maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sight-size metodi

Aamuluennoilla katsottiin mallia sight-size piirtämisestä.
Iltapäivien piirustustunnit vietettiin Tissarin taidekokoelman keskellä Seminarium-rakennuksessa.
Osallistuin viime tipassa sight-size metodi-kurssille, jonka vetäjänä toimi kuvataiteilija Ninni Heldt. Kurssi pidettiin kahden perjantain intensiivipäivinä, jossa aamupäivät oli varattu luento-osuuksille ja iltapäivät piirtämiselle. Heldt on itse opiskellut klassista maalausta ja sight-size metodia muun muassa Firenzen Taideakatemiassa.
Mallipiirustuksia.
Piirustusvälineitä.
Aallon suunnittelemia piirustustelineitä.
Sight-size metodissa malli ja piirustus asetetaan samalle tasolle siten että ne ovat näköhavainnossa samankokoiset. Tämän jälkeen mitataan mekaanisesti mallin mittasuhteita ja muotoja mm. luotilangan (lanka jonka päähän kiinnitetään paino) avulla. Luotilanka mahdollistaa piirustuksen ja sen pysty- ja vaakasuorien linjojen tarkistamisen. Peilin avulla piirustusta voi katsoa peilikuvana, jolloin havaitsee sellaisia virheitä joihin silmä on jo tottunut.
Kipsimallit asetetaan mustaa taustaa vasten jotta ääriviivat nousevat paremmin esiin.
Tässä syntyy allekirjoittaneelta Danten profiili lyijykynäpiirroksena.
Hiilipiirrosmalleja ja valmiita Danten profiileja.
Sight-size metodi on tarkoitettu erityisesti näkemisen, havaitsemisen ja mittaamisen opettamiseen ja opettelu aloitetaan kopioimalla vanhojen mestareiden piirustuksia ja kipsimalleja. Metodi palvelee psykologisen näkemisen prosessia eikä niinkään työskentelyssä käytettävien välineiden hallintaa. Piirtämisessä on kolme vaihetta: 1. ääriviivat pisteiden hahmottamisella 2. varjon rajat 3. varjostaminen tummasta vaaleaan.
Allekirjoittanut hahmottelee hiilipiirrokselle ääriviivapisteitä.
Sight-size metodi on klassis-realistinen maalaus- ja piirustusmetodi, jonka juuret ovat Firenzessä. Metodi kehittyi Pohjois-Euroopan taideakatemioissa ja levisi Amerikkaan ranskalaisen taidemaalarin, Jean-Léon Gérôme'in (1824-1904), oppilaiden myötä. Tämä akateeminen metodi, jota opetettiin vielä 1800-luvulla kaikissa tärkeimmissä taideakatemioissa ympäri maailmaa, katosi lähes kokonaan abstraktin ekspressionismin noustessa suosioon 1940-luvulla. Gérôme'in oppilaina ovat olleet myös suomalaiset Albert Edelfelt ja Gunnar Berndtson.
Kurssikaveri on kääntänyt piirroksensa ylösalaisin, jotta silmä erottaisi paremmin virheet.
Hurmioituneen piirros keskellä.
Olen jäljentänyt kipsimalleja aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin sight-size metodista. Ilmeisesti tämä firenzeläinen metodi eroaa hieman venäläisestä akateemisen piirtämisen perinteestä, jossa mallien piirtäminen aloitetaan muun muassa geometristen muotojen tutkielmilla. Molemmat kuitenkin tähtäävät realistiseen piirtämiseen.
Käytännön kurssit ovat aina yliopistossa harvinaisen toivottua herkkua. Viimeksi olen tainnut piirtää tällä intensiteetillä vuonna 2009. Ninni Heldt haluaa omalla tekemisellään palauttaa akateemisen piirustuksen arvostusta kuvataiteilijan ammatissa, sillä kopioimisen ei ajatella palvelevan luovaa työtä.





Mikäli teillä on syvällisempää tietoa tai kokemusta 
joko firenzeläisestä tai venäläisestä metodista niin saa jakaa tietämystään. :)

10 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista, kiitos! Tulen vielä paremmalla ajalla katsomaan videot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intianminttu: En löytänyt niin "täsmäisku"videota kuin olin ajatellut, mutta kyllä noista perusperiaate selviää :)

      Poista
  2. Videoita en voi täkäläisen hallituksen syystä nähdä, mutta kuvistakin selvisi hyvin mistä tässä oli kyse. Mielenkiintoista. Ja voi kun osaisi….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine: Kuvistakin kyllä selviää, kopioimista ja tarkkaa jäljentämistähän tuo on. Ääriviivojen etsiminen pisteiden kautta vie aikaa,mutta on palkitsevaa kun alkaa saada työtä eteenpäin ja yhdennäköisyys muodostuu. Varjostaminen on vielä osa-alue johon pitäisi panostaa enemmän, aikaa ja kärsivällisyyttä.

      Poista
  3. Hei ihanan inspiroivia kuvia! Mua on jo pitkään innostanut maalata ja piirtää. Olen vain hieman lukossa sen aloituksen kanssa :) Jo pelkästään tuo ympäristö inspiroi tekemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini: Minulla on ajoittain tismalleen samanlainen fiilis, innostusta olisi, mutta se aloittaminen ja hommaan ryhtyminen on pidätellyt. Mutta tämä oli mukavaa vaihtelua iltapäivän päänsäryistä huolimatta. Oli kiva huomata että olen mittaamisessa edelleen hyvä ja kynä pysyy vielä kädessä. Sen lisäksi olen tosin sisäistänyt myös sen että tällainen sääntöjen mukaan tekeminen sopii minulle paremmin kuin luova revittely, jonka vuoksi en näe itseäni kuvataiteilijana. Eli edelleen, taidehistoria on se mun juttu! :)

      Poista
    2. Hyvinhän tuo sujui! Aloita ikonimaalaus, siinä ei voi/saa kovin revitellä ;D

      Poista
    3. Kuukki: On se ikonimaalaus aika ajoin kolkutellut takaraivossa, mutta siihen tarvittaisiin aikaa.

      Poista
  4. Vitsi, tuo kuulostaa tosi hauskalta! Ikonimaalauksessa käytetään pisteiden merkitsemistä mallin piirtämisessä. Ikonimalliahan ei koskaan saa piirtää läpi, vaan on piirrettävä itse, vaikka ruutuja apuna käyttäen, jos ei vapaalla kädellä osaa. Lisäksi peiliä hyödynnetään ja ylösalaisin kääntämistä; sillä tavalla tosiaan huomaa virheet paljon paremmin kuin vain keskeneräistä (tai valmista) ikonia katsoessa.

    Tänään menen kokeilemaan pisanka-munien maalaamista :-) Ja pääsiäisvapaina laitan lisää Istanbul-kuvia blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukki: No en tiedä pitääkö moni tuota piirustustapaa sananmukaisesti hauskana,mutta näköjään ikonimaalauksessa on ihan samat jäljennyskäytännöt. Peili auttoi varsinkin varjostusalueiden hahmottamisessa.
      Minä ihastelin pisanka-munia Toivolan pääsiäispihan myyjäisissä, harkitsin pitkään sellaisen ostamista, mutta ovat niin hauraita että jätin tällä kertaa ostamatta. En usko että olisin saanut sellaisen kuljetettua kotiin ehjänä. Kotona pääsiäispöydässä on tukevampia käsinmaalattuja puumunia.

      Odotan Istanbul-kuulumisiasi :)

      Poista