Kivetkin kiinnosti

Koralleja.

Viljelin nuorempana sanontaa "kiinnostaa kiviäkin" siinä merkityksessä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta niin vain Vapriikissa Kivimuseon kivet kiinnostivat. Itse asiassa sain houkuteltua K:n mukaan Pyhiinvaeltajat näyttelyyn, kun kerroin rakennuksessa olevan myös Kivimuseon näyttelyn ja dinosauruksen munia. 

Malakiitti.

Minulle kivi on sellainen sorateillä vastaan tuleva harmaa mötikkä, iso tai pieni, joka ei herätä juurikaan ajatuksia. Mutta kuten syksyllä 2011 Juuan Kivikeskuksessa kävi ilmi, kivet voivat tosiaan olla kauniin värisiä ja kova materiaali muistuttaa jopa pehmeää pumpulia.

Aika vähän luin tällä kertaa näyttelytekstejä, kun aika meni miltei nenä lasivitriinissä kiinni, ihmetellen miten KIVI voi olla niin uskomattoman intensiivisen värinen! Ajatuksena varmasti tuntuu tylsältä ihmetellä kivenmurikoita lasin takana, mutta näyttelyn esimerkit olivat kyllä jotain muuta kuin kivenmurikoita. Kivet onkin valittu näyttelyyn juuri niiden värikkyyden ja näyttävyyden mukaan.

Kivimuseossa on mm. koralleja, meripihkaa, fossiileja, kivettyneitä puunpaloja, meteoriitteja, laavakivi, jalo- ja korukiviä sekä liian monta sellaista kivilajia, jonka nimi on vaikea lausua: noduli, limsiö, rodokrosiitti.... Älkää kysykö mitä ne ovat. Keskityin näyttelyssä vain ja ainoastaan ihastelemaan sitä, kuinka luonto voi muodostaa jotain noin kaunista.

Ametisti.

Monet näyttelytekstit jäivät lukematta siksi, että niihin oli upotettu tuhdisti ja tiivistetysti tietoa. Kun kemia ei ole koskaan kuulunut vahvimpiin osaamisalueisiin, kaikki kivilajien kemialliset merkit saivat väistelemään informaatiota: MnCO₃, CaCO_3, SiO_2.

 Yksi näyttelyteksti kuitenkin herätti aitoa mielenkiintoa: mikä erottaa jalo- ja korukiven toisistaan?
"Jalokivet ovat ominaisuuksiltaan kiiltäviä, vahvasti valoa taittavia, läpinäkyviä ja kovia mineraaleja. Jalokivien harvinaisuus tekee niistä haluttuja ja arvokkaita. Värejä on useita ja jalokivi voi olla myös väritön. Vain mohsin kovuuden 7.5 ylittävät kivet luetaan jalokiviin kuuluviksi - muutoin puhutaan korukivistä. Jalokivet myydään karaattipainon mukaan (1 karaatti = 0,2 grammaa), korukivet puolestaan grammoittain tai raakakivenä jopa kiloittain."

Vuorikide.

Eli näyttelytekstit olivat ihan selkokielisiä, vaikka joissain niitä kemiallisia merkkejä vilahtelikin. Tosin jouduin tarkentamaan mohsin kovuuden merkitystä kotoa käsin. Nimitys tulee saksalaiselta mineralogilta Friedrich Mohsilta 1820-luvulta. Kyseisen kovuustaulukon mukaan jalokiviksi siis luokitellaan (suluissa mohsin kovuus): timantti (10), rubiini (9), safiiri (9), krysoberylli (8.5), akvamariini (7.5-8) ja smaragdi (7.5-8).

Hämäävää tässä nimistössä on se, että kyseisiä jalokiviä käytetään korukivinä koruissa. Korukiviksi luokiteltavia kiviä kuten zirkoni (6.5-7.5), turkoosi (5-6) ja meripihka (2-4), käytetään myös korukivinä. Eikö tuolle korukivelle olisi voinut kehitellä jotain toista sanaa? Jalokivi vs. jalotonkivi? :P

Kivimuseo on sopivan kokoinen, enkä itse asiassa tiennyt, että se on jo aiemmin sijainnut Tampereen Kirjastotalo Metson alakerrassa. Eipä tullut tuolloin käytyä. Pidin siitä, että näyttelyssä raakakivien rinnalle oli nostettu koruja, joissa kyseisiä kiviä oli käytetty. Lisäksi esillä on mm. uskomattoman yksityiskohtaisia kiviveistoksia.

Kivimuseon kokoelman on kerännyt ja lahjoittanut Tampereen kaupungille Paavo Korhonen. Kivimuseon pysyvä näyttely sijaitsee Vapriikin 2. kerroksessa.

Loppukevennys. Aiheeseen liittyen jalokivistä/korukivistä tulee aina ensimmäisenä mieleeni Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva, jossa Nipsu laskeutuu haltioissaan laaksoon, joka on täynnä hohtavan punaisia granaatteja. Mieleen ovat jääneet kaikumaan lauseet "Se on niin ihana! Että aivan sokaistun sen loisteesta!", ja videopätkässä esiintyvä kohtaus, jossa Nipsu pakenee laaksossa asuvaa liskoa. Lisko tarttuu Nipsun reppuun, ja hän koittaa saada sen irrottamaan otteen repusta heittämällä tätä korukivellä. "Heitin kranaatin...!"