Paras mahdollinen maailma

Kesäinen päiväretki ohjautui Mikkeliin, jossa taidemuseossa on esillä järjestyksessään toinen M_itä? Nykytaiteen biennaali. Ensimmäinen järjestettiin Kuopion taidemuseossa, josta voitte käydä lukemassa muistoja täällä.

"M_itä? Nykytaiteen biennaali on kahden vuoden välein toistuva nykytaiteen katselmus Itä-Suomessa. Kyseessä on uudenlainen nykytaiteen näyttelykonsepti yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen sekä Kuopion, Mikkelin ja Joensuun taidemuseoiden kesken. Toteutuksessa on mukana myös ammattikuraattoreita, jotka vaihtuvat näyttelyittäin. Biennaali tuo esiin alueen nykytaidetta, tarjoaa itäsuomalaisille taiteilijoille näkyvyyttä ja parantaa heidän työskentelymahdollisuuksiaan. Tavoitteena on tehdä Itä-Suomi houkuttelevaksi toimintaympäristöksi kuvataiteilijoille, tukea taiteilijoiden ammatissa kehittymistä ja lisätä taidekentän toimijoiden välistä vuoropuhelua."

Etelä-Savon läänintaiteilijana toimiva FT Harri Heinonen (2016-2021) kirjoittaa M_itä? biennaalin esitteessä, kuinka "taiteilijat, museoiden työntekijät ja kuraaattorit ovat tavanneet toisiaan moneen otteeseen tutustuen toisiinsa ja toistensa ajatuksiin. Biennaalin teokset ovat päässeet syntymään vuorovaikutuksessa ja vuoropuhelussa kuraattoreiden, museotilan ja toisten taiteilijoiden kesken. M_itä? -biennaalin vahvuus on juuri yhdessä tekemisessä. Yhdessä tekeminen luo positiivista painetta niin taiteilijoiden kuin museoidenkin suuntaan, jolloin on mahdollista nostaa rimaa ja kehittää omaa toimintaansa."

Pidän konseptin tausta-ajatuksesta tuoda esiin itäsuomalaista nykytaidetta. Näyttelyt osoittavat, että osataan sitä muuallakin kuin vain Etelä-Suomessa. Taiteilijuus ei ole kiinni paikkakunnasta, vaikka ymmärrettävästi markkinoita on enemmän etelässä. Ehkä tähän saadaan tulevaisuudessa muutos?

Vierailin Mikkelin taidemuseossa nyt ensimmäistä kertaa. Kauppakeskuksessa sijaitseva museo on pienehkö, mutta toimii mielestäni nykytaiteen esittelyyn hyvin, vaikka huomasin etukäteisepäilykseni. Museo on keskellä toimintaa, joka toivottavasti heittää kävijöitä sisään matalalla kynnyksellä. Mikkelin biennaalin pääkuraattorina on toiminut kuvataiteilija Jani Leinonen. Työryhmään kuuluivat myös amanuenssi Paula Hyvönen, läänintaiteilija Harri Heinonen, intendentti Marja Louni ja intendentti Pauliina Kaasalainen. Työryhmä päätti, että vuoden 2021 valitaan teema ("Paras mahdollinen maailma"), johon etsitään valmiita teosehdotuksia, jotka on mahdollista sijoittaa myös taidemuseon ulkopuolelle kaupunkitilaan. 

Kuopion taidemuseon biennaalissa 2019 toistuivat ilmastonmuutoksen teemat ja teokset olivat ajoittain synkkiä ja hyvin melankolisia. Mikkelin biennaaliteema julkaistiin vain vähän ennen korona-pandemian alkamista. Kuraattori Jani Leinonen kuvasi Paras mahdollinen maailma -teemaa seuraavasti: "Tällä hetkellä sekä media että poliittinen kenttä oikealta vasemmalle keskittyy viesteissään korostetusti dystopioihin ja uhkakuviin. Kuulemme, kuinka tuore väestöselvitys kertoo, että Savon väkiluku tulee pienenemään 15%, ja kuinka suuret alueet Suomesta tulevat näivettymään, ilmastonmuutos pakottaa meidät luopumaan paljosta, ellei maailmanloppua tule. Meitä puhutellaan pääasiassa pelkojen ja huolien kautta, ja muistutetaan mikä tulevaisuudessa menee pieleen ja miten epävarmalta tulevaisuus näyttää. Dystopian vastakohta on utopia, jossa ongelmille on keksitty ratkaisu ja parempi maailma on syntynyt. Toivoisin, että tässä näyttelyssä taiteilijat kuvittelisivat ilman rajoituksia, millainen olisi meidän unelmien tulevaisuus. Miten meitä vaivaavat ongelmat on ratkaistu ja miten se näkyy tulevaisuuden tunteena ja parhaana mahdollisena maailmana."

Marjo Hallila: Julisteita tulevaisuudesta, 2021.

Näyttelytilaan astuessa seinän valtaa Marjo Hallilan julistesarja, joka muistuttaa ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä. Teossarjan toteutus on ihanan pelkistetty ja värikäs. Niin kuin silloin "vanhaan hyvään aikaan", kun julisteiden, kirjojen ja lehtien kansien ei tarvinnut olla pelkkää mainosta. Graafinen ilme ja otsikko ovat pääosassa. Suosikkeihini kuuluivat nämä: "Täällä ollaan ystävällisiä. Täällä ollaan vilpittömiä. Täällä ollaan toisenlaisia. Täällä saa olla. Veikko Huominen: Lapsuutesi avaruus, 2067" ja "Elämä on kaunis siksi laula". Sarjan teoksia on löydettävissä myös kaupugilta: torilta ja kirkkopuistosta.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia, 2021. Teoksen sijaintipaikka: Pursialan hiidenkirnu.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia, 2021. Teoksen sijaintipaikka: Pursialan hiidenkirnu.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia, 2021. Teoksen sijaintipaikka: Pursialan hiidenkirnu.

Tilan hämärään nurkkaan on sijoitettu lautakasa puisine työvälineineen. Seinällä on pieni videoruutu, jossa pyörii kuva Pursialan hiidenkirnusta.  Hanna Vahvaselän Kohtaamisia -teos vihjailee siitä, mitä tapahtuu kaupungilla, Pursialan hiidenkirnun yhteydessä. Tästä lisää myöhemmin. 

Tarja Wallius: Rakkauden meri -installaatio, 2021.

Tekstiilitaiteilija Tarja Wallius on käyttänyt kierrätystekstiilejä luodessaan Rakkauden meri -installaation. Ajatus siitä, että maailma voisi hukkua rakkauteen roskan sijasta on utopistinen, mutta tavoiteltava haavekuva. Miksi taiteessa käsitellään niin vähän rakkautta positiivisena tunteena? Ajatellaanko edelleen, että taide syntyy vain tuskasta? Vai enkö vain ole kohdannut rakkautta taiteessa?

Ville Löppönen: Study for Guernica, 2021, akryyli ja öljy kankaalle. 

Ville Löppösen taidetta olen seurannut jo useamman vuoden, mutta tätä ennen en ole päässyt näkemään teoksia livenä. Study for Guernica ei ole perinteistä Löppöstä, jonka vuoksi koin, etten ole päässyt vieläkään kokemaan hänen taidettaan kunnolla. Alkuperäinen Pablo Picasson Guernica kuvaa Espanjan sisällissodan aikana tehtyä natsi-Saksan ilmavoimien pommitusta Baskimaahan 26. huhtikuuta 1937. Pommitus tuhosi Guernican kaupungin lähes kokonaan ja hyökkäyksessä kuoli arviolta 1700 siviiliä. Guernican pommitus oli siihenastisen sotahistorian suurin ja tuhoisin ilmapommitus.

Löppösen aihe ei siis lähtökohtaisesti viestinyt "parhaasta mahdollisesta maailmasta". Maalaus kuitenkin hänen mukaansa rohkaisee muodonmuutokseen eikä vastustamaan sitä. "Positiivinen tulevaisuus mahdollistuu siten, että se ei rakennu utopialle tai vastaavasti dystopialle." Löppönen kertoo: "Guernica on ollut hautautuneena alitajunnassani kaksikymmentä vuotta. Teos teki minuun vaikutuksen, kun olin parikymppinen, mutta monet henkilökohtaiset ambitiot ajoivat minua eri suuntaan. Kubismi ja Picasso jäivät surrealismin alle. (---) Teoksen dynaaminen kompositio alkoi kiinnostaa ja mietin, että sitä voisi hyödyntää. Tajusin, että teos on erittäin ajankohtainen ja siinä olisi ideaa myös lähestyä utopian ja dystopian näkökulmaa. (---) Kubismissa minua kiehtoo se, kuinka se katsoo asioita eri kulmista ja ei nyt välttämättä riko, mutta se ajattelee katseen toista kautta ja monipuolisemmin. (---) Viime aikoina olen kiinnostunut elämän ja olemisen fragmentaarisuudesta. Toki elämä on kokonaista, mutta kokemus siitä on aika ajoin hyvin sirpalemaista ja riippuen tilanteesta  sitä joutuu katsomaan ja kohtaamaan hyvin erilaisista näkökulmista. Se on myös mahdollinen tie kohtaamiseen ja läsnäoloon." 

Antti Rönkä: Toivo, 2021, akryyli seinälle.
Muut teosten sijoituspaikat kaupungilla: satamamakasiini, Pursialan Wanha muuntamo.

Antti Rönkä on tunnettu minimalistisista töistään. Valkoiselle seinälle on maalattu sana "toivo". Mikäs sen parempi sana kuvaamaan parempaa maailmaa, toisenlaista tulevaisuutta. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Niin kauan kuin on toivoa, on mahdollisuus muuttaa asioita paremmaksi. Toivo on voimauttava perustunne. Ilman toivoa olo olisi melko lohdutonta.

Iida Valkonen: Bloom, 2021, installaatio, kierrätetyt lelusotilaat, luonnonmateriaalit.

Iida Valkonen: yksityiskohta installaatiosta Bloom.

Iida Valkonen: yksityiskohta installaatiosta Bloom.

Iida Valkonen on itselleni näyttelyn uusia taiteilijanimiä. Minifiguurien hyödyntäminen taiteessa ei ole ennennäkemätöntä, mutta pidin Valkosen tavasta yhdistää teoksessa sota ja rauha, maskuliininen ja feminiininen. Lelusotilaat eivät olekaan enää sotaisia, vaan fantasiamaailman hahmoja. Varjojen leikki seinällä tekee yksityiskohtien tutkimisesta mielenkiintoista. Yksittäiset osat on onnistuttu kiinnittämään niin saumattomasti yhteen, että kasvin ja muovilelun raja hämärtyi.

Emma Fält & Anna Maria Väisänen: Shared Futures - Jaettu tulevaisuus, 2021, installaatio.

Emma Fält on taiteilijana kiehtova ja mielestäni hänen työnsä vain paranevat vuosien myötä. Hän löytää yllättäviä kulmia yhdistää taidetta, piirrosta, työpajatoimintaa, performanssia ja livetaidetta. Näyttelyssä oleva teksti avaa Fältin teoskokonaisuutta näin:

"Shared Futures - Jaettu tulevaisuus on moniosainen osallistava ja keskusteleva teos. Sen ensimmäinen osa toteutettiin Mikkelissä viikko ennen näyttelyn avautumista. Fält kutsui mukaan 11 henkilöä yhteiskunnan eri osa-alueilta. 

Anna Maria Väisänen vei jokaisen osallistujan kaupunkikävelylle Mikkelin keskustaan. Kävelijöillä oli kuulokkeet, joiden kautta ympäristön äänet kuuluivat voimistettuina. Kävelyllä kuunneltiin ja tunnusteltiin kaupunkiympäristöä jossa elämme nyt.

Tämän jälkeen Fält haastatteli kävelijöitä. Jokainen sai jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan paikoista, tulevaisuudesta ja toiveistaan niihin liittyen. Fält piirsi heidän ajatuksiaan ja tuntemuksiaan unelmien kaupungista 100 vuoden kuluttua. Piirtämisestä syntyi äänimaisema, jota osallistujat saivat kuunnella kertoessaan."

Emma Fält: Shared Futures - Jaettu tulevaisuus, 2021, installaatio.

"Lähtökohtana Shared Futures -teokselle oli utopia tulevaisuudesta, jossa ihmiset ovat ymmärtäneet jakamisen syvällisen merkityksen ja päästäneet irti omistamisen pakosta. Haaveena on maailma, jossa vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet merkittävästi muun muassa siksi, että ihmisillä on parempi yhteys omaan kehoonsa ja kokemusmaailmaan. Millaisen elinympäristön kykenemme luomaan, jos opimme ensin kuvittelemaan sen parhaaksi mahdolliseksi yhdessä?"

Emma Fält: Shared Futures - Jaettu tulevaisuus, 2021, installaatio.

Emma Fält: Shared Futures - Jaettu tulevaisuus, 2021, installaatio.

Emma Fält: Shared Futures - Jaettu tulevaisuus, 2021, installaatio.

Tilassa on piirrosinstallaatio: puinen divaani, jossa saa kuunnella tarinoita samalla, kun katselee Fältin tekemiä piirustuksia. Puheäänien taustalla paperia hankaavat kynät saavat mielen rauhoittumaan. Lyijykynän ja hiilen ääni on meditatiivinen. Nautin jo taidekoulussa hiljaisista oppitunneista, kun kaikki opiskelijat kahisuttivat hiiltä huokoiselle paperille. Fält on taitava irrottamaan arjesta ja yhteiskunnasta yksityiskohtia ja tekemään niistä merkityksellisiä.

Antti Immonen: Signaali I, teossarjasta Signaaleja singulariteetista, 2021, ruostumaton teräs, nylon. Jaakko Autio: Äänen aika, 2021, ääniteos. Yhteistyössä Nomad Vocals -kuoron kanssa, kuoronjohtaja ja säveltäjä Jussi Mattila.

Näyttelyn perältä kantautuu vaimeaa laulua koko tilaan. Harmaavalkoinen tila näyttäytyy avaruudellisena. Lattiasta kattoon nousee Antti Immosen Signaali I -veistos, joka on samalla massiivinen ja kevyt. Se näyttää kuin tanssivan Jaakko Aution ääniteoksen äärellä. Näyttelyn ehdottomin huomion varastaja on Aution valtavan kokoinen äänimalja, jonka keskellä on vettä. Kuorolaulajien äänet resonoivat katsojan rinta-alassa, mutta katse kiinnittyy maljassa olevaan veteen, joka väreilee äänien tahdissa. Väreet kasvavat, yhdistyvät, erkanevat, katoavat.  Hurmioituminen. Äänet saavat palan nousemaan kurkkuun. Olisin voinut jäädä tilaan tunneiksi. Äänen aika sai kehoon kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen. Aution teos näytti minulle parhaan mahdollisen maailman: tunteen, jossa taide todella koskettaa. Tallenne ääniteoksesta Instagramin puolella @hurmioitunut

Jaakko Autio: Äänen aika, 2021, ääniteos. Yhteistyössä Nomad Vocals -kuoron kanssa, kuoronjohtaja ja säveltäjä Jussi Mattila.

Mikkelin taidemuseon M_itä? Nykytaiteen biennaali on sopivan kokoinen, että kaikille teoksille jaksaa antaa aikaa. Näyttely on jalkautunut myös kaupungille, josta esimerkkejä seuraavassa postauksessa.

M_itä? biennaali on esillä 10.10.2021 saakka.

Ps. En malta olla pohtimatta, että Mikkelin "paras mahdollinen (taide)maailma" toteutuisi, kun taidemuseon upeat kokoelmat pääsisivät jälleen esille. Hohoi Mikkelin päättäjät! Kuinka voitte makuuttaa teoksia pimennossa? Teokset ansaitsevat tulla katsotuiksi!