Songs For The Little Ones

Martin Wicktröm: Garage, 2022, öljy kankaalle; Heimat, Ed 5, 2020, pronssi. 

Galerie Forsblomissa oli esillä Kim Simonssonin näyttelyn lisäksi ruotsalaisen Martin Wickströmin (s. 1957) Songs For The Little Ones. Wickström on yksi Ruotsin merkittävimmistä nykytaiteilijoista. Maalauksissa on valokuvantarkkoja tulkintoja arkkitehtuurista, pihojen perällä olevista rakennuksista ja auringonlaskun maisemista. Monia teoksia yhdistää se, että kohteista on aistittavissa ihmisten läsnäolo, mutta kuvista puuttuvat ihmiset. Läsnäoloa tarinallistavat mm. ikkunalaudoille asetetut esineet, ikkunoiden läpi pilkottavat asetelmat, autotalliin kertyneet romut, levysoitin.

Martin Wickström: Misty River, 2021, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Misty River, yksityiskohta, 2021, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Misty River, yksityiskohta, 2021, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Misty River, yksityiskohta, 2021, öljy kankaalle.

Maalauksissa on unenomainen tunnelma; ne ovat hämmentävän realistisia, mutta samalla niissä on tyhjyydessään jotain omituista. Jokin ei tunnu olevan oikein, vaikka ensivaikutelma on kaunis ja harmoninen. Valo on täydellistä ja siivilöityy pehmeästi puiden lehvästöjen läpi jättäen auringonläikkiä kankaalle. Teosten kerrotaan ilmaisevan kaipuuta, yksinäisyyttä ja nostalgiaa.

Martin Wickström: Songs For The Little Ones, 2022, öljy kankaalle.

Wickström on taitava maalaamaan tunnelmia pysähtyneillä elementeillä, joka tuo mieleen yhdysvaltalaisen Edvard Hopperin (1882-1967) kuuluisat maalaukset (mm. Nighthawks, 1942). Hopper tunnettiin niin ikään yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden kuvaajana. Wickström rajaa kohteensa usein Hopperia tiukemmin, mutta onnistuu silti säilyttämään teoksissa samanlaisen tunnelatauksen.

Martin Wickström: Misty River; The Lobby; Fading Sun, 2021. 

Martin Wickström: Fading Sun, 2021, öljy kankaalle.

Näyttelyn oma suosikkini oli Fading Sun, jossa seinäpinta oli jaettu väripintoihin kuin Piet Mondrianin (1872-1944) maalauksissa. Auringonvalo elävöittää seinän pintaa, josta osa on rapattu sileäksi, osa on jätetty tiilipinnalle. Tiilipintojen värit vaihtelevat sinisen, vihreän, valkoisen ja punaisen välillä. Maalaus on samaan aikaan esittävä ja abstrakti riippuen siitä, mihin teoksessa kiinnittää katseensa. Ikkunoista heijastuvat takana olevat näkymät. Näyttää kuin eri ikkunoissa olisi samaan aikaan eri vuodenaika. Katseen vangitsee valon lisäksi valkoisen tiilipinnan arkkitehtoninen yksityiskohta. Seinät kätkevät sisälleen tarinoita, joita ei paljasteta katsojalle kokonaan.

Martin Wickström: Fading Sun, yksityiskohta, 2021, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Fading Sun, yksityiskohta, 2021, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Fading Sun, yksityiskohta, 2021, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Vandrare; Studio Days; Passing By; Autoportrait á Nice; Strategic Drawing; Night Man; 2022, Night Man, 2021, In The Old Days; Looking Back, 2022, öljy kankaalle.

Martin Wickström: Autoportait á Nice, 2022, öljy kankaalle.

Ihmisten kädenjälki - ja ihmiset - näkyvät konkreettisesti pienemmissä maalauksissa. Ferrarin punaiseen pesukoneeseen on lastattu pyykkejä kuin odottamaan, että joku käynnistäisi koneen. Maalaus on rajattu tiukasti pesukoneen muotoon, ympärillä ei näy mitään muuta. Jotain voi arvailla metallin peilinkirkkaista osista. Maalaus on nimetty "Omakuvaksi Nizzassa", jonka luettuaan hahmottaa kuvasta siniset shortsit ja T-paidan.

Martin Wickström: Strategic Drawing, 2022, öljy kankaalle.

Kiehtovin ihmiskuvaus on Strategic Drawing. Nainen piirtää viivottimen avulla viivoja ja merkkejä pöydälle levitetylle tummalle paperille. Valo on tässäkin teoksessa avainroolissa. Kädet jäävät varjoon kun kasvoille kajastuu tasainen valo. Käsien päälle heijastuu ylhäältä tulevat valoviivat, joita nainen tuntuu toisintavan. Tunnelma on salaperäinen ja näyttää kuin nainen mittaisi avaruutta.

Martin Wickström oli itselleni uusi nimi, mutta toivoisin näkeväni hänen teoksiaan tulevaisuudessa enemmän myös suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa. Näyttelykokemukseen oman säväyksensä antoi tilassa soiva tunnelmamusiikki. Taustalla soi ruotsalaisen Per Hägglundin rauhallinen ja mystinen instrumentaalimusiikki.

Martin Wickström: The Listener I, 2020, öljy levylle.

Harri Mäcklin kirjoitti näyttelyn ripustuksesta Helsingin Sanomien kritiikissä (26.3.2022) oivaltavasti: "Elokuvallista vaikutelmaa tukee ensisilmäyksellä kummallinen ripustus. Tilan suurin seinä on jätetty lähes tyhjäksi, kun taas kapeampi seinä on ahdettu täyteen saman korkuisia maalauksia, joiden rivi muistuttaa auki vedettyä filmirullaa. [Ja niinhän se näytti!] Myös taustalla soiva äänimaailma vahvistaa teosten tarinallisuutta."

Songs For The Little Ones oli Kim Simonssonin näyttelyn rinnalla koettu onnellinen sattuma, sillä taisin upota näihin Wickströmin maisemiin vielä Simonssonin visuaalisuuttakin enemmän. Jäin kaipaamaan niitä tunnelmia.

Näyttely päättyi Galerie Forsblomissa 3.4.2022.