Huomasin mökkihöperöityväni vaikka ympyrä on sentään ulottunut välille koti-kauppa-lenkkipolku. Kaipasin taidetta tätä harmautta kirkastamaan. Vaikka sitä onkin koko ajan jollain tavalla taiteen kanssa tekemisissä opintojen kautta niin se tunne kun voi lampsia näyttelyyn ilman ajatustakaan on rentouttavaa. Saan mennä näyttelyyn omasta tahdostani juuri silloin kun tahdon. Nyt alkoi olla jo taidevajaus kun tuntui ettei mikään tunnu miltään. Ja siellähän ne tunteet heräsivät.
Kohteeksi valikoitui Keski-Suomen museossa oleva Anna Ruthin näyttely, josta taiteilija mainitsi minulle jo marraskuussa Tourulan kuvataiteilijoiden avoimien ovien päivässä. Ruth on kanadalainen kuvataiteilija joka asuu ja työskentelee nykyisin Jyväskylässä. Vahinko näyttelyssään Ruth ottaa kantaa vierasperäisten kasvien asemaan Suomessa ja keskiössä on lupiini. Jokaisella on varmasti mielipide tästä tienvarsillekin levittäytyneestä tulokkaasta eikä se useinkaan ole positiivinen. Lupiini valtaa alaa kotimaisilta kasveiltamme ja on nopea leviämään. Muistan nuoruudestani kuinka pidin näistä violetin-vaaleanpunaisista kukkaryppäistä, mutta sain nopeasti negatiivisen reaktion puutarhaharrastajilta kuinka kyseinen kasvi sietäisi hävittää maastamme kokonaan. Tämän jälkeen olen pitänyt pienempää suuta ihasteluni kanssa, mutta mielipiteeni niiden kauneudesta ei ole kadonnut mihinkään. Tosin minulla ei ole omaa puutarhaa jossa niiden harmillisuuden voisi todeta.
 |
| Anna Ruth: yksityiskohta teoksesta Vahinko (kolme ulkomaalaista), 2013, lyijykynä ja värikynät paperille. Taustalla heijastus linopiirrossarjasta. |
Anna Ruth sai inspiraation näyttelyyn vieraillessaan Etelä-Afrikassa, jossa kauniisti kukkivia jakarandapuita vihataan kuten meillä esimerkiksi lupiinia, koska se on vierasperäinen laji.
"Saavuin Suomeen Pohjois-Amerikasta Manner-Euroopan kautta, aivan kuten lupiini kaksisataa vuotta aikaisemmin. Me molemmat päädyimme Suomeen hyvien päämäärien tuomana ja molemmat jäimme tänne vahingossa. Nyt Suomi on kotimme", Ruth kuvailee näyttelynsä taustoja.
Näyttely alkaa ihanalla nojatuolimatkalla kuuntelemalla Ruthin tarinaa näyttelyn taustoista. Pöydälle on nostettu maljakkoon nyt jo kuihtuneita lupiineja sekä Barbara Cooneyn satukirja lupiineihin hurahtavasta naisesta. Lupiinit tekevät hänen maailmastaan kauniimman. Nojatuolista noustessa kohtaa 21-osaisen sarja linopiirroksia, joissa jokaisessa kasvi on kuvattu täysin samanlaisena. Toisto, tuo propagandankin oivallinen väline, toimii tässä tapauksessa kuin avunhuutona lupiinien puolesta. Tämä palautti mieleeni Sofi Oksasen artikkelin katoavasta kansakunnasta. Oksasen mukaan kansakunta jolla ei ole tunnistettavaa tarinaa oman kielialueensa ulkopuolella tarkoittaa samaa kuin kansaa ei olisi olemassa. Sarja kuvastaa myös nimellään ristiriitaisia tunteita lupiinia kohtaan: By the way/Sorry/About/You know/Who cares/You never know/So what/What the fuck.
 |
| Anna Ruth: By the way/Sorry/About/You know/Who cares/You never know/So what/What the fuck, 2013, linopiirros. |
 |
| Anna Ruth: Flowers of Peace (Rauhan kukat), 2013, akryyli kankaalle. |
Lupiinikimppu ei näytä onnelliselta Ruthin maalauksessa Rauhan kukat, jossa sitä vedetään kahteen suuntaan. Kasvi on nuutuneen ja väsyneen näköinen, vain varjo siitä miltä se näyttää juurineen tien pientareella hehkuen sinisen eri sävyjä.
 |
| Anna Ruth: vasemmalla Omistettu Lupiineille, 2013, akryyli kankaalle; oikealla Luonnon monimuotoisuus (vahvat pärjäävät), 2013, muste paperille; etualalla Nimetön, 2013, tekonurmikko, suomalainen arkku, lupiini. |
 |
| Anna Ruth: yksityiskohta teoksesta Nimetön. |
Tunnelma sen kun synkkenee. Keskelle lattiaa tekonurmen päälle on asetettu avonainen arkku jossa makaa kuivunut lupiininkukka juurineen päivineen. Ruth on inhimillistänyt lupiinin näyttelyssä niin onnistuneesti että huomaan sääliväni ja surevani aidosti. Arkku tuntuu pilkkaavan kotimaisuudellaan maahanmuuttanutta kukkaa jota se kantaa sylissään. Tuntui pahalta katsoa yksilöä joka on revitty juuriltaan maasta ja laitettu viimeiselle matkalle nimettömänä vihan sylissä.
 |
| Anna Ruth: yksityiskohta teoksesta Nimetön. |
 |
| Anna Ruth: Omistettu Lupiineille, 2013, akryyli kankaalle. |
Onneksi näyttelyssä on suurikokoinen Omistettu Lupiineille, jossa kukat hehkuvat ja lehdet vihertävät runsaina siitäkin huolimatta että musta väri valtaa teoksen reunoja. Yhdessä vahvoja ja voimakkaita, kuten me kaikki.
 |
| Anna Ruth: yksityiskohta teoksesta Omistettu Lupiineille. |
 |
| Anna Ruth: Tavoitteet (mesiangervo, jättipalsami, lupiini, maitohorsma, nokkonen), 2013, vesiväri, lyijykynä ja värikynät paperille. |
Kauniisti toteutetut teokset saavat ikävämmän merkityksen kun niitä tutkii tarkemmin. Tavoitteet-sarjan teokset ovat herkkiä tutkielmia vierasperäisistä kasveista, mutta huomio siitä että maalauspohjana ovat toimineet tikkataulut saa tunteet taas heräämään. Kuvatut kasvit on asetettu kohteeksi, rei'itettäväksi tai poistettavaksi, kukistettavaksi.
 |
| Anna Ruth: yksityiskohta teoksesta Tavoitteet (jättipalsami). |
 |
| Anna Ruth: Jakarandapuu, 2013, lyijykynä kierrätyspaperille, paperiteippi ja 760 virkattua jakarandan kukkaa (Suvi Jokinen 667kpl sekä Aino-Maija Laitinen ja Tuula Jämbeck). |
Näyttely päättyy paljaaseen Jakarandapuuhun, joka näyttää siltä kuin itkisi. Kyynelinä toimivat 760 virkattua jakarandapuun kukkaa. Anna Ruth on luonut koskettavan katsauksen arkipäiväisen ja hyljeksityn kasvin sielunmaisemaan ja saa miettimään sen tulevaisuutta, meidän suhdettamme siihen. Näyttely sai pohtimaan myös omia juuria, kotia ja kotipaikkaa. Ennakkoluuloistani poiketen kasvimaailma tarjoaa aineksia koskettavaan näyttelyyn kun aihetta osaa lähestyä oikein ja oivaltavasti.
 |
| Anna Ruth: yksityiskohta teoksesta Jakarandapuu. |
Lähde: Suur-Jyväskylän Lehti 27.11.2013.
Milloin päättäjät ymmärtävät että taide edistää hyvinvointia; olen siitä elävä esimerkki!
Vuoden 2014 näyttelykäynnit korkattu!
Anna Ruthin Vahinko Keski-Suomen museossa vielä tämän viikon sunnuntaihin
12. tammikuuta 2014 saakka.
