Helsingin lomamatkaan sisältyi tällä kertaa vain yksi ainut taidekokemus.
Timo Kokko oli luonut jälleen uuden version
Momentary Appearance - Katharsis installaatiostaan. Rakastuin sen ensimmäiseen versioon Kuopion taidemuseossa 2016 niin paljon, että
se sai minut itkemään. Tällä kertaa installaatio oli rakennettu MUU galleriaan Kaapelitehtaalle. Koska ensimmäinen kokemus installaatiosta oli jättänyt niin voimakkaan tunnereaktion, pelkäsin etukäteen tämän uuden version kohtaamista. Rikkoisiko se tunnelman? Kuinka ottaa teos vastaan itsenäisenä kokonaisuutena ja vertaamatta sitä aiempaan?
Olin nähnyt etukäteen kuvia ja videoita installaation yksityiskohdista. Ensimmäiseksi tuli tunne, että tämä on väärin; tuli tunne suojella omaa alkuperäistä tunnelmaa. Mutta en silti halunnut jättää teosta väliin. Halusin testata muuttuisiko minussa jokin uuden version äärellä, sillä vuodet ovat opettaneet, ettei yksikään teos ole samanlainen kuvien tai videoiden välityksellä kuin itse koettuna.
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Tiesin siis etukäteen kuvien ja aiemman installaation perusteella hieman mitä odottaa. Retkueemme toinen osapuoli ei tiennyt tulevasta näyttelystä yhtikäs mitään. Kerroin vain taiteilijan nimen, mutta muuten hän oli tyhjä taulu. Halusin antaa hänelle samanlaisen yllätyshetken kuin itse koin ensimmäisen Momentary Appearancen äärellä. Kaapelin kaupan vieressä oli hämärä galleriatila, pimeä itse asiassa. Ainut valo tuli käytävästä ja hieman verhottujen ikkunoiden pilkistävistä raoista. Seinän vieressä hehkui korkea lasikupu, johon alkoi kohota vettä kun astui lähemmäs. Sen sisälle muodostui pian pyörremyrsky. Tila oli edelleen pimeä ja näin hänen katsovan ympärilleen ihmeissään. Tiesin hänen ajattelevan: "Tässäkö tämä nyt oli? Nurkassa nököttävä lasikupu? Tänne asti piti tulla pimeän ja keskeneräisen rakennustilan takia...." En sanonut vielä mitään. Hän tuijotti lasikupua hetken, näytti unohtavan kaiken muun tilassa olevan, kääntyi kannoillaan ja meni viereiseen kauppaan odottamaan. Minua hymyilytti ja samalla olin ilkikurisen tyytyväinen. Hänellä ei ollut aavistustakaan tulevasta. Kävin hakemassa hänet takaisin ja sanoin, että hän menisi muovilla vuoratun rakennelman alle. Katse oli varsin epäileväinen ja monen "Miksi?" -kysymyksen jälkeen hän suostui astumaan katoksen alle, vaikken itse suostunut paljastamaan mitä tapahtuisi.
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Liiketunnistin tarttui liikkeeseen ja samalla kattoon alkoi ropista hehkuvan neonvihreää vettä. Fluoresoiva ja UV-valossa hehkuva vesi valui katoksen toiseen päähän muodostaen samalla matkallaan pieniä pisaroita, puroja ja aaltoja. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Nopeasti taskusta ilmestyi puhelin, joka tallensi liikettä, väriä ja ääntä.
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Hän oli innoissaan ja vaikuttunut. Ei nyt sentään niin kuin minä Kuopiossa, mutta paljon tavallista näyttelykäyntiä enemmän. Muovikatoksen takana valoa saivat myös aiemmin pimeydessä olleet kasvit.
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Niin kauan kun kävijä seisoisi neonvihreää vettä valuvan katoksen alla, niin kauan myös koeputkiin ja -pulloihin sullotut kasvien versot saisivat valoa. Ne eivät kasvaisi ilman sitä.
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Katoksessa valuva vihreä vesi assosioituu mielessä myrkkyyn. Vaikka näkymä on lumoava ja kiehtova, tulee väkisin mielikuva ihmisen vaikutuksesta luontoon. Tuntuu kuin Kokko olisi luonut tulevaisuuden näkymän, jossa luonto on tuhottu ja sitä pidetään keinotekoisesti elossa. Keinolla millä hyvänsä. Positiivista oli se, että kasvit näyttivät hyvinvoivilta. Siemenestä tunkeutui verso kohti valoa. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan ole menetetty?
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Timo Kokon taiteessa ovat usein keskiössä ihminen, aika, hetki ja hetkellisyys. Hän tutkii kuinka ne vaikuttavat toisiinsa. Ensimmäisessä Momentary Appearancessa avasin katharsiksen merkitystä näin:
"Katharsis (kreik. puhdistuminen) on äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen. Antiikin Kreikassa katharsis yhdistettiin tragediarunoudessa negatiivisten(?) tunteiden (kuten pelon) puhdistumiseen tragedian avulla. Katharsikseen liittyy siis nautinto, joka ansaitaan ikävien tunteiden kautta saavutettavalla hyvänolon tunteella."
Aihe on mielestäni erittäin haastava. Kuinka luoda toiselle (tuntemattomalle!) ihmiselle kokemus, joka sisältää samanaikaisesti sekä negatiivisia että positiivisia tunteita? Ihme kyllä Kokko on tuntunut löytävän tähän reseptin
Katharsis-sarjallaan. Myönnän, että tämä MUU gallerian versio ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Kuopion taidemuseossa näkemäni versio. Mutta toisaalta tiesin mitä odottaa. Näyttely oli monella tasolla hyvä ja onnistunut, mutta olin vain itsepintaisesti päättänyt pysyä uskollisena alkuperäiselle. Sen sijaan hän, joka koki MUU galleriassa
Momentary Appearancen ensimmäistä kertaa vaikuttui täysin. Tunneskaala alkoi pettymyksestä (
Tässäkö tämä nyt oli?), mutta vaihtui nopeasti ihastumiseen (
Ai tällainenko tämä oikeasti onkin!), kun teoksen kanssa pääsi kontaktiin. Tunteiden välimaastossa tutkittiin kokonaisuuden yksityiskohtia ja niiden vaikutusta toisiinsa, sekä kävijöiden vaikutusta teokseen.
 |
| Timo Kokko: Momentary Appearace - Katharsis, installaatio, yksityiskohta, 2018. |
Minulle näyttelyn parasta antia oli seurata toisen reaktioita näyttelyn aikana. Olin kenties vähän omahyväisen iloinenkin siitä, että toin meidät katsomaan näyttelyä. Keskustelimme näiden kahden Momentary Appearance -installaatioiden muodoista ja eroista. Hän sanoi, että Kuopiossa ollut versio olisi todennäköisesti ollut hänelle liian laimea. Ja MUU gallerian versio oli minulle liian räikeä. Nyt molemmille sattui juuri omanlainen ja vaikuttava Momentary Appearance. Ja se oli näyttelyn paras anti.
Timo Kokon Momentary Appearance - Katharsis päättyi 9.9.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti