Maanantainen pistäytyminen Vuorilammen rannassa herätti kiinnostuksen Kangasvuoren luontopolusta. Koska päivät alkavat käydä vähiin ennen Roomaan lähtöä, ja loppuviikoksi on lupailtu sateita, päätettiin tutustua luontopolkuun tänään. Kolmen kilometrin mittainen polku alkaa Huhtasuon koulun takaa.
Minä pidän kovasti tämmöisistä metsäpoluista ja sopivan mittaisia ovat alle 5 kilometrin lenkit. Niissä kävely ei mene patikoinniksi. Tämä polku oli merkitty hyvin keltaisin huomiomerkein ja polun varrella olevat rastitaulut (16 kpl) olivat sopivien välimatkojen päässä toisistaan. Maisemat olivat metsäisiä, mutta monipuolisia.
Polku on helppokulkuinen ja välillä kaupungin äänet häviävät kokonaan, vaikka lähellä asutusalueita ja teitä liikutaankin.
Olen aina tykännyt pitkospuilla kävelystä, siinä tulee aina samanlainen olo kuin lapsena kun yritti tasapainoilla kengät kuivina jonkin ojan tai vesipaikan yli kivien tai muiden avustuksella.
En tiedä kotiutuisinko koskaan sellaiseen suurkaupunkiin jossa pitäisi etsimällä etsiä luontoa ympärilleen. Sekä Kuopiossa että Jyväskylässä asunnot ovat aina olleet jonkin luonto- tai lenkkipolun läheisyydessä, joten asfalttitiet vaihtuvat nopeasti pehmeään metsämaastoon lumien sulaessa.
Ainut hieman epämääräinen osuus polun varrella oli viime marraskuussa sortuneen vesitornin juurella, sillä keltaisia opastemerkkejä ei meinannut löytää ja harhailimme alueella pienen tovin ennen kuin polku turva-aidan vierestä löytyi. Vesitornista ei ollut enää jäljellä muuta kuin betonikasa, mutta maastossa veden vyöryminen näkyi pienten puiden ja pajujen taipumisena ja hiekan levittäytymisenä suurelle alueelle. Betonilohkareita näkyi siellä täällä. Onni onnettomuudessa oli ettei ketään ollut liikkeellä sortumisen hetkellä. Jalkaisin blogi vieraili luontopolulla hieman onnettomuuden jälkeen.
Kesällä olisi toiveena tehdä ainakin pari luontopolkukävelyä Savossa, vaikka Keski-Suomestakin polkuja löytyy. Halukkaat voivat käydä tutustumassa Jyväskylän alueen luontopolkuihin ja lintutorneihin täällä. Kansallismaisemia voi käydä muistelemassa Lapinlahden Väisälänmäeltä täällä.
 |
| Tämän puun kohtalo mietitytti. Kuinka puun runko oli vääntynyt noin mutkalle kaatuessaan? |
Vihreät ja vehreät maisemat rentouttivat ja metsän tuoksu oli ihana! Polku on syksyllä varmasti vielä kauniimpi kun matkan varrella kukkivat callunat.
Tätäkin kauneutta sortuu pitämään itsestäänselvyytenä. Millainen suhde teillä on luontoon ja metsään? Uskallatteko liikkua metsässä vai kuljeskeletteko mieluummin päällystetyillä teillä ja kaupunkien sydämessä? Mielelläni kuulisin esimerkiksi teidän ulkosuomalaisten suhteesta metsään.
Hienot ovat maisemat. Minä kävin eilen juuri ensimmäistä kertaa tänä vuonna suunnistamassa kuntorasteilla. Olen harrastanut lajia enemmän tai vähemmän jo 30 vuoden ajan. Tällaiselle - ei urheilijalle - se on mitä sopivin laji. Kaunista metsää, luontoa, monipuolista tasapainoliikuntaa ja koko ajan saa myös käyttää aivoja. Eilen olikin tosi kaunis metsäpäivä. Kohtasin ihan vierestä pakoon lähteneen peuran ja suot tuoksuivat raikkailta.
VastaaPoistaMari: Suunnistaminen kuulostaa sitten ihan sinun jutulta. Ja metsässä tosiaan tulee tasapainoiltua kivien, kantojen ja juurakoiden keskellä.
PoistaMitä ihmettä? Peuran olet kohdannut. Voi, minulta nuo eläinkunnan edustajat ovat jääneet vähäisiksi, sitä Heinähukan toukkaa lukuun ottamatta ;P
Minäkin tykkään pitkospuista. Ja näistä kuvista. Tuli suomalainen metsä ihanaisesti mieleen. Melkein haistoinkin, että miltä siellä tuoksuu...
VastaaPoistaMine: Joskus olisi ihanaa lähteä Lappiin jollekin suoretkelle pitkospuiden päälle. Piti käydä fiilistelemässä puhdasta luontoa ja vehreyttä kun kohta ollaan ihan toisenlaisissa maisemissa.
PoistaPitkospuut ovat kyllä ihania. :) Tänään juuri suunnittelin pientä retkeä Nuuksioon, Espooseen. Metsään ja metsän tuoksuja sitä kaipaa aina. Entisenä lappilaisena muistutan, että kannattaa suunnitella retki sellaiseen ajankohtaan jolloin hyttyset ovat jo poistuneet. Muuten saa kulkea vähän liiankin rivakasti ja käsillä samalla huitoen. ;)
VastaaPoistaPihi nainen: Joo,tuo on kyllä hyvä vinkki. Ja oli metsäretki missäpäin Suomea tahansa, retki muuttuu mukavasta ikäväksi jos hyttysiä on kovin paljon liikkeellä. Muutamia näkyi tuollakin reissulla, mutta häiriöksi niistä ei ollut. Joskus lopputalvesta lueskelin jostain että tänä kesänä ei olisi niin paljon hyttysiä kuin edellisenä vuonna,mutta tiedä häntä.
PoistaTykkään kovasti luonnossa ja metsässä liikkumisesta, ja täällä Suomessa ei sellaista suurkaupunkia olekaan josta ei näppärästi pääsisi pienen matkan päähän metsään. Viime syksynä kävin toteuttamassa unelmani ja retkeilin Lapissa. Muutenkin tulee käytyä kesäaikaan paljon metsäretkillä ja poluilla sekä toki sitten myöhemmin marjassa ja sienessä. Sain juuri uudet retkikengätkin niin alkaa varusteetkin olla kunnossa vähän haastavampiinkin olosuhteisiin!
VastaaPoistaM: Suomessa luontoa ei onneksi pääse pakoon vaikka kuinka yrittäisi, järvet ja metsät tulevat vastaan hyvin nopeasti. Sienimetsään en uskaltaisi lähteä, en tunne sieniä juuri lainkaan. Marjastamassakaan en ole käynyt piiiiiitkään aikaan, mutta nyt olen bongannut lähimetsästä puolukka- ja mustikkapaikkoja, joita yritän käydä syksyllä hyödyntämässä jollei kukaan muu ehdi ensin.
Poista