M_itä? biennaali kaupungilla

Marjo Hallila: Julisteita tulevaisuudesta.

Mikkelin taidemuseon lisäksi M_itä? Nykytaiteen biennaali on levittäytynyt ympäri kaupunkia. Edellisessä postauksessa on katsaus taidemuseon näyttelyyn. Kaupunkipyörän vuokraamalla liikkuminen hieman kauemmaskin keskustasta teoksia katsomaan sujuu näppärästi. Suurin osa teoksista on kuitenkin saavutettavissa jalan ihan keskustan tuntumassa.

Iida Valkonen: Taidemuseossa esillä olevaan Bloom, 2021, installaatioon liittyvä valokuva,

Teosten etsiminen kaupunkikuvasta oli hauskaa. Osa on sellaisia, että katsoja joutuu kyseenalaistamaan ovatko ne taidetta vai ei, ja mielestäni se näissä kaupunkiteoksissa onkin idea. Niiden ohi voi kävellä miltei huomaamatta, mutta silti ne erottuvat sen verran, että saavat kulkijan pysähtymään.

Reetta Gröhn-Soininen: Triumph 3, 2021, puu, kultamaali.

Reetta Gröhn-Soinisen teoksia odotin etukäteen eniten, sillä ihastuin hänen hiljaisen humoristisiin pojankoltiaisiin Joensuun taidemuseossa 2017. Mikkelissä olevat veistokset olivat ilmeettömämpiä kuin aiemmin näkemäni, mutta kultamaali sai rujosti veistettyihin puuveistoksiin "arvokasta muistomerkkimäisyyttä". 

Reetta Gröhn-Soininen: Triumph 1, 2021, puu, kultamaali.

Triumph, riemuvoitto, arvokas voitto, suuri saavutus. Näiden kunniaksi sotapäälliköt ovat muistomerkkejään vuosisatojen varrella pystyttäneet. M_itä? biennaalin teemana on tämä vuonna paras mahdollinen maailma. Gröhn-Soininen ei tunnu hurraavan veistossarjansa kautta suurmiehille, vaan pikemminkin kysyvän: mikä on yksittäisen ihmisen merkitys maailmassa? Triumph-sarjan veistokset eivät ole antiikin adoniksia, vaikka Triumph 1 -teos tuntuu lainanneen käänteisen muotokielen Michelangelon Daavidilta: kontraposto, olalle nostettu käsi, toinen käsi vartalon vieressä. Gröhn-Soinisen veistosten mallina voisi kuitenkin olla lähes kuka tahansa tavallinen mies. Ja niinhän sen pitäisi olla: parhaaseen mahdolliseen maailmaan vaikutamme ruohonjuuritasolla me tavalliset ihmiset.

Työryhmä Unski Immonen & Väinö Makkonen: Metsäkansaa, 2021, kollaasi vanerille, AR-teos.

Työryhmä Unski Immonen & Väinö Makkonen: Metsäkansaa, 2021, kollaasi vanerille, AR-teos.

Unski Immosen ja Väinö Makkosen teoksista ei tiennyt mitä ne pitävät sisällään ennen kuin latasi sovelluksen varsinaisen teoksen näkemiseksi. Taulumaiseen muotoon toteutetut teokset heräsivät eloon lisätyn todellisuuden kautta. Tämän vuoksi yksittäistä teosta on vaikea kuvata kirjallisesti tai still-kuvin, ne pitää käydä kokemassa itse. Taiteilijat kertovat Metsäkansaa-projektista näin:

"Teoksissa pohdimme suhdettamme historiaan, toisiin ihmisiin ja luontoon. Oleellista teoksissa on ajan ja paikan päällekkäisyys. Yhdistämme historiallisia tapahtumia ja mytologioita lähihistorian ja nykypäivän tapahtumiin. (---)  Tärkeintä teoksessa ovat kirjoittamattomiin sääntöihin tai sanattomiin sopimuksiin pohjautuvat tarinat. Teos pohtii yhteiskunnallisia, ajasta ja paikasta riippumattomia jännitteitä ja kuvaa historian sattumanvaraisia polkuja."

Metsäkansaa -projektin teoksia on taidemuseon lisäksi sijoitettuna Naisvuorelle, sataman leikkipuistoon, torille, rautatien kävelysillan Porrassalmenkadun puolelle sekä Sodan ja rauhan keskus Muistin pihalle.

Työryhmä Unski Immonen & Väinö Makkonen: Metsäkansaa, 2021, kollaasi vanerille, AR-teos.

Jaana Partanen: Avaruuden alkemiaa, Naisvuoren parlamentti, 2021, ympäristötaideteos.

Kivenheiton päässä torilta on Naisvuori, jonne Jaana Partanen on koonnut Naisvuoren parlamentin. Wikipedian mukaan "Naisvuori ja sen pohjoispuolella oleva Akkavuori olisivat saaneet nimensä naisista, jotka näiltä korkeilta paikoilta seurasivat Porrassalmen taistelun kulkua vuonna 1789. Tarinan mukaan silloisen Mikkelin kirkonkylän vanhimmat naiset kiipesivät Akkavuorelle ja nuoremmat Naisvuorelle nähdäkseen edes jotain kuuden kilometrin päässä riehuvasta taistelusta. Ainakin Naisvuori-nimi esiintyy kuitenkin jo vuonna 1775 piirretyssä kartassa. Toisen tarinan mukaan nimet liittyisivät siihen, kuinka naiset olisivat seuranneet vuonna 1597 nuijasodan Suur-Savon taistelun joukkosurmaa."

Jaana Partanen: yksityiskohta Avaruuden alkemiaa, Naisvuoren parlamentti ympäristötaideteoksesta.

Naisvuoren parlamentti koostuu kivistä, jotka on asetettu ympyrään kuin ikiaikaiset "muistomerkit" ennen meitä. Jokaisessa kivessä on kullatuin kirjaimin kaiverrettu sana. Partanen kertoo, että "sanoiksi valikoitui suuria maailmaamme kasassa pitäviä sanoja. Sekä hämmentäviä sanoja, joiden merkitystä on vaikea ymmärtää, vaikka ne ohjailevat tavalla tai toisella maailmaamme ja käsityksiämme maailmankaikkeudesta."

Naisvuorella sijaitsee myös Mikkelin kesäteatteri, ja kulku teoksen äärelle on katkaistu teatteriesitysten aikana. Oman vierailuni aikaan kävi tuuri, sillä teatteriesitys oli juuri loppumaisillaan, jonka jälkeen teatterin ohi mäen tasanteelle saattoi kulkea. Kesän helteet olivat kuivattaneet nurmikon täälläkin.

Antti Rönkä: Vielä, 2021.

Kiveen kaiverretuista sanoista päästäänkin oivan aasisillan kautta seiniin maalattuihin sanoihin. Antti Röngän sanataidetta löytyy taidemuseon lisäksi satamamakasiinin seinästä, torilta ja Pursialan Wanhalta muuntamolta.

Taidemuseolla nähty "toivo" herätti nimensä mukaisesti toivoa ja positiivisia ajatuksia. Pursialan Wanhalla muuntamolla jäin makustelemaan sanaa. Se ei ollut yhtä nopeasti käsitelty. Vielä tuntui kuitenkin positiivisemmalta muodolta kuin vieläkö ja määrätietoisemmalta kuin vieläkin. Vielä vetää väkisin puoleensa sanan on, jolloin sana alkaa kerätä ympärilleen lisää merkityksiä. Vielä on toivoa, vielä on aikaa, vielä on rakkautta, vielä on jotain mitä odottaa.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia - Monumenttien äärellä, 2021, osallistava taiteellinen interventio.

Taidemuseon hämärässä nurkassa oleva Hanna Vahvaselän installaatio vihjaili hieman siitä, mitä Pursialan hiidenkirnun viereisellä niityllä tapahtuisi. 

"Pursialan hiidenkirnu on syntynyt viimeisen jääkauden lopulla 9000 vuotta sitten jäärintaman peräytyessä. Tällöin vesimassat ovat aiheuttaneet suuren pyörteen, joka on mukana pyörivän kiviaineksen myötävaikutuksella kairannut syvän onkalon peruskallioon. Geologien arvion mukaan onkalon syntymiseen on kulunut noin 100 vuotta. 

Mikkelin hiidenkirnu löydettiin 1965 louhittaessa kiviainesta Varsavuoren sillan rakennustyömaalle. Hiidenkirnu paljastui pintamaan poistamisen yhteydessä. Tyhjennyksen jälkeen jätettiin muutamia jauhinkiviä esille. Suomessa on luetteloituja hiidenkirnuja noin 2000 ja Mikkelin hiidenkirnu, syvyydeltään 8 metriä, on niistä neljänneksi suurin." 

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia - Monumenttien äärellä.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia - Monumenttien äärellä.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia - Monumenttien äärellä.

Hanna Vahvaselkä rakentaa yksittäisten osallistujien kanssa Kohtaamisia: Monumenttien äärellä -teosta, jossa vuoropuhelua käyvät vuosituhantinen Pursialan luonnonmuokkaama hiidenkirnu ja puinen toisinto Assuanin obeliskista. Materiaalina käytetään lähiympäristön yritysten ja purkukohteiden hylättyä ja kierrätettyä puumateriaalia. Assuanin obeliski on suurin koskaan tehty (tosin keskeneräinen) obeliski, mutta se halkesi jo Assuanin louhoksella 1400-luvulla eaa. Obeliskin tilasi faarao Hatšepsut (pisimpään hallinnut naispuolinen faarao) ja siitä olisi tullut 41,75 metriä korkea.

Hanna Vahvaselkä kertoo Kohtaamisia -projektista.

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia - Monumenttien äärellä.

Kohtaamisia -projektin sijainti ja ajatus yhteisöllisestä osallistumisesta teoksen valmistumiseen tuntui täyttävän bienaalin "paras mahdollinen maailma" -teeman. Teos ei ehkä muuta maailmaa, mutta muistutti hupenevasta ja vilpittömästä talkookulttuurista, kun tehdään jotain toiselle ilman, että odottaa itse saavansa antamastaan avusta materiaalista hyötyä. Ilo siitä, että voi olla avuksi. Ja nauttia siinä sivussa Pursialan maisemista.  

Hanna Vahvaselkä: Kohtaamisia - Monumenttien äärellä.

Antti Immonen: Signaaleja singulariteetista -teosarja, 2021. 

Keskustan tuntumassa katse kiinnittyy yllättävissä paikoissa pilkottaviin Antti Immosen veistoksiin. Nämä ovat totutusta Immosen mittakaavasta pienempiä, ikään kuin piiloutuvat etsittäviksi. Kirkas väri paljastaa useimpien sijainnin, jos tietää mistä etsiä. 

Antti Immonen: Signaaleja singulariteetista -teosarja, 2021.

Astrofysiikassa singulariteetti tarkoittaa aika-avaruuden vääristymää, jossa jokin esineen ominaisuus on niin suuri, ettei se käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan (esimerkiksi musta aukko). Antti Immonen on luonut kaupunkikuvaan merkkejä äärettömistä vääristymistä, jotka ikään kuin kasvavat jo olemassa olevista rakenteista. 

Antti Immonen: Signaaleja singulariteetista -teosarja, 2021.

Antti Immonen: Signaaleja singulariteetista -teosarja, 2021.

Immonen käsittelee usein teoksissaan luonnon, ihmisen ja teknologian välisiä suhteita: "Teokseni eivät ole havaintoja luonnosta, vaan ikään kuin kuvia sellaisesta naturalistisesta ajattelusta, jossa kaikki maailmassa käsitetään luonnoksi."

Antti Immonen: Signaaleja singulariteetista -teosarja, 2021.

Antti Immonen: Signaaleja singulariteetista -teosarja, 2021.

M_itä? Nykytaiteen biennaali on kaikkiaan hauska, ajatuksia herättävä ja koskettavakin kokonaisuus ajankohtaiseen itäsuomalaiseen  taiteeseen. Biennaali on avoinna 10.10.2021 saakka.