Tämä on tavallista henkilökohtaisempi postaus, sillä yleensä pyrin pitämään perheen, ystävät ja työkaverit nimettömänä blogissa, vaikka he siellä tekstien sisällä usein ovatkin. Tänään sain kuitenkin lahjaksi niin käsittämättömän suurella rakkaudella ja ammattitaidolla tehdyn lahjan, että haluan tämän olevan avoin kiitos ja rakkaudenosoitus Sinulle Leena! (Teksti julkaistaan hänen luvallaan.)
Käspaikan (ja reunapitsin) on suunnitellut ja kirjonut Leena Säppi. |
Tekstiilikonservaattori Leena Säppi teki uransa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Hän vastasi vuosikymmeniä museon valtavasta tekstiilikokoelmasta, johon kuuluu esimerkiksi kulta- ja hopeabrokadisia liturgisia asuja 1700- ja 1800-luvuilta. Hän on kirjoittanut useita artikkeleja mm. jumalanpalveluspukuihin, kirkollisiin tekstiileihin ja tekstiileissä kuvattuihin kuvioihin ja symboleihin liittyen. Hän on kirjoittanut ja jakanut mm. tekstiilien hoito-ohjeita ortodoksisiin seurakuntiin, pitänyt luentoja, kursseja ja neuvonut ja auttanut aina, kun joku on apua tarvinnut. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista käsityöalan ammattilaiset ja harrastajat tietävät takuuvarmasti ainakin kaikki käspaikkakirjat (Käspaikka - Muistiliina; Minikäspaikkaa kirjomaan; Ruusuja ja unikoita - Kirjottuja aarteita Valamon luostarista).
Käspaikka on ikonin päällä käytettävä pitkä liina, jonka molemmat päät on koristeltu samanlaisella kuviolla. Karjalaisissa käspaikoissa on käytetty perinteisesti punaista etupistokirjontaa ja tyypillisiä koristeaiheita ovat erilaiset linnut, puut, kasvit ja kukat, joilla kaikilla on oma symboliikkansa. Käspaikkojen kuviot viestivät monenlaisia tarinoita, ja niitä on käytetty myös rituaaliliinoina esimerkiksi häissä.
Oikea ja nurja puoli. |
Tietotaitoa karttui ja hiljaista tietoa siirtyi huomaamatta, kun teimme töitä yhdessä. Opin vuosien myötä ortodoksista sanastoa: dikiri, trikiri, epigonaatio, epitrakiili, epitafi, feloni, kenotafi, skufia, antiminssi, stikari, sakkos, mitra, ripidi, ilma, analogi, tsata, diskos, panagia, enkolpion..... Tämä yksi työssäoppiminen mahdollisti minulle myöhemmin kesätöitä museosta, erilaisia projektitöitä ja lopulta taidehistorioitsijaksi valmistuttuani, amanuenssin tehtävät.
Olemme tunteneet Leenan kanssa 14 vuotta. Vuosien myötä työkaverista muodostui ystävä. Leena jakoi tietoa minulle avoimesti ja yhteistyö oli saumatonta. Muistan esimerkiksi tapauksen, jossa museoon hankittiin vanha ikoni, jonka ajoituksesta olin itse epävarma. Olin mielessäni ajoittanut ikonin maalaustyylin ja pinnassa olevan riisan mukaan tietylle vuosisadalle, mutta en ollut varma. Ikonin kääntöpuolelle oli kuitenkin kiinnitetty kuviollinen tekstiili. Pyysin Leenaa ajoittamaan pelkän tekstiilin. Molemmat käytimme omaa ammattitaitoamme ja ajoitimme ikonin yhdessä 1700-luvulle. Koin tärkeäksi, että museossa jokainen jakoi omaa ammattitaitoaan yhteiseksi hyväksi. Tallennettiin ja jaettiin yhdessä merkityksellistä (esineellistä) kulttuuriperintöä.
Leena jäi eläkkeelle samaan aikaan, kun minä vaihdoin amanuenssin tehtävät taideasiantuntijan pestiin. Hän näki minun kasvuni opiskelijasta ammattilaiseksi. Tunsin hänen arvostuksensa minua kohtaan, ja samalla hän tuntui minulle eräänlaiselta kakkosäidiltä. Piti huolta, kannusti, kehui ja rohkaisi. Leena näki minun hyvät hetkeni, mutta jakoi myös ne vaikeat hetket. Kaiken yhteisen historian jälkeen tämä saamani lahja liikutti minut kyyneliin:
Oikeaoppisesti suunniteltuna käspaikan koristekuvio alkaa vasta ikonin alareunan kohdalta, jotta se ei vie huomiota ikonilta. |
Leena kertoo suunnittelemastaan ja kirjomastaan käspaikasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti