Monella tavalla erilainen joulu

Terveiset Pirkanmaalta ja Pohjois-Savosta! Joulu meni ja tämä viikko viimeistellään inventointiprojekti pakettiin yliopistolla. Viime viikon oleilu tuli kyllä tarpeeseen. Huomasin nukkuvani ilta toisensa perään kymmentuntisia öitä. Monta päivää meni kaavalla aamupalapöytä - nenä kiinni kirjassa - joululounas - nenä kiinni kirjassa - pieni ulkoilu - iltapäiväkahvi - nenä kiinni kirjassa - sauna - joulupäivällinen - peli-ilta - unille. Kirjasta kenties joskus lisää, oli sopivan taianomainen jouluun, joka ehti olla lukulistalla vuoden, ellei pidempään.

Pirkanmaalla ei ollut lumesta tietoakaan, mutta aurinko paistoi, joka hieman korvasi tunnelmaa. Tänä vuonna en ehtinyt juurikaan joulutunnelmoida, soittaa joulumusiikkia tai availla itse asiassa edes kalenterin luukkuja. Juuri ja juuri ehdin joulukortit postittaa. Perinne, josta en suostu luopumaan vaikka se tarkoittaisi yövalvomisia. Kiireen keskellä ei ehtinyt ikävöidä edes sitä lumista maisemaa, kun mietti vain kuinka helppoa on pyöräillä sulia teitä pitkin töihin. Pienoinen joulupistos oli jouluviikkoa edeltäneellä viikolla, kun yliopiston kuoro Musicalta tuli kajauttamaan kauniita joululauluja ruokalaan.

Joulu oli tänä vuonna pääasiassa aikuisten joulu ja kummipojan kanssa piparin painelut jäivät väliin. Ylitin kuitenkin itseni ja tein elämäni ensimmäistä kertaa piparilyhdyn. Taloa ja sitä kattoa en toistaiseksi suostu edes yrittämään, sillä en halua joulun menevän pilalle sen vuoksi, että kauniisti koristeltu talo sortuu liimausvaiheessa. Näitä lyhtyjä voisin kokeilla jatkossakin.

Savossa oli onneksi juuri sen verran lunta, että sain viime hetkellä kiinni talvitunnelmasta. Tapaninpäivän ajelulla sai sitten kuunnella niitä joululaulujakin. Ensimmäisen kerran pakkanenkin nipisteli sen verran, että laittoi toivomaan lämpimämpiä kenkiä.

Kohti uutta vuotta mennään ja mikä parasta, päivät pitenevät! Tulkoon pakkanen ja aurinko!

Joulua

Kiitos museoille sähköisistä joulutervehdyksistä ja ystäville postin kautta tipahdelleista korteista. Petäjäveden enkelin myötä toivotan kaikille blogin lukijoille rauhallista joulua!

Blogi hiljenee jouluviikon ajaksi, kun matka kulkee Pirkanmaan kautta Pohjois-Savoon.

Punaposkisia pyhimyksiä

Olin oikeassa, joku muukin ihastui Petäjäveden vanhan kirkon herttaiseen saarnatuolin kannattelijaan. Saarnatuolista tuli uskonpuhdistuksen jälkeen tärkeä osa jumalanpalvelusta, josta luettiin saarna. Siellä luettiin kansalle myös maallisen esivallan kuulutukset ja nuhdeltiin väärin tehneitä seurakuntalaisia.  

Vanhan kirkon saarnatuolin esikuvana on toiminut Jämsän kirkon 1680-luvulla enkelein ja apostolein koristeltu saarnatuoli. Jaakko Klementinpoika Leppäselle tarjoutui mahdollisuus tutustua Jämsän kirkon saarnatuolin malliin, kun hän teki korjauksia Jämsän kirkossa syksyllä 1765. Valitettavasti Jämsän saarnatuoli paloi kirkon mukana vuoden 1925 tulipalossa.

Petäjäveden kirkon saarnatuolia kannattelee punaposkinen Pyhä Kristoforos. Kristoforoksen legenda on 200-luvulta, jossa jättiläismäinen mies tahtoi palvella maailman mahtavinta hallitsijaa. Ensin hän palveli kuningasta, mutta huomattuaan kuninkaan pelkäävän paholaista, tämä siirtyi paholaisen palvelukseen. Paholainen pelkäsi Kristusta, joten Kristoforos tahtoi siirtyä hänen palvelukseensa. Kristoforos tapasi matkallaan erakon, joka neuvoi palvelemaan Kristusta auttamalla ja kantamalla matkalaisia voimakkaan virran yli. Jonkin aikaa palveltuaan pieni lapsi pyysi häntä kuljettamaan itsensä joen yli. Kantaessaan lasta virran yli Kristoforos tunsi sortuvansa tämän painon alle. Hänelle selvisi, että oli kantanut virran yli maailman synnit harteilleen ottaneen Jeesus-lapsen. Näin saarnatuolia (eli Raamatun sanaa ja Kristusta) kannatteleva punaposkinen Kristoforos viittaa legendaan. Krisoforokset kannattelevat saarnatuoleja useissa suomalaisissa kirkoissa mm. Hattulassa ja Kangasalan, Askolan sekä Vesilahden kirkossa.  

Saarnatuolin kulmikas pönttö on jaettu koristeellisesti veistetyillä pilastereilla viiteen kenttään, joiden jokaisen keskellä seisoo veistetty ihmishahmo. Nämä kuvaavat tulkinnan mukaan 4 evankelistaa ja oikeassa reunassa Vapahtajaa. Minä suhtaudun hieman epäillen tähän tulkintaan, jossa oikean reunan hahmo olisi Vapahtaja. Mielestäni kolme vasemmanpuoleista voi kuvata evankelistoja (tosin miksi vain kolme?), ja toinen oikealta voisi olla maapallon päällä seisova kruunupäinen Vapahtaja, mutta minusta oikean reunan hahmolla on sen verran feminiiniset piirteet lanteilla (hame) muihin hahmoihin verrattuna (kaapu), että minä tulkitsisin hänet Neitsyt Mariaksi.

Saarnatuolin ylä- ja alareunaan sekä kaikukatoksen kulmiin on kiinnitetty pieniä enkeleitä ja kerubeja. Saarnatuoli maalattin vuonna 1779 ja tehtävä annettiin jämsäläiselle maalari Tammelinille. Saarnatuolista tuli vihretävän sininen ja enkeli- ja ihmishahmoista valkoiset. Kaikille figuureille maalattiin punaiset posket.

Pienet punaposkiset hahmot ovat suloisia, mutta herttaisuudessaan voiton vie ehdottomasti tuuheakulmainen ja punaposkinen Kristoforos.

Vai mitä olette mieltä?

Kummitusjuttuja

Jokohan olisi nyt aika päästää teidät tapulin lisäksi katsomaan sisälle kirkkoon? Petäjäveden vanha kirkko rakennettiin Jaakko Klementinpoika Leppäsen johdolla vuosina 1763-1765. Kellotapuli nousi kirkon viereen muutamia vuosikymmeniä myöhemmin vuonna 1821 Jaakko Leppäsen pojanpojan, Erikin, rakentamana.

Tapulista käydään yhdyskäytävän läpi varsinaiseen kirkkosaliin. Tulijan vastaanottavat laudoitetut pariovet, joiden yläpuolella kaksi valkopukuista puuenkeliä soittavat pasuunaa. Toisen soitin on aikojen kuluessa kokonaan kadonnut ja toisen pasuuna oli siirretty säilöön.

Alttarilta yhdyskäytävän ovelle päin.

Kirkkosali oli marraskuun aamuina hämärä ja aktiivista kuvausaikaa inventoinnin onnistumiseksi oli klo 10-14 välinen aika. Maalaamattomat hirsiseinät ovat kauniit, mutta katseen vangitsee lähes välittömästi upeasti veistetty ja koristeltu saarnatuoli. 

Holvaukset valmistuivat seiniin maalattujen vuosilukujen perusteella 1764, mutta lasi-ikkunat pystyttiin hankkimaan vasta seuraavana vuonna. Leppäsen johdolla veistettiin ilmeisesti myös kirkon kiinteä sisustus: penkit, alttari, kuoriaitaus sekä saarnatuoli. Kuoriaitaus purettiin 1820-luvulla.

Leppäsen apuna oli 12 taitavaa kirvesmiestä, jotka pystyttivät kirkon, paanuttivat katon, tekivät välikaton holvaukset ja keskuskupolin. Kahdeksankulmainen keskuskupoli ja käsinhöylätyistä punahonkalaudoista valmistetut tynnyriholvit ovat upea näky. Ilmeisesti juuri kirvesmiehet ovat maalanneet kupolin neljään nurkkaan omat puumerkkinsä. Samalla punamullalla on koristeltu myös kupolin seinien ja kattolaudoituksen saumakohdat peittävät peiterimat ja sidehirsien sekä vetoparrujen koristenauhat.

Kirkossa oleva viimeistä ehtoollista kuvaava alttaritaulu on Carl Fredrik Blomin maalaama vuodelta 1843. Alttaritauluhanke oli käynnissä pitkään ja Petäjävedelle tarjottiin jopa Korpilahden kirkkoon tilattua B.A. Godenhjelmin alttaritaulua Kristuksen kärsimys Getsemanessa, mutta rahat eivät riittäneet sen ostoon. Lopulta maalaus tilattiin lukuisia kirkkoja koristaneelta Blomilta, joka perimätiedon mukaan maalasi alttaritaulun Petäjävedellä Piesalan talossa. Samaa aihetta, Jeesus opetuslapsineen pöydän ympärillä, Blom oli käsitellyt jo aiemmin Heinolan (pitäjän?)kirkkoon vuonna 1835 maalaamassaan alttaritaulussa.  Nykyisin kyseisen kirkon alttarilla on 1860-luvulla saatu signeeraamaton maalaus Jeesus kantaa ristiään.

Sakastiin vievän oven yläpuolella on Moosesta ja Lutheria esittävät muotokuvat.

Numerot penkkien päissä ilmaisivat kunkin talon istumapaikat arvojärjestyksessä. Penkit jaettiin tungoksen ja muun epäjärjestyksen välttämiseksi. Vanhan kirkon penkkijärjestyksestä keskusteltiin myös vuoden 1827 kirkonkokouksessa, jolloin määrättin yhden hopearuplan sakko sille, joka meni luvatta istumaan väärään penkkiin.

Mainitsin kellotapulista kertovassa postauksessa, että Petäjäveden vanha kirkko oli mielenkiintoisin, mutta samalla myös pelottavin inventointikohde. Jännittäviä hetkiä koettiin myös uudessa kirkossa (1879), mutta kun ajassa mennään edelleen yli 100 vuotta taaksepäin ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että on hankala asettaa itsensä kyseiseen aikaan.

Siinä tulee kunnioitus 251-vuotiasta rakennusta kohtaan, että tuntee itsensä melko väliaikaiseksi. Taustakirjallisuutta lukiessa tuli vastaan otsikko kummitusjuttuja. Kyseinen osuus olisi kannattanut jättää lukematta kun tiesin, että tulen viettämään vanhassa, hiljaisessa ja hämärässä kirkossa aikaa yksin. Jutussa mainittiin mm. kävelysaskeleet ja kuinka "onnettomien vainajien kuviteltiin yrittävän vapautumista kurjasta osastaan tarttumalla puiden latvoihin ja rakennusten räystäisiin."

Siinä vaiheessa, kun kesken inventoinnin seinänvierestä kuuluu rapinaa ja kahinaa, huomaan siirtyväni keskemmälle lattiaa. Yritän paikallistaa äänen, mutta en osaa sanoa tuleeko se lattian- vai katonrajasta. Edellä mainittu kummitusjuttu mielessäni yritän vakuutella itselleni, että se on mitä todennäköisimmin joku eläin, joten ei hätää. Mutta kun äänen kohde ei tule näkyviin rapistelustaan huolimatta, huudan "huhuu?", ja huomaan kuinka harakka lähtee lentoon räystäältä ikkunan yläpuolelta. No niin, mitä mitä sanoin, ei hätää.

Samana päivänä, paria tuntia myöhemmin, rapistelu jatkui ja oletin edellisen perusteella, että se on tälläkin kertaa lintu. Huusin "huhuu!". Oli vähän aikaa hiljaista, mutta rapistelu jatkui. Toinen "huhuu!" eikä silti tuntunut toimivan. Tässä vaiheessa alkoi taas nousta jännityssyke ja yritin paikallistaa äänen. Yhtäkkiä jokin kolahti ikkunaan ja huomasin, että orava hyppäsi ikkunan keskipaneeliin, kun olin jo ihan varma että joku yrittää tulla ikkunan kautta sisälle. Orava kiipesi katolle. Voisitteko eläinkunnan edustajat pysyä kaukana tästä rakennuksesta sen aikaa, että saan hommani tehtyä!

Harakan ja oravan jälkeen ei enää kuulunut epäilyttäviä ääniä, mutta huomasin siitä huolimatta luettelevani esineiden mittoja ääneen. Korkeus kertaa leveys, kaksikymmentä senttiä kertaa seitsemän ja puoli senttiä, tämän pituus noin kolmekymmentäkaksi senttiä.... Että ihan kaikenlaisiin kohtaamisiin en osannut etukäteen varautua työsopimusta allekirjoittaessani.

Etenkin tätä kohdetta esitellessä pitää lähettää suuret kiitokset seurakunnan suntiolle, joka esitteli ja availi minulle hämärienkin kulmien ja nurkkien ovia, jotta tiesin mitä niiden takana on. Näin oli helpompi jäädä kirkkoon yksin, kun mielikuvitukselle jäi vähemmän tilaa. Jännityksen väistyttyä sai keskittyä esineisiin ja niiden tarinoihin. Noihin tarinoihin palataan vielä myöhemmin.

Onko tämä Unescon maailmanperintökohde sinulle tuttu?

Ps. Miltei saman aikakauden puukirkkoa kannattaa käydä kurkkaamassa myös Kaponieerin blogista, missä on esitelty Seilin kirkkoa (1734).

"Museoissa ei muisteta käydä"

Kimmo Pyykkö taidemuseo.

Jaoin hetki sitten Facebookin puolella Kaisa Viljasen kirjoittaman artikkelin Helsingin Sanomista, mikä kulki otsikolla "Museot, viestikää itsestänne! - Vaikka museoista tykätään, ei siellä muisteta käydä, kertoo uusi tutkimus".

Lapinlahden taidemuseo.

Tuntui siltä, että haluan kirjoittaa aiheesta vähän enemmän.

Viljanen kirjoittaa: "Kun makustelet sanaa museo, mitä siitä tulee mieleen? Arvokas temppeli, jossa hiiviskellään hiljaa, yritetään näyttää viisaalta ja pitkästytään. Vai elävä, houkutteleva keskus, joka tarjoaa tietoa ja viihdettä kenelle tahansa?

Suomen Museoliitto halusi selvittää, mitä suomalaiset museoista ajattelevat. Liittoa häiritsi, miten museot olivat julkisessa keskustelussa vuoden mittaan alkaneet olla 'negatiivisen ja pysähtyneen toiminnan synonyymi'."

Visavuori.

