Kirsi Neuvonen (s.1960) tunnetaan suomalaisen taidegrafiikan uranuurtajana. Hän on vuosikymmenten aikana luonut persoonallisen ja tunnistettavan tyylin. Metalligrafiikan rinnalle on viime vuosina noussut myös maalauksellisia monotypia-tekniikalla toteutettuja teoksia.
Kirsi Neuvosen Pajagalleria sijaitsee Jyväskylän keskustan tuntumassa, jossa vierailin haastattelemassa häntä. Neuvonen oli ensimmäisiä kotimaisia taiteilijoita, jonka kädenjäljen opin tunnistamaan ilman että minun piti lukea teostietoja. Hänen teostensa taidehistorialliset viittaukset upposivat silloisen taidehistorian opiskelijan mielenmaisemaan nopeasti. Olen kirjoittanut Neuvosen näyttelyistä aiemmin mm. otsikoilla: Luonnon helmassa ja Tarve koskettaa ja tulla kosketetuksi.
Millaista taidegraafikon arki työhuoneella on?
-Arkirytmi vaihtelee moodin mukaan. Tulen työhuoneelle klo 10-11 välillä ja saatan lähteä kotiin klo 18-19 maissa. Kivääritehtaalla [vanhassa tehdasrakennuksessa sijaitseva taiteilijoiden työhuonekeskittymä] minulla on metalligrafiikan syövytykseen tarkoitettu työhuone. Metalligrafiikassa työvaiheet noudattavat orjallisemmin työsuunnitelmaa eri vaiheineen kuin monotypia. Olen tehnyt vuodesta 2016 alkaen monotypioita [yksi uniikkiteos maalataan suoraan laatalle ja vedostetaan käsin tai prässillä], joissa ei tarvitse käyttää syövytysaineita ja toteutus on vapaampaa. Monotypioita varten ei tarvita erillistä työtilaa kuten metalligrafiikan laattojen syövytykseen tarvitaan, ja ne ovat fyysisesti kevyempiä toteuttaa kuin metalligrafiikan eri vaiheet.
-Jos on tulossa näyttely, tekeminen on tiivistä. Rytmitän tekemistä ja perjantait on sidottu Pajagalleriaan [perjantaisin Pajagalleria on avoinna yleisölle], jolloin tapaan ihmisiä ja hoidan myös juoksevia asioita, kuten laskutuksia. Vaikeinta tässä ammatissa on toimeentulon hankkimisen lisäksi ajanhallinta; aikataulutus ja tasapainottaminen työn tekemisen ja muun suhteen.
Mitä pidät tärkeänä työhuoneessa?
-Grafiikkaa tehdessä on tarve tilalle ja tilan koko määrittää myös töiden kokoa. Tällä hetkellä pystyn käyttämään paperin maksimikokoa 120x80cm. Nyt on ruhtinaallista, että eri toiminnoille on eri tiloja [tekninen toteutus- ja painopuoli, myymäläpuoli]. Pidän avaruudesta ja tykkään vaellella, siirtyä työhuoneen sisällä eri asioiden pariin. Minulle on myös tärkeää, että työhuoneessa on lepopaikka ja kodinomaisuutta.
-Kiireettömyys on myös tärkeää, sitä olen yrittänyt opetella.
Onko sinulla harjoittelijoita?
-Minulla on ollut vuosien varrella yhteensä 7 vedostajaa. Näistä 4 vakituista vedostajaa, jotka olen kouluttanut, mutta minulla ei ole ollut opiskelijaharjoittelijoita. Nyt minulla on kuudes vuosi, kun ei ole ollut omaa vedostajaa. Osa teoksistani vedostetaan Tampereella Grafiikanpaja Himmelblaussa [Suomen johtava taidegrafiikan vedostuspaja] jossa on ammattivedostajat.
Onko tekemiselläsi jokin alkuajatus tai teema?
-Uralla on tapahtunut monenlaista. Usein taustalla on jokin tekninen asia, joka laukaisee idean, kuten nyt monotypia. Aiemmin minulla on ollut 3-4 toistuvaa teemaa [mm. luonto- ja eläinaiheet, mekot ja asut, taidehistoria]. Jos alan käsitellä jotain teemaa, siihen pitää sitoutua useammaksi vuodeksi ja teemallinen toteutus on verrattavissa tutkimuksen tekemiseen. Suomen kieli on myös tärkeää. Tykkään nimetä töitä.
Onko sinulla taiteellisia esikuvia?
-Alkuaikoina minuun vaikutti David Hockneyn [s. 1937 Englanti] kylpykuvia-sarjan luonnosmaisuus. Ruotsalaisen taidegraafikon Helmtrud Nyströmin [s. 1939] roiskeet ja Outi Heiskasen [s.1937] vapaa käsittely ovat inspiroineet. Taidekoulussa minulle vielä opetettiin kuinka grafiikanvälineitä tuli käsitellä ja pitää käsissä. Tekninen toteutus oli tarkkaan määriteltyä. Minulle oli oivaltavaa ymmärtää vapaan käsittelyn sattumanvaraisuus: se ajatus, että ”Olet itse sen välineen herra” – väline mukautuu siihen mitä minä haluan, ei päinvastoin. Silti tekemiseen liittyy aina sattuma ja yllätys. Luonnosmaisuus on puhuttelevaa. Minulle on ollut töissäni ominaista esimerkiksi se, että en pysy väripinnoilla tarkasti viivojen sisäpuolella.
-Savonlinnan taidelukiolla oli minuun vahva vaikutus. Opettajilla on ollut iso merkitys, ja he tuntuivat näkevän minussa jo varhain jotain, mitä en itse vielä huomannut ja ohjasivat eteenpäin.
Millaisena koet Jyväskylän taidekentän?
-Olen ollut miltei 30 vuotta Jyväskylän taiteilijaseuran jäsenenä. Silloin kun tulin taiteilijaseuran jäseneksi, [kuvanveistäjä] Veikko Hirvimäki [s. 1941] oli hallituksen jäsenenä. Hän oli jättäytymässä pois ja sanoi, että nyt olisi minun vuoroni jatkaa.
-Jyväskylässä on paljon ammattitaiteilijoita, mutta mahdollisuuksia opetustöihin on hyvin rajallisesti. Taiteilijoiden kannalta merkittävässä asemassa on taiteilijaseuran galleria ja taidelainaamo [Becker], johon saamme tuoda näyttelyitä, myydä teoksia ja samalla osallistuminen toimintaan opettaa vastuuta taloudenpidosta. Galleria on myös valtakunnallisesti arvostetussa asemassa. Meillä on myös hyvä yhteys taidemuseoon.
Kirsi Neuvosen haastattelu oli luontevaa ja helppoa. Hän on helposti lähestyttävä ja puheesta välittyy kiinnostus ja intohimo omaa alaa kohtaan. Hän on inspiroiva esimerkki taiteilijasta, joka haluaa kehittyä paitsi taiteellisesti myös ammatillisesti. Hän on kietonut yritysnäkökulman osaksi taiteilijuutta suorittamalla yrittäjyyden ja johtamisen erikoisammattitutkinnot tukemaan taiteilijan ammattia.
Neuvonen on utelias etsimään uudenlaisia keinoja hyödyntää esimerkiksi kävijätilastoja ja verkkokaupan mahdollisuuksia. Luovan pinnan alla tuntuu olevan insinöörimäistä ongelmanratkaisukykyä. Hänellä on edelleen taiteellisesti tunnistettava kädenjälki, vaikka on vuosien myötä uudistanut itseään taiteilijana. Tämä lienee syynä siihen, miksi Neuvonen on yksi rakastetuimmista taidegraafikoista Suomessa.
Aiemmat Taiteilijan työhuoneella -sarjan tekstin pääsette lukemaan täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti