Käspaikka

Tämä on tavallista henkilökohtaisempi postaus, sillä yleensä pyrin pitämään perheen, ystävät ja työkaverit nimettömänä blogissa, vaikka he siellä tekstien sisällä usein ovatkin. Tänään sain kuitenkin lahjaksi niin käsittämättömän suurella rakkaudella ja ammattitaidolla tehdyn lahjan, että haluan tämän olevan avoin kiitos ja rakkaudenosoitus Sinulle Leena! (Teksti julkaistaan hänen luvallaan.)

Käspaikan (ja reunapitsin) on suunnitellut ja kirjonut Leena Säppi.

Tekstiilikonservaattori Leena Säppi teki uransa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Hän vastasi vuosikymmeniä museon valtavasta tekstiilikokoelmasta, johon kuuluu esimerkiksi kulta- ja hopeabrokadisia liturgisia asuja 1700- ja 1800-luvuilta. Hän on kirjoittanut useita artikkeleja mm. jumalanpalveluspukuihin, kirkollisiin tekstiileihin ja tekstiileissä kuvattuihin kuvioihin ja symboleihin liittyen. Hän on kirjoittanut ja jakanut mm. tekstiilien hoito-ohjeita ortodoksisiin seurakuntiin, pitänyt luentoja, kursseja ja neuvonut ja auttanut aina, kun joku on apua tarvinnut. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista käsityöalan ammattilaiset ja harrastajat tietävät takuuvarmasti ainakin kaikki käspaikkakirjat (Käspaikka - Muistiliina; Minikäspaikkaa kirjomaan; Ruusuja ja unikoita - Kirjottuja aarteita Valamon luostarista).

Käspaikka on ikonin päällä käytettävä pitkä liina, jonka molemmat päät on koristeltu samanlaisella kuviolla. Karjalaisissa käspaikoissa on käytetty perinteisesti punaista etupistokirjontaa ja tyypillisiä koristeaiheita ovat erilaiset linnut, puut, kasvit ja kukat, joilla kaikilla on oma symboliikkansa. Käspaikkojen kuviot viestivät monenlaisia tarinoita, ja niitä on käytetty myös rituaaliliinoina esimerkiksi häissä.

Jos minulta kysytään, käspaikkojen kirjominen on äärimmäisen haasteellista, sillä pinnan ja kirjontajäljen tulee olla siisti ja viimeistelty käspaikan molemmilta puolilta. Sen sijaan täydellisyyteen kirjojan ei pidä pyrkiä, koska uskomuksen mukaan "vain Jumala pystyy täydelliseen". Tämän vuoksi käspaikkoihin jätetään tai tehdään "virhe".

Oikea ja nurja puoli.

Minä tutustuin Leenaan vuonna 2008, kun menin suorittamaan silloisen oppilaitokseni työssäoppimista. Pääsin valokuvaamaan museon kokoelmia: kaikkea ikoneista ja sakraaliesineistä jumalanpalveluspukuihin. Henkilökunnan ohjauksessa tietoa karttui valokuvaamisen lomassa. Leena kertoi mm. eri asujen osista, tekstiilien tyylihistoriasta ja käyttötarkoituksesta, materiaaleista ja valmistustavoista. Tekstiilien tarinoista. Kuka mitäkin on käyttänyt, milloin, mistä ne ovat evakuoitu ja millaisen matkan ne ovat vuosisatojen myötä kulkeneet.

Tietotaitoa karttui ja hiljaista tietoa siirtyi huomaamatta, kun teimme töitä yhdessä. Opin vuosien myötä ortodoksista sanastoa: dikiri, trikiri, epigonaatio, epitrakiili, epitafi, feloni, kenotafi, skufia, antiminssi, stikari, sakkos, mitra, ripidi, ilma, analogi, tsata, diskos, panagia, enkolpion..... Tämä yksi työssäoppiminen mahdollisti minulle myöhemmin kesätöitä museosta, erilaisia projektitöitä ja lopulta taidehistorioitsijaksi valmistuttuani, amanuenssin tehtävät.

Olemme tunteneet Leenan kanssa 14 vuotta. Vuosien myötä työkaverista muodostui ystävä. Leena jakoi tietoa minulle avoimesti ja yhteistyö oli saumatonta. Muistan esimerkiksi tapauksen, jossa museoon hankittiin vanha ikoni, jonka ajoituksesta olin itse epävarma. Olin mielessäni ajoittanut ikonin maalaustyylin ja pinnassa olevan riisan mukaan tietylle vuosisadalle, mutta en ollut varma. Ikonin kääntöpuolelle oli kuitenkin kiinnitetty kuviollinen tekstiili. Pyysin Leenaa ajoittamaan pelkän tekstiilin. Molemmat käytimme omaa ammattitaitoamme ja ajoitimme ikonin yhdessä 1700-luvulle. Koin tärkeäksi, että museossa jokainen jakoi omaa ammattitaitoaan yhteiseksi hyväksi. Tallennettiin ja jaettiin yhdessä merkityksellistä (esineellistä) kulttuuriperintöä.

