Ajatuksia Oulusta

Kesäkuun alkupuolella tehty viikonloppureissu Ouluun oli odotettu irtaantuminen arjesta. Töiden puolesta oli kuitenkin sellaista haipakkaa, etten ollut ehtinyt suunnitella matkaa juurikaan ennakkoon. Edellisen kerran kävin kaupungissa ala-asteella (Tietomaa), joten kovin paljon ei muistoja paikasta ollut.

Säiden puolesta sattui erinomainen tuuri, sillä suurimman osan aikaa paistoi aurinko, vaikka iltaisin oli vielä viileää. Yllätyin kuinka puistomainen tunnelma kaupungissa oli. Keskusta on hyvin pienellä alueella, mutta muuten kaupunki on pirstaloitunut(?) ympäriinsä. Iloinen yllätys oli vanhat puu- ja kivitalot, joita ei oltu vuosikymmenten uudistusvimmassa kokonaan kadotettu.

Minulle Oulu näyttäytyi teknillisenä kaupunkina ja tämä mielikuva vahvistui, kun näin Linnanmaan kampusrakennukset. Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta, teknillinen tiedekunta.... Tunnelma oli hieman toisenlainen kuin Jyväskylän yliopiston kampuksella. Kerroin arkkitehtuurihavainnostani työpaikan kahvipöydässä: "Sellaisia tehdashallimaisia laatikoita vieri vieressä yhdistettynä käytävillä toisiinsa...." Insinööriltä sain nopeasti hieman naurahtavan vastauksen: "Niin, kuulostaa loogiselta ja toimivalta. :D " Hmmm, no joo....

Mietin kaupungissa kierrellessä, että kuinka humanisti kotiutuisi kaupunkiin. Jälkikäteen tutkimalla huomasin, että löytyyhän sieltä yliopistosta humanistisen ja kasvatustieteen tiedekunnat! Arkeologia, kulttuuriantropologia, historia ja esimerkiksi saamen kielen ja kulttuurin tutkimus!

Järvikaupungissa asuvalle Oulu tuntui loppujen lopuksi helposti lähestyttävältä ja maisemallisesti kotoisalta, sillä vettä tuntui olevan kaikkialla täälläkin. Arkkitehtuuri oli paikoin erittäin mielenkiintoista. Yllätyksellisenä yksityiskohtana jäi mieleeni Kaleva Median rakennus, jonka ikkunoiden väliin jäävät "purjeet" tekivät julkisivusta jännittävän. Iltavalaistusta en päässyt todistamaan: "pääkonttoria verhoaa vaalea anodisoitu purjepelti, joka valaistaan sisältä led-valoilla ilta- ja yöajaksi."

Tapio Junno: Sananvapauden suojelija, 1983.

Rakennuksen pihalla seisoo vaikuttava Tapio Junnon pronssiveistos Sananvapauden suojelija, muistuttamassa sanomalehdenkin tarkoituksesta.

Asiakaspalvelu oli kaupungissa pääosin ystävällistä, mutta savolainen ei saanut oululaista mukaan kunnolliseen small talkiin, mikä tuntui turhauttavalta. Tämä on näkökulma, joka asiakaspalvelussa minulle näyttäytyy epäystävällisyytenä, vaikka tiedän ettei se sitä ole. Toivoisin enemmän vastakaikua hymyihin ja jutteluun. Tiedän, tiedän. Oululainen varmasti ajattelee, että eikö tuo savolainen voi vain hoitaa asiaa ja siirtyä eteenpäin.... 

Sisäistä riemua tuotti kuitenkin esimerkiksi tämä kaupungilta bongattu roskis! Itä-Suomesta ja Karjalasta teippaukseen lainattu käspaikoista tuttu Karjalan käki! Kaikkiaan viikonloppureissu jätti vielä paljon kokemisen ja näkemisen arvoisia paikkoja, joten Ouluun käy matka varmasti toistekin. Ja olivathan nämä auringonlaskut häkellyttävän upeita: