installaation raidat on maalattu sumeasti. "Olen keikauttanut abstraktin maalauksen toisenlaiseen kulmaan ja tuonut siihen mukaan tosi kotoisan eikä ollenkaan sellaisen suureellisen näkökulman, mitä abstraktit teokset ovat aiemmin edustaneet", Luukkala kertoo. Maton päällä on mm. parittomia sukkia ja tiskirätti, johon on tarttunut "roskia". 

Emma Luukkala: yksityiskohta teoksesta Sunday, 2021.

Näyttelyssä on maltillisesti teoksia, jolloin katsoja jaksaa antaa jokaiselle aikaa. Minua viehätti eniten Siisti on rikki -sarja, joka leikki esittävän ja ei-esittävän rajamailla. Läheltä katsottuna maalaus oli vain väritäpliä, mutta kauempaa hahmottuivat esimerkiksi huonekalut, vaatteet ja esineet. Maalin materiaalisuus oli niin paksua, että teoksia olisi tehnyt mieli koskettaa. Näytti siltä kuin maali olisi pyyhkäisty tai painettu pohjamateriaalille sormilla. Maalaukset saivat käsityömäisen tunnun, kuin taiteilija olisi rakentanut lopputuloksen käsin.

Emma Luukkala: Siisti on rikki VI, 2020, tempera ja öljy levylle.

Emma Luukkala: yksityiskohta teoksesta Siisti on rikki VI, 2020.

Emma Luukkala: yksityiskohta teoksesta Siisti on rikki VI, 2020.

Luukkala kertoo, että on valinnut kuvata arkea ja pieniä asioita, koska pienet ja arkiset asiat ovat tärkeitä: "Koti teemana tuntui siltä, että jostain on lähdettävä liikkeelle. Maailma on niin suuri ja monimutkainen paikka, että jos haluaa tutustua tähän maailmaan, on hyvä lähteä siitä läheltä. Koti on samaan aikaan tosi henkilökohtainen ja kuitenkin niin universaali. Vaikka se on pieni ympäristö, se peilaa hyvin meidän koko kulttuuria laajastikin."

Emma Luukkala: Siisti on rikki V, 2020, tempera ja öljy levylle.

"Siisti on rikki -lausahduksen olen kuullut isovanhemmiltani. Siihen liittyy muisto lapsuudesta, kun olen ollut pieni ja ollaan valmisteltu isovanhempien kylään tuloa. Ollaan siivottu kaikki valmiiksi, ja siinä odotellessa olen kuitenkin innostunut leikkimään ja askartelemaan. Ja sit kun he saapuvat, se kaikki siisti onkin muuttunut jälleen aikamoiseksi sotkuksi. Mummi ja ukki tulivat kylään, niin mummin istahtaessa sängylle hän sanoi, että 'Meillä päin sanotaan, että siisti on rikki' ", Luukkala avaa teossarjansa nimeä.

Lause on kiehtova. Kuinka siisti määritellään? Jokainen tiedämme, että eri henkilöillä on eri käsitys siisteydestä. Toisaalta käsitykset eroavat myös siinä, ymmärretäänkö siistillä puhtautta vai järjestystä. Varmasti moni kokee kasvaneensa tuohon Emma Luukkalan muistoon, jossa kotia pitää siivota, jos joku tulee kylään. Eikä ketään oteta mielellään yllätysvierailulle, jos koti ei ole siisti. Torjutaan siis hyvää tuova sosiaalinen kanssakäyminen vain epäjärjestyksessä olevan materian tai lattialla juoksevien villakoirien vuoksi?

Emma Luukkala: Siisti on rikki II, 2020, tempera ja öljy levylle.

Olen kuitenkin huomannut, että kuvankauniin Instagram-maailman keskellä on alettu kapinoida näennäistä siisteyttä vastaan. Kenenkään koti tuskin on koko ajan siisti. Ainakaan joka nurkasta.  Puhtaus ja järjestys tuovat toki mielihyvää, mutta on surullista ajatella, että sotkuisuus olisi pelkästään paheksuttavaa. Se on normaalia. Tämän Emma Luukkalan näyttely mielestäni haluaa osoittaa.

Saman puolesta puhuu myös toimittaja Maria Veitola, joka "lanseerasi" joitain aikoja sitten Instagramissa kasa-käsitteen. Hän julkaisi kotoaan ja arjestaan kuvia erilaisista kasoista ja rohkaisi seuraajiaan tekemään samoin lisäämällä kuvan yhteyteen kasa-tunnisteen. Kasat, jotka tavallisesti halutaan rajata kauniin otoksen ulkopuolelle. Kasoja on meillä kaikilla: tiskikasoja, vaatekasoja, lelukasoja, kenkäkasoja, pyykkikasoja, sanoma/aikakauslehtikasoja.... Veitola normalisoi tempauksellaan sotkua ja pyyhki siitä syntyvää häpeän tunnetta. 

Emma Luukkala: Pieniä tärkeitä IV, 2021, öljy kankaalle. Suomen Taideyhdistys.

Somen voima näkyi myös haasteessa, jossa naisia kannustettiin paljastamaan käsilaukkujensa sisältö. "Naisen laukku on pohjaton", sanotaan. Tämä on totta, sillä itsekin olen huomannut, että laukun pohjalle hukkuu ja unohtuu kaikenlaista. Huolitellun ensivaikutelman alla on monella "sotkuinen todellisuus". Melska -näyttelyssä on Emma Luukkalan uusimpia teoksia, joissa maalauksiin on kuvattu "Pieniä tärkeitä", eli juuri niitä laukun pohjalle tai esimerkiksi pöydän kulmalle jääneitä pieniä asioita.  

Siisti on rikki. Vai onko? Pengoin mielenkiinnosta oman laukkuni sisältöä ja perinteisten lompakon, puhelimen ja avainten lisäksi mukana kulkee mm. tällaista:

Aurinkolasit, keltaisessa kangaspussissa on pitsiverhoista kierrätettyjä kestohedelmäpusseja, 2 x taidekestokassit (René Magritten Ceci n'est pas une pipe/Tämä ei ole piippu -kassi on vuosia vanha. Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -kassin ostin tältä samalta Jyväskylän taidemuseon reissulta), käytettyjä maskeja (heittäköön ensimmäisen kiven, jolla ei ole jäänyt käytetty maski joskus taskuun/laukkuun), puuteri + huiska, pienessä metallirasiassa on korvatulpat (kyllä, tärkeät esimerkiksi pidemmillä juna/bussimatkoilla - ei ole ihan hetkeen ollut tarvetta...), huulipuna (ei ole ollut tällekään tarvetta, koska maskisuositus), migreenin ehkäisyyn Buranaa (olipa hyvä kun tuli tarkastettua - viimeinen käyttöaika 7/2021), purkkaa, kehysliikkeen kuitti (19.9.2019), Knipin keikkalippu (22.2.2020 - tällähän voisi jo kuvitella olevan kulttuuriarvoa, aika ennen koronakurimusta), Kiasman kuitti (27.9.2020 - Seppo Fräntin kokoelmanäyttely), VR-kuitista ovat haalistuneet kaikki tiedot, entisiä käyntikortteja ja käyttämättä jääneet kuohuviinikupongit (etu voimassa 14.6.2020).

Pieniä tärkeitä. Kertovat arjesta ja eletystä elämästä.

Emma Luukkalan näyttely Melska on esillä Jyväskylän taidemuseossa 5.9.2021 saakka.