Työpaikan kahvipöydässä käytiin jokin aika sitten ihastelevaa keskustelua maisemista ulkomailla. Kuinka vuoristot ovat upeita, merenranta kaunis tai se ja se maisema henkeäsalpaava. Kuuntelin keskustelua sivummalta, joten en kommentoinut, mutta jäin miettimään asiaa. Kyllä minustakin ulkomailla on kauniita maisemia, Giverny Ranskassa tai Gianicolo-kukkulan maisemat Roomassa olivat sananmukaisesti henkeäsalpaavia. Kuin haavekuvia.
Silti tunnen olevani noista maisemista loppujen lopuksi irrallinen. Voisin katsella niitä ja maisemista otettuja valokuvia loputtomiin, ja vain ihastella, mutta yksikään noista ulkomaan maisemista ei kuitenkaan ole minun maisemani.
Satuimme ajelemaan erään näkötornin ohi ja pysähdyimme tien viereen. Kiipesimme torniin ja katselimme. Huomasin ajattelevani, että onpa helkkarin kaunista! Ja että tämä on minun maisemani. Puiset mäet ja laet, peltoja tilkuttavat metsät, tunnistettavat kasvit, kotoisat rakennukset ja järvet. Pystyn sanomaan tästä maisemasta jotain ilman että vain ihastelen. Samastun maisemaan ja tunnen sen omakseni.
Savolainen maisema. Yksi osa sitä.
Tähän minä kuulun on eri kun onpa kaunista. Monta on maailmassa ihanaa ja kaunista paikkaa, mutta hyvin harva sellainen, joka oikeasti ottaa omakseen.
VastaaPoistaSe on aivan eri asia. Se ei kuitenkaan vie pois kummankaan maiseman kauneutta tai merkityksellisyyttä, mutta tunne maisemaan on erilainen. Itse asiassa tunne maisemaan voi vaihdella jopa Suomen rajojen sisällä, kuten kirjoitin Uudessakaupungissa vieraillessani.
PoistaMinun maisema on Varsinais-Suomen laakeat viljapellot jota halkovat jokinotkot.❤
PoistaEikö ole ihana tunne, kun tunnistaa oman maisemansa! Mielenmaisema saattaa poiketa siitä kokonaisvaltaisuuden tunteen antavasta maisemasta. Minun mielenmaisemani voisi olla tuo Claude Monet´n puutarha Givernyssa, mutta kokonaisvalataisuuden ja juurevuuden tunteen antavata nämä savolaiset maisemat.
PoistaLöysin blogisi googlettamalla Pöljän pysäkkiä :). Olen kiinnostunut mm.vanhoista rakennuksista ja etsimällä etsin uusia käyntikohteita ja itken, kun joku vanha, arvokas rakennus puretaan. Kuopiosta hävisi 70-luvulla Saastamoisen kulma ja paljon muuta.
VastaaPoistaTervetuloa! Pöljän pysäkki on kyllä iloinen ihmepelastus ja osoitus paikallisten kiinnostusksesta omaa kulttuuriympäristöään kohtaan. Kaikkea ei toki voi säilyttää tulevillekaan sukupolville, mutta kyllä hävittämisen pitäisi olla perusteltua, ja ainakin edellinen kerrostuma tulisi dokumentoida hyvin ja perusteellisesti ennen sen kadottamista.
Poista