Omin käsin

Minulle sana retro tarkoittaa kirkkaita värejä, laadukkaita kankaita ja kauniita huonekaluja. Naisellisia mekkoja, ajatonta muotoilua, isoja printtikuvioita ja käsillä tekemistä. Kaikkea tätä tarjoilee myös Suomen käsityön museossa avautunut Omin käsin -näyttely. Omin käsin viittaa samannimiseen lehteen, joka käsityöohjeineen ja vinkkeineen eli mukana Suomen sotienjälkeisissä vaiheissa. Näyttelyssä on poimintoja suomalaisen käsityön, käsiteollisuuden ja muotoilun kehityksestä 1940–70-luvuilla.

Omin käsin -lehti alkoi ilmestyä vuonna 1938 Kotilieden käsityöliitteenä. Lehti itsenäistyi vuonna 1940 ja sen sisältö koottiin alusta saakka avustajina toimineiden taiteilijoiden ja asiantuntijoiden avulla. Lehden kautta sai tilata erilaisia käsitöitä ja myytävien mallien lisäksi lehdessä oli lukuisia painettuja mallipiirustuksia, kaavaliiteitä ja esiteltyjen töiden työohjeita.

"Sodan, pulan ja (---) kärsimysten ja vastoinkäymisten jälkeen ja kestäessä on ihmisissä syntynyt pohjaton kauneuden kaipuu. Se ei saa tyydytystään yksinomaan taidenäyttelyissä ja teattereissa, vaan se kohdistuu myös jokapäiväiseen ympäristöön. Tahdotaan harmaaseen huolien täyttämään arkipäivään saada kauneutta ja viihtyisyyttä luomalla tai hankkimalla kotiin sopusuhtaisia, silmäähiveleviä arkiesineitä." (Omin käsin 4/1946)

Kahteen kerrokseen levittäytynyt näyttely on täynnä värikylläisiä tiloja, jotka esittelvät monipuolista käsillä tekemistä. Siinä missä ompelu, puutyöt, korut, huonekalusuunnittelu ja esinemuotoilu ilmentävät menneiden vuosikymmenten käsityöosaamista, sitä voi olla myös ruoka-aineiden hyödyntäminen. Näyttelyssä on esillä muutamia videopätkiä, joissa näytetään esimerkiksi kuinka kotiäiti suunnittelee viikon ruokalistan aina torilla/kauppahallissa käynnistä ruuan ja siitä syntyvien tähteiden hyödyntämiseen. Tämä on jälleen osoitus siitä, kuinka Suomen käsityön museo ottaa ennakkoluulottomasti huomioon ihan kaiken mikä tavalla tai toisella liittyy käsillä tekemiseen.

"Kiireiselle, realiteetteja palvovalle ajallemme on ominaista kaiken sellaisen väheksyminen, mikä vaatii paljon ja huolellista työtä. Kuka nyt kirjoisi liinoja ja sohvatyynyjä, kun kaupoista saa iloisenvärisiä kuviollisia kankaita, joista käden käänteessä ompelee, mitä uutta kodissa tarvitaan. Ne ovatkin paikallaan arkielämässä, mutta mikään ei sentään voita vanhojen kotien hienoja kotikutoisia, usein vielä käsinkirjottuja liinoja, kun on saatava aikaan vähänkin juhlavampi tunnelma. Valitettavasti vain kovin harvat kodit voivat iloita tällaisesta perintötavasta. Käsityötaito on taas niin peloittavasti rappeutunut, ettei monikaan nainen rohkene käydä menneiden polvien töitä jäljittelemään. Mutta se ei ole tarpeenkaan, sillä myös aivan uudenaikaisella käsityöllä on arvonsa, jos vain materiaali on parasta mahdollista ja työ äärimmäisen hyvin ja huolellisesti suoritettu." 

Omin käsin -näyttelyssä on luotu maltillisella esillepanolla paljon tunnelmia. Yksi parhaista elementeistä syntyy Omin käsin -lehdestä suurennetuista artikkeleista, kuvista ja ohjeista: 

Voisin teleportata kuvasta suoraan omaankin kotiin ruokapöydän ja tuolit, nojatuolin ja olohuoneen pöydän.

