Suomalaisia pyhiinvaelluksia

Miltä tuntuisi myydä kaikki maallinen omaisuus, kävellä päivittäin 30-40 kilometriä kokonaisen vuoden ajan ja mahduttaa matkatavarat pieneen olkalaukkuun?  Lähteä matkaan seikkailunhalusta, kiitollisuudesta tai rangaistukseksi. Kaikkiin näihin löytyy vastaus Vapriikin Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttelystä.

Pyhä Jaakob vanhempi, n.1500, Someron kirkko, maalattu lehtipuu (veistos), havupuu (sauva).

Aiemmin näyttelyssä vieraillut Mari kirjoitti, että yleisömagneetteina toimineiden muumioiden ja terrakottasotilaiden jälkeen, kotimaisista pyhiinvaelluksista kertova näyttely ei välttämättä vetoa suureen yleisöön. Siitäkin huolimatta on hienoa, että Vapriikki on tarttunut rohkeasti juuri tähän aiheeseen! 

Suomalaiset osallistuivat keskiajalla samalla tavoin pyhiinvaellusretkille, kuten lähes jokainen kristitty ympäri maailmaa. Pohjolasta matkattiin Santiago de Compostelaan, Roomaan ja Jerusalemiin, mutta suositumpia olivat lähempänä sijaitsevat Turku, Vadstena ja Nidaros. Matkaan lähdettiin kunnioituksesta tiettyä pyhimystä kohtaan, avunpyynnöstä, kiitollisuudesta tai syntien sovitusten vuoksi.

Pyhä Anna itse kolmantena, n. 1490, tuntematon kirkko, maalattu vaahtera? Suomen kansallismuseo

Aihe oli tuttu, joten suuria yllätyksiä näyttelyssä ei tullut. Keskiaikaiset veistokset vetivät tietenkin eniten puoleensa. Jokaisesta pyhimyksestä oli kirjoitettu pieni tietoisku miksi kyseistä henkilöä kunnioitetaan.

Akvamaniili eli vesikannu, varhainen 1300-luku, pronssi, Lähi-itä. Kulturhistorisk museum, Universitet i Oslo.

Pyhiinvaeltajien suojeluskirje, 1513, pergamentti, Naantali/Turku. Riksarkivet, Tukholma.

Uutena tietona tuli kuitenkin se, että pyhiinvaeltajat tarvitsivat mukaansa suojeluskirjeen. Kirje osoitti, että pyhiinvaeltaja oli laillisella asialla, sillä maanteillä liikkui varkaita ja ryöstäjiä pyhiinvaeltajan asussa. Suojeluskirje antoi sekä kirkollisen että maallisen oikeuden erityissuojeluun. Ilman kirjettä valepyhiinvaeltajaksi epäilty voitiin karkottaa.

Pyhän Birgitan reliikki, k.1373, luu. Birgittalaissisarten sääntökunnan pääabbedissa, äiti Tekla Famiglietti, luovutti sen vuonna 2012 professori Jussi-Pekka Taavitsaiselle, Turun tuomiokirkon reliikit-projektin johtajalle.

Perillä pyhiivaelluskohteessa hakeuduttiin kirkon alttarille, sytytettiin kynttilä ja rukoiltiin sielun pelastusta tai apua ongelmaan. Mitä lähemmäs pyhimyksen hautaa ja reliikkiä (jäänteitä) päästiin, sitä suuremman niiden parantavan voiman ajateltiin olevan. Reliikkien uskottiin olevan ihmeitätekeviä ja kaikkein voimakkaimpia olivat Jeesuksen, Marian ja apostolien reliikit. Mikäli ongelmiin saatiin apua, pyhiinvaeltaja toi pyhimyksen haudalle votiivilahjan. Lahja saattoi olla myös lupaus palveluksesta kirkolle tai luostarille.

Moderneja mehiläisvahakuvia votiivilahjoista, Portugalista. Yksityiskokoelma.

Pyhäinjäännösarkku, n. 1220, puu, kupari, kultaus, emali, Limoges/Ranska. The British Museum.

Matkan päätteeksi pyhiinvaeltaja osti itselleen vaatteisiin kiinnitettävän pyhiinvaellusmerkin. Jokaisella kohteella oli oma merkkinsä. Mikäli pyhiinvaellus oli suoritettu rangaistukseksi, pyhiinvaeltaja sai käynnistään todistuksen. Jo keskiajalla suurissa pyhiivaelluskohteissa myytiin postikortteja ja erilaisia matkamuistoja. Suosittuja tuliaisia olivat esimerkiksi ampullit, jotka sisälsivät mm. lamppuöljyä, kynttilävahaa tai vettä. Nämä aineet olivat olleet jollain lailla tekemisissä pyhimysten kanssa.

Pyhäinjäännöspullo "Siunatun Marian hius", lasi, hopeointi, niello-massa, pullo 1000-1300-luvulta, metallijalusta ja korkki 1300-luvulta, Egypti/Eurooppa. The British Museum.

Etenkin pidempiä pyhiinvaelluksia tehneillä uskotaan olleen suuri vaikutusvalta yhteisössään. Olihan heidän maailmankuvansa avartunut ja heillä oli tietoa suuren maailman asioista. Pyhiinvaellusperinne on syntynyt Suomessa uudelleen ja pyhän kokemisen lisäksi matkaan lähdetään henkistymisen, itsensä etsimisen, arjesta irrottautumisen ja seikkailunhalun vuoksi. Päätös pyhiinvaelluksesta syntyy nykyisin henkilökohtaisesta halusta eikä kirkon velvoituksesta. Eräänlaisia pyhiinvaelluksia tehdään nykyisin myös kuuluisuuksien, kuten Jim Morrisonin, Frederic Chopinin, Edith Piafin, Amadeo Modiglianin ja Oscar Wilden haudoille esim. Pariisin Pére-Lachaisen hautausmaalla.

Nykyisiä pyhiinvaelluksia.

Näyttelyssä sai sovittaa pyhiinvaeltajien vaatteita.

Sikses kivan paikan Marin mukaan näyttely oli ennen kaikkea kaunis. Sitä se on. Mielestäni se on kauniimpi kuin aiemmin mainitut Muumio ja Terrakotta-armeija -näyttelyt, vaikka kyseiset kokonaisuudet olivat aiheiltaan kiehtovampia. Suomalaisten pyhiinvaellukset -näyttelyssä on paljon suurennettuja värikkäitä piirustuksia ja karttoja keskiajalta. Värimaailma yhdistelee tummaa taivaansinistä ja voimakasta punaista. Kyseiset värit yhdistetään usein myös Neitsyt Mariaan. Äänimaailma on rauhallinen ja tunnelmaan sopiva. Jokainen näyttelyteksti on myös kuvitettu piirretyillä ja värikkäillä kehyksillä.

Pyhän Henrikin? nikama ja ristiluu, 1000-1100-luku. Turun tiomiokirkkomuseo. Analyysitulosten perusteella nikamat ajoittuvat 1000-1100-luvuille. Reliikkiluut voivat siten kuulua piispa Henrikille, joka legendan mukaan surmattiin Köyliöjärven jäällä vuonna 1156.

Kokonaisuus on hallittu, esineitä on maltillisesti ja mikä parasta, esineitä on saatu lainaan mm. British Museumista sekä Tanskan, Norjan ja Ruotsin kansallismuseoista. Suomesta tuskin olisi irronnut yhtä kattavaa esinekokonaisuutta. Ylpeästi voidaan kuitenkin esitellä mm. Turun tuomiokirkon reliikkejä ja 1200-1300-luvulta olevaa Neitsyt Maria -patsaan mekkopalasta. Ainut muutos, jonka itse olisin tehnyt, niin olisin tehnyt hiljaisuuden huoneesta tumman ja pimeän. Nyt valkoisella huoneella on ilmeisesti haluttu tuoda valaistumisen tunnelmaa.

Pala Neitsyt Maria -patsaan mekkoa, 1200-1300-luku, villaa, uusimmat ompeleet 1600-luvun alusta. Turun tuomiokirkkomuseo.

Nykyajan pyhiinvaellusvarusteita.

Epäilen omaa kestävyyttäni pyhiinvaellukselle lähtemiseen, mutta pientä ylpeyttä aiheutti se, että 1300-luvun pyhiinvaeltajan tapaan olen suorittanut Rooman seitsemästä pyhiinvaelluskirkosta kuusi! Tosin riemuvuonna 1300 pyhiinvaeltajien tuli vierailla noissa seitsemässä kirkossa yhden vuorokauden aikana, kun minä vierailin kirkoissa kahden viikon sisällä. :P Listalla olivat Pietarin- ja Paavalinkirkot, Lateraani, Santa Maria Maggiore, San Lorenzo fuori le mura, San Sebastiano fuori le mura, joista Santa Croce in Gerusalemme on vierailematta.

Kotimaiset bloggaajat ovat suorastaan pyhiinvaeltaneet Vapriikkiin, sillä postauksia löytyy ainakin seuraavista blogeista:

• Sikses kiva paikka
• Jalkaisin 
• Kukkahattutädin ilonaiheita
• Mummo matkabloggaa 
• Puhekupla 
• Pagistaan -blogi esittelee näyttelyyn liittyvää julkaisua.
• Pyhiinvaelluksia pohtii myös Sukututkijan loppuvuosi ja Kaponieeri.
• Lisäksi Helsingin Sanomien artikkeli näyttelystä.

Pyhiinvaeltajien passeja Espanjan Santiago de Compostelasta.

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely 

on esillä Vapriikissa 18.10.2015 saakka.