Jouluaatto

 
...olisi voinut olla myös kiitospäivä. Lumiukko-piirretyn jälkeen suuntasimme vierailemaan mummon, ukin ja poisnukkuneiden läheisten luona. Miehet olivat laittaneet ruoat valmiiksi kun naisväki saapui asioilta. Aterioinnin jälkeen jaettiin ja availtiin lahjoja. Jokainen sai jotain mieleistä, yllätyksiä ja toivomuksia. Naurua ja kyyneliä, välillä kaikkea sekaisin. Lahjahössäkän jälkeen rentouduttiin saunassa kynttilänvalossa, kun edellisenä iltana saunan valo oli mennyt rikki. Ehkä parempi niin, hämyinen tunnelma oli ihastuttava. Joulu oli erilainen kuin ennen, mutta pitkään aikaan se tuntui täysin stressittömältä.
Tänään on tuijoteltu telkkaria, käyty aamusaunassa, lämmitelty viltin alla ja syöty suklaata. Nämä hetket ovat parhaita. Hyviä joulunpyhiä kaikille lukijoille!






 

Joulujuhla

 
Kummipoikani ensimmäinen koulun joulujuhla. Siellä hän laulaa kajautteli ilmaan joululaulun tonttuasu yllään. Sanat olivat hallussa, ja kummitäti sai olla ylpeänä. Herraa ei jännittänyt laisinkaan.
Aloitin oman koulutieni tuossa samaisessa koulussa. Näin vilaukselta entisen, ensimmäisen, opettajani. Hän ei ollut muuttunut yhtään, samanlainen lempeä olemus kuin ennenkin.








 

Joululauluja

 
Joululaulut jatkuivat kotikirkossa. Tämä vuonna 1923 rakennettu kirkko on yksi lemppareistani jugend-koristeluineen.




 

Matka Edeniin

 
Selailin jokin aika sitten tulevia elokuvia Finnkinon sivuilta ja Matka Edeniin elokuvan tarina kuulosti mielenkiintoiselta. Odotin elokuvaa Jyväskylään, mutta turhaan. Nyt kävin katsomassa elokuvan Kuopion Kuvakukossa.

Ensi-iltansa elokuva sai jo syyskuun 30. päivä ja mikä yllättävintä, elokuva on suomalainen! Ohjaajana, käsikirjoittajana ja kuvaajana toimi Rax Rinnekangas, leikkaajana Jari Innanen ja äänisuunnittelusta vastasi Heikki Innanen. Musiikit elokuvaan on luonut Pascal Gaigne.


Matka Edeniin ei ole tyypillinen suomalainen elokuva. Hitaasti etenevä elokuva antaa tilaa maisemakuvauksille ja pohdinnalle. Kuvat ja kohtaukset puhuvat puolestaan. Elokuva sijoittuu Pohjois-Espanjan karuihin ja kauniisiin maisemiin. Ystävykset, säveltäjä Ignacio ja taiteilija Comaz, ovat pyhiinvaellusmatkalla La Riojan maaseudulla. "Comaz on menettänyt muusansa ja Ignacio tuntee syyllisyyttä tyttärensä vakavasta auto-onnettomuudesta. Luostareiden maalauksista inspiraatiota etsivät miehet saavat kuulla Remullurin viinitilalla sijainneen kappelin omalaatuisista pyhimysten kuvista ja he muuttavat suunnitelmiaan tutustuakseen näihin moderneihin tulkintoihin paremmin."


Kädet kuljettavat elokuvan tarinaa eteenpäin. Ne kertovat ja paljastavat kaiken. Luostarien seinillä olevat pyhimysten kädet laittavat miehet miettimään, onko käsillä aivan oma elämänsä. Käsillä viestitään, kädet pitävät elossa, käsillä puolustetaan ja vastustetaan. "Jos käsillä on oma tahto, onko se silloin todiste ruumiin ja mielen kahtiajaosta?" Kristinusko on elokuvassa esillä symbolien, maalausten ja pohdinnan kautta. Miesten pyhiinvaellus on matka luovuuden lähteille, jossa he joutuvat kyseenalaistamaan omat uskomuksensa. Avainrooleissa ovat usko, syyllisyys ja anteeksianto.


Nautin elokuvasta, sen rauhallisesta tunnelmasta, vaikka huomasin välillä halua kiirehtiä tarinassa eteenpäin. Lopulta rauhallinen tempo kuitenkin palkitsi. Keskusteleva tyyli tuo välillä mieleeni Iltapäivä Toscanassa elokuvan, vaikka Matka Edeniin onkin vakavampi, eikä yhtä moniselitteinen. Kokonaisuudesta pidän enemmän kuin Iltapäivä Toscanassa, vaikka sekin on alkanut miellyttää muistoissa enemmän, mitä enemmän aikaa elokuvan katsomisesta on kulunut.


Maisemat ovat kauniita ja kuvakulmat jopa valokuvauksellisia. Ohjaajan taustatiedot paljastivat Rinnekankaan olevan myös valokuvaaja, joka vastasi mietteisiin. Kristinuskon symbolit ovat osittain toimivia, mutta esimerkiksi Michelangelon Aatamin luominen käsivertaus oli itselleni liian kliseinen. Kohtaus toi mieleeni Nokian mainoksen ”Connecting people”. Viimeinen maalaus, jota miehet tarkastelevat, kuvaa Aatamin ja Eevan viimeistä minuuttia paratiisissa. Moderni maalaus sopi täydellisesti kruunaamaan elokuvan ajatukset, ja se kiehtoi teoksena itseänikin. Olen iloinen, että suomalaisista käsistä on syntynyt poikkeuksellisesti jotain näin kaunista ja syvällistä. Jos tekisin elokuvia, tekisin todennäköisesti jotain samankaltaista.

Lainaukset Emmi Koivumäen arvostelusta.
Valokuvat Rax Rinnekangas.
 

Kolmas adventti

 

Tähän voisi italian kurssin innoittamana sanoa että "É stata una bella giornata (On ollut kaunis päivä)", vaikkei päivä sään puolesta kovin kaunis ole ollutkaan. Olen saanut paketoitua joululahjat, polttanut kynttilöitä, siivoillut ja kuunnellut joululauluja. Joulukortitkin saavuttavat toivottavasti ensi viikolla vastaanottajansa. Kävin eilen illalla kuuntelemassa Jyväskylän Paviljongissa Vesa-Matti Loiria, joka loihti joulun sydämeen. Joululaulut jatkuivat tänään kaupunginkirkossa, jossa kajauteltiin yhdessä kauneimpia joululauluja. Lauluja säesti ihana käsikello-orkesteri!

Huomenna olisi vielä yksi italian tunti, jonka jälkeen jätetään koulukiireet vähäksi aikaa taka-alalle ja keskitytään jouluiluun! Ja suunnataan kohti Pohjois-Savoa.




 

Joulutori & taidebasaari

 
Kävin ensimmäistä kertaa tutustumassa Suomen käsityön museon ja Jyväskylän taidemuseon perinteisiin joulumyyjäisiin. Käsityön museossa oli käsityöläisten joulutori ja taidemuseossa taidebasaari.

Väkeä oli paljon, katsottavaa ja ihasteltavaa oli vieläkin enemmän, ja halukkaat saivat istahtaa museoiden kahviloissa hyvien pikkupurtavien äärellä. Joulumyyjäiset ovat auki vielä huomenna sunnuntaina klo 11-18 ja molempiin on VAPAA PÄÄSY.














Käsityöläisten joulutorilta tarttui mukaani oululaisen Silja Mustaparran rakukeraaminen mammutti (rakkautta ensisilmäyksellä!) sekä Sysimetsä Designin joulupallo korvikset.



 

Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin

 
Kävin luennon jälkeen katsomassa Galleria Beckerissä Päivi Hintsasen näyttelyn Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Mielenkiinto näyttelyä kohtaan heräsi näyttelyjulisteesta, jossa rikkinäisen sateenvarjon alla seisoi silinterihattuinen mies. Halusin kurkistaa tuohon satumaahan.

Tutustuin ensimmäisen kerran Hintsasen teoksiin Kuopiossa Galleria Carreessa, jossa oli viime vuonna näyttely Hiljaisia harhoja. Taiteilijalla on hyvin omaleimainen ja tunnistettava tyyli.


Näyttelyssä on nimensä mukaisesti, kuvituksia olemattomiin kertomuksiin, sillä teokset ovat ilman tarinoita. Kuvat kuitenkin tarjoilevat ravintoa mielikuvitukselle, sillä valokuvaa, maalausta, arkistomateriaaleja ja skannattuja pintoja yhdistelevät pigmenttimustevedokset ovat mielenkiintoisia.

Näyttelyn ihastuttavin hetki tapahtui ”Taivaanhoidon tietokirja osa II” sarjan kohdalla, jossa taiteilija oli sulkenut pulloihin erilaisia säätiloja. Poutapäivä, myrsky, ukkonen ja se sykähdyttävin, ydintalvi. Pullon sisällä leijailivat lumihiutaleet kirpeässä pakkassäässä. Tuollaista säätä toivoin. En tiedä asuiko pullon sisällä myös haltija, sillä gallerian ikkunan kohdalle ehtiessäni taivaalta laskeutui sakeana pilvenä suuria valkoisia lumihiutaleita, kuin tilauksesta.


Pullojen korkit kiinnittivät myös huomioni. Osa oli suljettu kevyellä korkilla, osa paksulla korkilla ja ukkonen vahvalla ruuvikiinnityksellä, jotta salamat eivät olisi karanneet.

Viimeisen huoneen puutarhasarja ei sykähdyttänyt, en saanut niistä tarinoita, eivätkä ne suuremmin herättäneet mielenkiintoani. ”Unohdetun puutarhan vaiheet” jäivät minullekin unohdetuiksi. Sen sijaan huoneen viimeinen sarja ”Dokumentaatiokuvia puutarhan kasvateista” herätteli horroksesta. Kasvattien katseet porautuivat syvälle, ne koskettivat ja kauhistuttivat. Kasvoissa oli jotain kiehtovaa ja samalla pelottavaa.



Näyttelyn yleisilme oli tumma ja synkkä värimaailma, joka toi satumaailmaan mystisyyttä. Teoksilla oli oivaltavia ja nokkelia nimiä, osa ei avautunut heti, osa ei ollenkaan ja osa ihastutti kaikesta huolimatta! Näyttely on esillä 14.12. saakka, jos haluatte käydä kurkistamassa olemattomiin kertomuksiin. Kotiin tarttui postikorttien muodossa Ydintalvi, Poutapäivä – erittäin kaunis ja Ukkonen, sekä Kuopion näyttelyssä ihastuttaneet Haalistunut kaiku ja Muualle.


 

5v

 


 

Linnan juhlia odotellessa

 
Linnan juhliin on vielä hetki aikaa, mutta niitä odotellessa voi tunnelmia käydä katsomassa Suomen käsityön museon ikkunagalleriassa, johon Suomen Nukketaiteilijat ovat koonneet jälleen kerran upean taidonnäytteensä.

Juhlahumussa ovat mukana tietenkin presidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari puolisoineen, sekä muun muassa Sofi Oksanen, Jorma Uotinen, Jutta Urpilainen ja Aira Samulin. Uskomatonta taidetta loihtia nukeista näköisiä. Ja ne pöydässä notkuvat herkut! Kuulin vieressä olevien naisten keskustelevan kuinka tulee nälkä pelkastään katsellessa.









___________________________________


Kiitos Sfumatoblogille aurinkoisesta blogitunnustuksesta :)