Minuakin on suututtanut, että mediassa ja julkisessa keskustelussa toistuvasti leimataan museo-sana negatiivisiin ajatuksiin. On naurettavaa, että media, jonka pitäisi nostaa esille ajankohtaisia asioita ja tilanteita, ei vaivaudu ottamaan selvää museoiden nykyTOIMINNASTA. Nykytilanteesta jaksetaan kyllä uutisoida siitäkin edestä, kuinka resurssit ovat vähissä. Niin ne ovat kuulkaa vähissä monella muullakin alalla. Mutta katselkaapa huviksenne museoiden tapahtuma/ajankohtaista-kalentereita ja miettikääpä sitten, mitä kaikkea niillä vähilläkin resursseilla museoissa tehdään MEIDÄN KAIKKIEN HYVÄKSI. Museoliiton selvitys nimittäin paljasti, "että joka toinen suomalainen vierailee museossa vähintään kerran vuodessa. Museoissa viihdytään, ja niihin palataan."  

Carelicum.

Ajankohtaisia/tulevia esimerkkejä museoiden TOIMINNASTA sen perinteisen näyttelytoiminnan ohella:

Piparkakkutyöpaja/Arkkitehtuurimuseo:
"Helsinkiläisten esikoululaisten leipoma, historiallinen Helsinki 1850 -piparikaupunki avataan Arkkitehtuurimuseossa herkullisin menoin. Koko perheen työpajassa koristellaan pipareita taidekasvattaja Kaisa Sjövallin opastuksella."

Aamuvoimistelusta flunssantorjuntaan - kiinalaisia terveysharjoituksia/Emil Cedercreutzin museo:
"Tutustutaan, myös konkreettisesti kokeillen, kiinalaiseen taiji (tai chi, taitsi) -liikuntaan, joka perustuu kamppailu- ja itsepuolustustaitoihin, perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen sekä luonnonmukaiseen taolaiseen filosofiaan. Lisäksi esitellään perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaisia vinkkejä ja ohjeita terveyden ylläpitoon ja itsehoitoon."

Luontoretki Salmistonmäelle/Forssan luonnonhistoriallinen museo:
"Luontoretki Salmistonmäelle 23.4.2016 klo 12:00-14:00. Vapaa pääsy."

Seniorityöpaja/Hyvinkään taidemuseo:
"Tehdään kuvia sanomalehtiä sekä piirtämistä ja maalaamista hyödyntäen. Ohjelmassa näyttelyyn tutustuminen, taiteesta keskusteleminen ja näyttelyn teemaan liittyvä työpaja. Työpajan ohjaa TaM Nina Norring. Hinta 5 € sisältää sisäänpääsyn taidemuseoon, materiaalikulut ja kahvitarjoilun."

Loppiaistapahtuma/Hämeen linna:
"Hämeen linnassa järjestetään loppiaistapahtuma keskiviikkona 6.1.2016 klo 10.00-15.00. Kyseessä on talvinen koko perheen tapahtuma, jossa on ohjelmaa kaikenikäisille linnan alueella.
Sisällä linnassa voi osallistua lasten askartelupajaan tai koko perheen teemakierrokselle ”Karanteenia ja kynsilaukkaa”. Lisäksi päivän aikana järjestetään opastuksia Jean Sibeliuksen lapsuudesta kertovaan Janne –näyttelyyn.
Yleisöllä on vapaa pääsy linnaan, puuhapihalle, työpajaan ja opastuksille.
Linnassa järjestetään myös maksullista ohjelmaa päivän aikana. Linnan luentosalissa Nukketeatteri Vahapapu esittää näytelmää Tahvo ja Bella ja merenpohjan Elvis, Taikuri Tuovinen hämmästyttää yleisöä kolmannen kerroksen kirkkosalissa ja Välimäen tila puolestaan järjestää poniratsastusta linnan vallipihalla."

Huutokauppa ja kuutamotanssit/Ilmatorjuntamuseo:
"10.6.2016 Huutokaupattavan tavaran näyttöpäivä Ilmatorjuntamuseolla
 11.6.2016 Millogin huutokauppa Ilmatorjuntamuseolla ja tykkikentällä
 4.9.2016 Kuutamotanssit Letkun hengessä klo 18-22."

