Hetki sitten päättyi taidehistorioitsijoiden ”mehuhetki” nimellä kulkenut illanvietto, jossa opettajat ja opiskelijat saivat tutustua toisiinsa ja kysellä kuulumisia. Tarjolla oli, aina yhtä hyvin toimivaa, viiniä, suolakeksejä, juustoa ja viinirypäleitä. Oli mukavaa saada kaikille henkilökunnan jäsenille kasvot ja kuulla hieman heidän tutkimuksistaan ja taustoistaan. Samalla näki vanhempiakin taidehistorian opiskelijoita, joilta sai hyviä vinkkejä ja kokemuksia tuleviin opintoihin. Löysinpä kohtalotoverinikin. Opiskelijan joka oli käynyt saman koulutusohjelman (kuva-artesaani) kuin minä, samassa koulussa kuin minä ja saman opettajan innoittamana hakeutunut lukemaan taidehistoriaa. Olipa hän hakenut samat 3 kertaa opiskelemaan niin kuin minäkin! :)
Ilta meni mahtavasti, tunnelma oli lämmin ja välitön. Jäykät opettaja – opiskelija –suhteet murtuivat ainakin omalla kohdallani, mikä varmasti rentouttaa tulevia opintoja. Uskaltaa helpommin lähestyä opettajia asiassa kuin asiassa. Naurua, hyvää seuraa, jaettua tietoa ja neuvoja; mitä sitä muuta tuollaiselta tilaisuudelta voi tahtoakaan! Ihana ilta.
Huomenillalla olisi sitten fuksiaisten vuoro...
Teillä on kivoja pippaloita siellä opiskelijapiireissä! Aivan mahtavaa tuolla tavalla tutustua lähemmin niin kavereihin kuin opettajiinkin. Se jotenkin vapauttaa ennakkoluuloista ja on rennompi meininki oppitunneillakin. Uskoisin ainakin niin.
VastaaPoistaLiisa: Tämä oli kyllä mukava tapa tutustua muihin :) Kirjoittelen tässä tämän päivän aikana toivottavasti vielä fuksiaisistakin. Ne olivat pelotteluista huolimatta positiivinen yllätys.
VastaaPoista