"Pienkoti nuorelle parille: Nykyisenä huonepulan aikana saa nuoripari olla tyytyväinen, jos onnistuu saamaan itselleen pienenkin sopen, jossa voi viettää omaa perhe-elämää. Nämä pienkodit antavat asukkailleen monta sisustuspulmaa selvitettäväksi. Kaikkea välttämätöntä pitäisi olla ja silti sen täytyisi näyttää viihtyisältä ja mukavalta, niin ettei se jäisi ainoastaan paikaksi, jossa käydään syömässä ja nukkumassa. (---) Yhtäkään turhaa esinettä ei tämä pienkoti saa sisältää. Jokaista huonekalua hankkiessamme täytyy tarkasti punnita, että se on varmasti meille paras mahdollinen, niin hintansa, kauneutensa kuin käyttökelpoisuutensa puolesta. Kaikki tarvittava hankitaan vähitellen, aina sen mukaan kun kukkaro myöten antaa."
Asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, vaikka esimerkiksi Ikea tarjoaa "kaikki-tänne-heti-nyt" vaihtoehtoja edullisesti.

Omin käsin -lehden pitkäaikainen päätoimittaja käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkki (1907–2000) painotti suomalaisen käsityön juuria, karjalaisuutta ja kansainvälisyyttä. Virkki tuki nuoria suunnittelijoita esittelemällä heidän tuotantoaan Omin käsin -lehdessä ja perustamansa Koti- ja taideteollisuusliike Vokki Oy:n näyttelyissä. Karjalankannaksella, Sakkolassa syntyneen Virkin koko elämäntyöhön vaikutti hänen rakkautensa karjalaiseen käsityöhön.

Työtupatoiminta auttoi sodan aikaisessa materiaalipulassa väestön vaatettamisessa ja käyttötavaroiden valmistuksessa. Aunuksessa Tyyne-Kerttu Virkin työtupatoiminnan yhtenä tavoitteena oli alusta alkaen kotiteollisen toiminnan, paikallisen käsityöperinteen ja osaamisen tallentaminen ja elvyttäminen.  Työtupatoiminnan käynnistyttyä alettiin etsiä ja kerätä vanhoja käsityömalleja ja niitä ryhdyttiin valmistamaan uudelleen ja markkinoimaan. Työtuvalla ei valmistettu perinteisiä, osin pyhiäkin käspaikkoja, mutta niissä käytettyjä kirjontamalleja ja valmistustekniikoita hyödynnettiin muissa tuotteissa kuten pannumyssyissä, tyynyissä, tohveleissa, takeissa, puseroissa ja huiveissa.

Virkki perusti keräämästään käsityöperinteestä Virkki käsityömuseon vuonna 1977, joka toimi Helsingissä vuoteen 2010 saakka. Kokoelma siirtyi Suomen käsityön museon Virkki-kokoelmaksi vuonna 2010. Virkki-kotimuseo toimii Helsingissä kuitenkin edelleen.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään luentoja ja kokoontumisia käsitöiden äärellä. Puikot kilisevät ja koukut käyvät 50–60-luvun tyliin sisustetussa olohuoneessa.

Olenko väärässä jos sanon, että jokaisella ihmisellä on tarve käsillä tekemiseen? Itselleni tulee ainakin ahdistavia olotiloja, jos en ole pitkään aikaan tehnyt mitään käsin. Ei ole väliä onko se maalaamista, piirtämistä, neulomista, kirjoittamista, askartelua, kokkausta tai leipomista. Minulle ihminen on luova eläin, joka tarvitsee keinoja taitojensa testaamiseen/tyydyttämiseen. Hyvän mielen näyttely, joka ei vaadi tulkintoja tai analyyseja, vaan tunnelman aistimista ja esineisiin ihastumista. Kunnioitus käsityöperinnettä ja -taitoa kohtaan herää väistämättä.

Omin käsin -näyttely from The Craft Museum of Finland

Retroilua ja karjalaisuutta: näyttely oli kuin minulle käsikirjoitettu!