Museoshindo rentoutusvenyttelyä taidenäyttelyssä/Jyväskylän taidemuseo:
"Helena Ratinen ohjaa shindoa taideteosten keskellä yhteensä 10 kertaa. Mukaan lämmin, rento asu ja villasukat. Alustat saa museolta.
Jomon-Shindo on japanilainen rentoutusmenetelmä, joka sopii kaikille. Se on itsehoitoa yksin tai ryhmässä. Osa harjoituksista on sovellettu toteutettavaksi ahtaissa tiloissa, vaikkapa lentokoneessa tai työpisteen ääressä.
Ilmoittautuminen ohjaajalle: Helena Ratinen,+358505390103, helena.ratinen(at)gmail.com
Kesto: 1 h Hinta: 10x kortti 80 e., 6x kortti 60 e kertakäynti 12 e."

Ajaton-kvartetin konsertti/Järvenpään taidemuseo:
"Ajaton-kvartetti saapuu esiintymään Blomstedtin taiteen äärelle. Ainutlaatuinen Ajaton-kvartetti luo moniulotteista musiikkia taidemuseon vieraille. Yhtyeen musiikissa improvisoidut maisemat, kansanmusiikilliset säkeet, keskiaikaiset luuttulaulut sekä originaalisävellykset virtaavat ennen kuulemattoman virkistävänä musiikkina.
Mia Simanainen – laulu, Kari Ikonen – Moog-syntetisaattori, Mikko Perkola – viola da gamba, Henrik Sandås – bandoneon. Pääsylipun hinnalla 3/5/6 €."

Lauantaikino/Lottamuseo:
"23.1. Meidän poikamme merellä (1933)
13.2. Yli rajan (1942)
27.2. Kirkastettu sydän (1943)
12.3. Kartanon naiset (1944)
9.4. Evakko (1956)
23.4. Vartioitu kylä 1944 (1978)
Esitykset alkavat klo 15. Ennen elokuvaa lyhyt alustus aiheeseen. Esityksen jälkeen Lottakanttiinissa iltapala: Ruokaisa salaatti, minicroissant, Lottakanttiinin oma yrttitee / kahvi.
Kinoillan hinta: 10€/hlö. Ilmoittautumiset ennakkoon p. 09 274 1077 tai info@lottamuseo.fi."

Teroituspäivät/Lusto:
"Työn tylsyttämiä metsä- ja käsityökaluja teroitetaan Luston Teroituspäivillä kahdesti vuodessa. Pientä korvausta vastaan teroitetaan raivaussahoja, kirveitä, vesureita, puukkoja, saksia, puutarhasaksia, petkeleitä, kuorimarautoja, viikatteita ynnä muita tarpeellisia välineitä. Sen sijaan kairoja, luistimia, poran-, tehosekoittimen-, kutterin-, jyrsimen- ja sirkkelinteriä ei teroiteta. Huollettujen työkalujen lisäksi Teroituspäiviltä saa myös vinkkejä siitä, kuinka onnistuu työkalujen oikeaoppinen teroitus ja huolto kotioloissa. Teroituspäivät järjestetään 18.–19.6.2016 ja 13.–14.8.2016."

Kiasma-teatteri/Kiasma:
"Kiasma-teatteri on nykytaiteen museo Kiasman vierailuteatteri ja esittävän taiteen näyttämö. Sen toimintaan kuuluu nykytaiteen kehittämis- ja kokeiluprojekteja ja kansainvälisiä esittävän taiteen projekteja."

Taikatempputyöpaja/WeeGee:
"Taikatempputyöpajassa opetellaan helppoja temppuja kotoakin löytyvillä välineillä. Työpajaa suositellaan kouluikäisille ja se sisältyy pääsylipun hintaan."

Pronssivalukurssi aikuisille/Rovaniemen taidemuseo Korundi:
"Kurssilla tehdään pienikokoinen veistos vahavalumenetelmällä, jolloin käydään läpi kaikki perinteiseen pronssivaluun kuuluvat vaiheet. Mallit muotoillaan ensin suoraan vahasta. Vahamallin päälle valmistetaan kipsin ja tiilimurskan seoksesta muotti, joka poltetaan. Lopullinen pronssityö valetaan muottiin.
Hinta 160€ sis. materiaalit (pronssi max 2kg, kipsi, vaha, kaasu, tiilimurska ja muut pientarvikkeet)."

Mammakahvila/Sagalundin museo:
"17.12. klo 10-12 Mammakahvila Fallassa."

Seniorikahvit ja Perhepäivä/Serlachius-museot - Gösta:
"Seniorikahvit 28.1. klo 13:00. Käymme läpi grafiikan merkintöjä ja erityispiirteitä. Grafiikan menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Pääsemme kokeilemaan uutta colalitografiaa, ja tekijät saavat oman prässillä vedostamansa työn mukaan.
Pääsylippu 5 e / henkilö, sisältää ohjelman ja kahvitarjoilun.

Perhepäivä 28.2. klo 12:00. Tanssitaiteilija Anne-Maarit Kinnunen tulkitsee Kiefer-näyttelyn herättämiä mielikuvia ja tunteita opastuksen aikana tanssin avulla. Näyttelyopastukset alkavat kello 12, 14 ja 16. Kierrosten jälkeen tanssityöpajassa eläydytään kehon luovaan liikkeeseen näyttelyn herättämien ajatusten pohjalta. Työpajat soveltuvat kaikenikäisille, eivätkä edellytä aiempaa tanssikokemusta.
Tanssiosuus toteutetaan yhteistyössä Keski-Suomen Tanssin Keskuksen kanssa.
Pedatilassa voi tehdä Anselm Kieferin monumentaaliteosten innoittamana kollaasitaidetta kasvimateriaaleista, akryylimaaleista ja paperimassasta.
Perhepäivä on osa Lasten Pirkkaset -tarjontaa Mänttä-Vilppulassa. Ohjelma on maksuton alle 18-vuotiaille."

Luontolauantai - KinoHaltia/Suomen luontokeskus Haltia:
"11:00 Metsän tarina
13:00 The Magic of Northern Nature
14:00 lyhytelokuvia
Leffaeväiksi saatavilla Ravintola Haltian herkullisia juureslastuja.
Elokuvanäytökset järjestetään Haltia-salissa ja ne ovat ilmaisia."

Sanataidepaja/Työväenmuseo Werstas:
"La 9.1. klo 13-15 Sanat-on ry:n sanataidepaja. Sanaton kehittää Werstaalla uudenlaisia kirjoitusharjoituksia, tule mukaan kokeilemaan! Työpajaan ei ole erityisiä osallistumisvaatimuksia, suunnattu leikkimielisille aikuisille. Ennakkoilmoittautuminen: sanatonsanat@gmail.com."

Halosenniemi.

Heiskan taiteilijakoti.

Kuopion korttelimuseo.

Siinäpä muutamia esimerkkejä. Kalentereita kannattaa seurata myös vuoden vaihduttua, jolloin museot päivittelevät kalentereitaan uudelle vuodelle. Museot ottavat myös mielellään vastaan tapahtuma- ja yhteistyövinkkejä. Tämä vinkiksi nuorisolle, joka tutkimuksen mukaan ei ole museoista kiinnostunut. Joten mikäli joku vielä tämän jälkeen erehtyy luulemaan, ettei museoissa tapahdu mitään tai että ne ovat pysähtyneitä ja vanhanaikaisia, katsokoon peiliin. Ja kaikki yllä esitellyt museothan löytyvät Museokortti-listalta.

AboaVetus&ArsNova.

Turun taidemuseo.

Kaisa Viljanen kirjoittaa: "Syitä pitänee hakea viestinnästä ja markkinoinnista. Sitä opetellaan museoissa edelleen. Moni museo tyytyy vain mainostamaan ajankohtaista näyttelyä, mutta unohtaa kertoa, miten valtavan monipuolista toimintaa saman katon alta usein löytyy: konsertteja, opastuksia, työpajoja, vauvojen värikylpyjä, jopa jumppaa.Suorittamisen sijaan museossa voi viihtyä, ja tämä viesti pitäisi saada perille yhä useammalle."

