Memento - Ulla Pohjola

Suomen käsityön museossa avautui perjantaina Memento - Ulla Pohjolan ja Kaija Poijulan yksityisnäyttelyt. Koska taiteilijoiden teokset on yhteisestä näyttelynimestä huolimatta asetettu kumpikin eri kerrokseen ajattelin, että esittelen myös kerrokset erikseen.

Ulla Pohjola: Isolokki, 2017, käsinkirjonta, konekirjonta, sekatekniikat, silkkilangat, viskoosilangat, siima, lahnansuomut, helmet, peili.

Ulla Pohjolan taiteeseen tutustuin ensimmäisen kerran Jyväskylässä Galleria Beckerin näyttelyssä 2011. Hänen taiteensa toivotti minut myös tervetulleeksi nykyiseen työpaikkaani. Pohjolan teokset ovat usein pieniä ja äärimmäisen yksityiskohtaisia. Hän yhdistelee luonnonmateriaaleja luovaan taidekirjontaan. Avajaisissa oli mielenkiintoista kuunnella kävijöiden kommentteja. Eräät kommentoivat, että teokset saavat pysähtymään. Pienestä koostaan huolimatta - tai juuri siksi - niitä haluaa tutkia läheltä, nähdä kirjonnan yksityiskohdat, lankojen kimalluksen, tekniikan taidokkuuden. Käsinkirjonta on tekniikkana hidasta, joka saa mielikuvan ajan pysähtymisestä. Ehkä se pysäyttää myös kävijän.

Ulla Pohjola: Aluton alku 2, 2016; Talviuni, 2014; Aluton alku 1, 2016; Armo, 2016.

Ulla Pohjola: Isän hauta, 2008, käsinkirjonta, silkkilangat, silkki, helmet, tervattu puu.

Aiemmista näkemistäni näyttelyistä poiketen Mementoon oli tuotu enemmän myös maalauksia. Lämpimiä ja kirkkaita värejä sykkivät teokset tuntuivat iloisilta ja valoisilta, mutta eivät herättäneet samanlaista kosketusta kuin kirjotut teokset. Pohjola kätkee teoksiinsa leikkisyyttä, mutta surullisissakin aiheissa on kaunista lohtua, kuten esimerkiksi Isän haudassa. Tervatun puuarkun pohjalla makaa juuri ja juuri erotettavissa oleva, lehtien keskelle peitelty hahmo.   

Ulla Pohjola: yksityiskohta teoksesta Isän hauta, 2008, käsinkirjonta, silkkilangat, silkki, helmet, tervattu puu.

Ulla Pohjola: Valaistunut, 2006, käsinkirjonta, silkkilangat, metallilangat, kierrätysteksiili.

Nykyisen työpaikkani vuoksi olen hyvä bongaamaan taiteesta nimenomaan kristillisiä piirteitä. Ja samalla iloitsen siitä tosiasiasta, että kristilliset viitteet elävät yllättävän monen nykytaiteilijan tuotannossa tavalla tai toisella. Sitäkään tosiasiaa ei voi kieltää, että ilman kristillistä taidetta ei olisi myöskään nykytaidetta. Kristillinen kuvasto on länsimaisen kuvataiteen perusta. Ulla Pohjolan suorakaiteen muotoisen tekstiilin keskelle oli kirjailtu hahmo, oikea käsi kohotettuna ja sädekehä päänsä päällä. Pyhän henkilön voi tulkita siunaavaksi Kristukseksi ja tekstiilin muoto toi mieleeni ortodoksisen ilman, suuren ehtoollispeitteen.

Ulla Pohjola: Asukas, 2014, käsinkirjonta, sekatekniikat, materiaali: tuohi, silkkilangat, puu; Palokärki, 2017, käsinkirjonta, konekirjonta, värjäys, sekatekniikat, silkkilangat, viskoosilangat, sametti, tuohi, käävät, puu, peili.

Ulla Pohjola: Asukas, 2014, käsinkirjonta, sekatekniikat, materiaali: tuohi, silkkilangat, puu.

Suomen käsityön museon nettisivuilla Pohjolan taidetta kuvaillaan seuraavasti: "Ulla Pohjola käsittelee taiteessaan ihmisenä olemisen mysteeriä ja näkymättömän selittämätöntä läsnäoloa. Hänen teoksensa ovat muistoja paikoista, tapahtumista, ajatuksista ja tunteista. Pohjolan teoksissa ja niiden aiheissa voi kokea kaiken, mitä ihminen kantaa mukanaan tiedostaen ja tiedostamatta." Yleissilmäyksellä Mementon vahvin näkökulma on luonnossa ja sen läsnäolossa. Asukas -teos on pala tuohta, jonka keskeltä pilkistää utelias silmäpari. Kommentteja kuunnellessa osa koki teoksen pelottavaksi, mutta minulle se symboloi elävää luontoa. Kaisa Törmänen on käsitellyt omassa taiteessaan mm. vanhaa suomenuskoa, jonka mukaan kaikella elollisella ja elottomalla on henki. Tässä Ulla Pohjolan teoksessa on mielestäni samanlainen tunnelma. Tuohen alla on Asukas.

Ulla Pohjola: Palokärki, 2017, käsinkirjonta, konekirjonta, värjäys, sekatekniikat, silkkilangat, viskoosilangat, sametti, tuohi, käävät, puu, peili.

Luonnonmateriaalien lisäksi näyttelyssä on paljon kirjottuja lintuja. Tuohesta muotoillun koivunrungon palasella istuva palokärki muodostaa kääpineen pienen installaation, mutta kokonaisuus jää puolitiehen jos ei ymmärrä astua lähemmäs. Koivunrungon sisäpuoli on täynnä pieniä kimaltavia helmiä, kuin marjoja.

Ulla Pohjola: Palokärki, 2017, käsinkirjonta, konekirjonta, värjäys, sekatekniikat, silkkilangat, viskoosilangat, sametti, tuohi, käävät, puu, peili.

Palokärkeen liittyy paljon uskomuksia, jotka viittaavat kuolemaan. Lintua ei haluttu lähelle taloa. "Jos palokärki hakkasi peräseinää, kuoli talon isäntä, jos sivuseinää, emäntä. Julkisivun takominen ennusti kaikille heikkoa tulevaisuutta." Toisaalta "palokärjen kuikuttavan äänen ei tulkittu kuitenkaan aina tuovan onnettomuuksia, vaan sen arveltiin myös varoittavan pahasta." Ulla Pohjolan Palokärki ei tuntunut pelottavalta tai pahansuovalta. Kun kurkisti rungon pohjalle saakka, sieltä katseli takaisin Palokärki.

Ulla Pohjola: Palokärki, 2017, käsinkirjonta, konekirjonta, värjäys, sekatekniikat, silkkilangat, viskoosilangat, sametti, tuohi, käävät, puu, peili.

Ulla Pohjolan Memento loi tarinoita, satuja, uskomuksia, toiveita ja muistoja. Koostaan huolimatta teokset olivat vaikuttavia. Kävijät kuvailivat niitä mm. sanoin: pehmeä, lämmin, kaunis ja herkkä. Näyttelyssä saisi vierähtämään paljon aikaa, kun alkaa kertoa itselleen teosten tarinoita.

Piilouduin Ulla Pohjolan Isolokki-teoksen taakse.

Memento on esillä Suomen käsityön museossa 15.4.2018 saakka.