Kätketyt ajatukset

Ensimmäisellä työviikolla Riisassa oli viimeistä viikkoa esillä Ulla Pohjolan näyttely Kätketyt ajatukset. Remontin ja uuden päänäyttelyn myötä museoon saatiin vaihtuvien näyttelyiden tila Ravenna, minkä lisäksi mm. riisamaiset seinät mahdollistavat teosten ripottelun päänäyttelyn joukkoon. Mikäli sana riisa kuulostaa vielä oudolta, sen merkityksen voi käydä lukaisemassa täältä.

Etualalla vasemmalta oikealle: Kätkö 4, Kätkö 2, Kätkö 3, 2012, käsinkirjonta, sekatekniikat, silkkilangat, (nyöri), helmet, tervattu kauhanpesä. Takana: Reliikki 2, 2012, käsinkirjonta, sekatekniikat, helmet, lahnansuomut, linnun pääkallo Pieliseltä, vanha peltirasia.

Näyttelyissä kierrellessäni suurikokoiset teokset ottavat yleensä tilat haltuunsa koollaan, mikä tekee pienten teosten ripustamisesta ja sommittelusta haasteellista. Suuri teoskoko ei kuitenkaan automaattisesti takaa vaikuttavuutta. Ulla Pohjolan teoksiin olin tutustunut jo vuonna 2011 Perhoskokoelman merkeissä Galleria Beckerissä Jyväskylässä. Pohjolan pienet teokset kutsuvat astumaan lähemmäs. Pienenpienet kirjotut ja kirjaillut yksityiskohdat vievät tutkimusmatkalle. Kaukaa ei välttämättä huomaa kaikkia piilotettuja, kätkettyjä elementtejä, mitkä luovat teoksiin uusia tasoja.

Nettisivuilla taiteilijaa kuvaillaan seuraavasti: "Pohjola kirjoo muistiin elämäänsä, unikuvia ja arkeen kätkeytyneitä pyhiä hetkiä." Kätkeytyneet pyhät hetket sopivat myös ajatukseen riisasta, joka suojaa ja  kätkee allensa ikonin.

Ulla Pohjola: Keväällä haudattu. 2008, käsinkirjonta, silkki, helmet, silkkisametti, peili, maalattu puu.

Galleria Beckerissä vaikutuin Keväällä haudattu teoksesta, jossa puisen hauta-arkun yläpuolella oli soikea peili. Seinälle ripustettuna peilistä heijastui oma katse ja tunnelma pysäytti. Riisan näyttelyssä teos oli kuitenkin sijoitettu pöytävitriiniin, jolloin kävijän katse ei osunut peiliin samalla tavalla. Pieniä teoksia oli kyllä asetettu peilien päälle, jolloin kävijälle heijastui Pohjolan teoksia katsellessa ympärillä olevat museon esineet. Näin teokset olivat enemmän vuoropuhelussa päänäyttelyn kanssa kuin suorassa kontaktissa kävijään.

Ulla Pohjola: Äidin hauta, 2007, käsinkirjonta, silkki, helmet, puuvilla, maalattu puu; RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo: Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen, 1800-luku, tempera, helmi- ja korukivikirjonta.

Yksi onnistuneimmista näyttelyrinnastuksista oli pääsalissa. Vitriiniin oli asetettu 1800-luvulta olevan Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen ikonin rinnalle Ulla Pohjolan Äidin hauta vuodelta 2007. Nykytaide kohtasi hätkähdyttävällä tavalla ikoniperinnön.

Ulla Pohjola. Yksityiskohta teoksesta Äidin hauta.

Ulla Pohjola: Ennusmerkki, 2014, helmikirjonta, käsinkirjonta, sekatekniikat, Neitsyt Maria-riipus, lasihelmet, puuvillankangas, pelti, öljyväri.

Samanlaista vuoropuhelua käytiin museon viimeisessä salissa, jossa Pohjolan Ennusmerkki teos oli helmikirjottu samanlaiseen rytmiin kuin elämäkertaikonit. Keskellä teosta, ympyrän sisällä näkyi riipus, joka kuvasi kätensä kohottanutta Neitsyt Mariaa, Ennusmerkkiä. 

Ulla Pohjola: Maria, 2015, konekirjonta, tempera, öljy, viskoosilangat, puuvilla, lasihelmet, vanha kirjontatekstiili, mdf-levy.

Ravenna-tilassa hehkui auringonkeltainen Maria. Maalauksellinen teos piti sisällään temperan lisäksi mm. konekirjontaa ja lasihelmiä. Pyrstönsä levittäneet paratiisilinnut tuntuivat iloisilta, vaikka Maria seisoi vasemmassa reunassa hiljaisen oloisena. Pienten teosten rinnalla tuntui lopulta vapauttavalta katsella voimakkaan väristä suurta teosta, vaikka tämänkin edessä sai seilata lähelle ja kauas, jotta hahmotti tekniikan ja sen yksityiskohdat. Pohjolan teoksissa pikkuruiset helmet kimalsivat yhtä kauniisti kuin Riisan kokoelmien sakraaliesineiden ja kirkkotekstiilien kulta- ja hopeaesineet, kulta- ja hopeabrokadit tai lasi- ja korukivet.

Odotan mielenkiinnolla millaisia vuoropuheluja Riisassa saadaan tulevaisuudessa nähdä.