Kuopion taidemuseo.

Varkauden museo.

Nimimerkki EPerälä kirjoitti kommenttikenttään: "Että viestikää, mainostakaa? Mitenkähän se tehdään kun henkilökunta ja rahat on viety?" 

Ihan täydellisen järkevä kysymys. MUTTA. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Museoiden tulee mielestäni pitää itsestään meteliä muun muassa sosiaalisessa mediassa, kyllä, mutta olen myös sitä mieltä, että yhteistyöt esimerkiksi sen nuorison kanssa, joka luulee ettei ole museokentästä kiinnostunut, olisi erittäin tärkeää. Hyvien museokokemusten jakaminen nuorisolle (ja nuorison mahdollisuus jakaa sitä eteenpäin) on eduksi, sillä viestintälaitteiden kasvettua heidän käsiensä jatkoiksi, vierailut ja tunnelmat jaetaan mitä todennäköisimmin myös sosiaaliseen mediaan (FB, Instagram ym.), jolloin saavutetaan uudenlaista yleisöä.

Pukstaavi.

Riisa.

Nimimerkki grandwazzoo kommentoi puolestaan: "Meluava ja tempoileva, pakonomaisesti suorittava maailma tarvitsee arvokkaita temppeleitä, hiljaisia ja pysähtyneitä paikkoja, jotka henkivät kulttuurin ja historian pysyvyyttä. Sellaisia, joissa yskänköhähdys tuntuu häirikkömäiseltä.
Koska minulla ei ole uskonnollista taustaa, museot ja kirjastot ovat olleet minulle aina tällaisia paikkoja - paitsi kotikaupungeissani, myös vieraillessa ulkomailla. Kulttuurin kirkkoja. Uudet kirjastotkin suunnitellaan kaiken maailman elämykselliksi multimedia- ja tempoilukeskuksiksi. En yhtään pidä tällaisesta kehityksestä."

Hämeen linna.

Kansallismuseo.

Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, se on totta, mutta jos puhuu temppeleistä ja kirkoista, pitäisi mennä temppeleihin ja kirkkoihin. Kyllä ihmiset käyvät rauhoittumassa ja hiljentymässä kirkoissa, vaikkei sen uskonnollisempaa vakausta olisikaan. Mutta mikäli museoita, jotka pyrkivät koko ajan olemaan avoimia, ja niiden peruslähtökohta on luoda sosiaalisuutta, kehittää yhteistä muistia ja jakaa sitä jokaiselle ovesta sisään astuvalle, ei tulisi pakottaa hiljaisuuden muottiin. Eivätkä nämä, elämyksellisyys ja hiljaisuus - innostus ja rauhoittuminen, mielestäni millään tavalla sulje toisiaan pois. 

Serlachius-museot Gösta.

Helsingin luonnontieteellinen museo.

Olen omalta osaltani yrittänyt blogillani vaikuttaa positiivisesti museomielikuvaan. Ei ole väärin sanoa, ettei pidä jostain näyttelystä, teoksesta tai tapahtumasta, mutta ei ole myöskään oikein leimata tietyn kokemuksen perusteella koko museokenttää negatiivisilla lauseilla. Varsinkaan jos ei edes kuluta museoiden palveluita! Aloittaessani blogin kirjoittamisen vuonna 2010, ajattelin ehkä hieman naiivisti kirjoittavani vain itsestäni ja kokemuksistani museokentällä. Vuosien myötä huomasin kuitenkin, että sillä mitä kirjoitan, on melkoisesti merkitystä myös museoille ja taiteilijoille. Ja voitte uskoa, että pidän ääntä näiden puolesta jatkossakin! 

Jyväskylän taidemuseo.

KÄYKÄÄ MUSEOISSA JA NAUTTIKAA.

Ei mulla muuta.