Näin yliopistolla näyttelyjulisteen, jonka vuoksi suunnistin luennon jälkeen Galleria Beckeriin. Tässä välissä täytyy tunnustaa, että vierailuni Beckerissä oli ensimmäinen, vaikka galleria sijaitsee aivan Juomatehtaan vieressä. Monesti on ollut aikomus vierailla näyttelyissä, mutta aikomukseksi se on jäänyt. Nyt näyttelyjuliste sykähdytti sen verran, että uteliaisuus voitti laiskuuden.
Julisteessa mustalla taustalla oleva, lonkkaluiden varassa seisova selkäranka laittoi ajattelemaan: "Mitä muuta näyttelystä löytyy?". Näyttelytilaan astuessa tämä julisteessa näkyvä puuveistos "Musta lumi" (2010) ottikin ensimmäisenä tulijan vastaan tilassa. Tuijotin vain teosta. Kuinka taitavaa puun käsittelyä! Pikkutarkkoine selkänikamineen veistos pysäytti.
Huoneen takaseinällä oli myös veistossarja joka vangitsi: Evoluutio 1-5. Paikallislehdessä veistossarjasta sanottiin seuraavaa:
"Evoluution myötä Virtasen tulevaisuuden fossiileille on kasvanut kaasunaamarin oloiset rustot. Osa teoksista mallaa metsästysseuran trofeita, joiden joukkoon on joutunut tulevaisuuden ihminenkin."
Haastattelussa Virtanen itse avasi sarjaa näin: "Evoluutiota käsittelevät teokseni liittyvät pohdiskeluun ilmastonmuutoksesta. Maailma muuttuu kamalalla vauhdilla. Muutokset ovat niin nopeita, että ihmiset ovat kykenemättömiä huomaamaan niitä."
Metamorfoosit toivat hieman tuulahduksia sveitsiläisen kuvataiteilijan H. R. Gigerin taiteesta. Itse tykästyin eniten sarvikuonon päähän sekä ihmisen pääkalloon. Ihmisen luustossa on jäänteitä muun muassa hännästä, voisiko kehomme tulevaisuudessa kehittää elämää hyödyttäviä rustoja? Olemmehan jo nyt kulkeneet metamorfoosin läpi kasvaen ihmisiksi.
Toisessa huoneessa kohtasin "Pojasta isäksi" sarjan (2009). Huoneen perältä ovelle ulottuvassa jonossa seisoi 4 luonnosmaista ihmishahmoa. Hieman ujon oloiset hahmot seisoivat kädet nyrkkiin puristettuina pienen korokkeen päällä. Ensimmäisellä pojalla oli maahan asti roikkuvat suuret kämmenet. Pojasta isäksi kasvaessa käsien koko pieneni ja polvien koukistus käsien keventyessä suoristui. Hartiat kuitenkin pysyivät "korviin nostettuina". Mikä suhde käsillä oli isäksi kasvamisessa? Sitä en saanut selvitettyä vaikka paljon pohdintoja teos herättikin. Isähahmossa oli edelleen samaa ujoutta tai epävarmuutta kuin ensimmäisessä poikahahmossa, vaikka muutosta oli tapahtunutkin. Sanotaan, että vanhemmuus muuttaa ihmistä, mutten usko sen muuttavan ihmistä kokonaan. Ehkäpä tässä sarjassa oli jotain samanlaista.
Olin iloinen että suurin osa veistoksista oli jätetty puun värisiksi, sillä puun kuviot tulivat kivasti esille. "Paljaina" tai "alastomina" puupinnat saivat myös ajattelemaan enemmän. Näyttelystä jäivät voimakkaimmin mieleen taitava puun käsittely, miehisyys ja muodonmuutos. Teokset olivat myös visuaalisesti kauniita. Näyttely antoi potkun vierailla Galleria Beckerissä toistekin sekä seurata Virtasen tulevaa tuotantoa.
Lisää kuvia Virtasen teoksista: www.ilkkavirtanen.fi