Leena jäi eläkkeelle samaan aikaan, kun minä vaihdoin amanuenssin tehtävät taideasiantuntijan pestiin. Hän näki minun kasvuni opiskelijasta ammattilaiseksi. Tunsin hänen arvostuksensa minua kohtaan, ja samalla hän tuntui minulle eräänlaiselta kakkosäidiltä. Piti huolta, kannusti, kehui ja rohkaisi. Leena näki minun hyvät hetkeni, mutta jakoi myös ne vaikeat hetket. Kaiken yhteisen historian jälkeen tämä saamani lahja liikutti minut kyyneliin:

Oikeaoppisesti suunniteltuna käspaikan koristekuvio alkaa vasta ikonin alareunan kohdalta, jotta se ei vie huomiota ikonilta.

Leena kertoo suunnittelemastaan ja kirjomastaan käspaikasta:

"Käspaikkaan on kirjottu elämänpuu ja riikinkukot – klassinen tapa on ollut sijoittaa linnut puun molemmin puolin. Nämä kuviot olen suunnitellut käspaikkaan ystävääni ajatellen, kuvastamaan häntä, lämpöä ja valoa, jota hän luo lähelleen.

Elämänpuu voi haaroittuvine oksineen täyttää koko käspaikan pään. Se voi myös olla suvun vaiheista kertova puu, jonka maanalaiset juuret saattavat kertoa jo manalle menneistä esi-isistä ja tuoreet latvaoksat uusista sukupolvista. Tämä elämänpuu haluaa kertoa avautuvine liljamaisine kuvioineen vahvasta uskosta tulevaisuuteen. Suunnittelin sen yläpuolelle kolmannen friisin, mikä on varsin yleistä käspaikoissa, mutta tämä elämänpuu halusikin kurkottaa vapaasti kohti taivasta.

Lintu on ollut kenties rakkain kuvioaihe karjalaisilla käspaikan kirjojilla. Se symboloi lämpöä, valoa ja satoa. Käspaikkoihin kirjotut linnut ovat monenlaisia, esim. pie­niä siroja 'kukkilintuja' tai uhkeita itämaisia riikinkukkoja.

Riikinkukkoa on Kiinassa pidetty onnen sanansaattajana ja yhtenäisyyden ylläpitäjänä. Venäläisessä kansanperinteessä riikinkukkoa on kutsuttu tulilinnuksi, jonka yhden sulan väitettiin riittävän valaisemaan huoneen. Jo tuo yksi sulka miellettiin etsinnän kohteeksi ja tavoitellun onnen merkittäväksi välikappaleeksi. Huoneen valaisemisella viitataan luonnollisesti ihmisen henkisen olemuksen aktivoitumiseen ja valaistuneempaan mielentilaan. Mayoille riikinkukko oli hyvien enteiden sanansaattaja. Se ennakoi muutoksen tuulien voimistumista, jonka myötä uuden kehitysjakson alulle oli suotuisat olosuhteet.

Pitsin aiheen sain elämänpuun rungon kuvioista ja alafriisin kehyksen pienistä risteistä. Pitsistä virkkaan aina hiukan käspaikkaa leveämmän, koska ajan kuluessa pitsi vetäytyy kasaan."

Te, ketkä tunnette minut henkilökohtaisesti paremmin, pystytte lukemaan/tulkitsemaan myös käspaikasta ja Leenan tekstistä otteita elämästäni. Minusta tuntuu niin käsittämättömän ihmeelliseltä, että olen saanut tällaisen ihmisen elämääni. Ja että olen saanut työskennellä valtakunnallisesti merkittävän ja arvostetun ammattilaisen kanssa!

Leena pääsi yllättämään minut tällä lahjalla niin täydellisesti, että tilanne liikuttaa vieläkin. Kun tiedän mikä työmäärä tällaiseen kaiken kaikkiaan menee, se jättää sanattomaksi... (Käspaikkaan on jätetty kuulema myös "virhe".) Tuntuu äärimmäisen hyvältä saada tuntea ihminen, joka sydänmutiaan myöten toivoo ja tekee toisille vilpittömästi hyvää. Leena on myös henkilö, jonka tiedän puhuneen minusta selkäni takana hyvää muille. Hän on halunnut minulle hyvää ja mahdollistanut minulle esimerkiksi uusia verkostoja puhumalla minusta hyvää eteenpäin. En voi kiittää tästä tarpeeksi, mutta Leena näit jo lahjaa ojentaessasi aidon reaktioni. 

Kiitos.