Eilen sattui siskon kanssa kaksi tilannetta, joihin liittyivät miehet ja tuoksut. Olimme yhdessä syömässä ja tarjoilijana toimineella miehellä oli hajuvettä, johon molemmat kiinnitimme huomiota. Olipas hyväntuoksuinen, oli molempien kommentti, kun mies oli poistunut viemään tilausta eteenpäin. Mies toi ruoat pöytään, toivotti hyvää ruokahalua ja poistui. Kiitimme ja huomasimme molemmat tuoksuttelevamme hänen peräänsä.
Ympäristö miehen tuoksulle oli siinäkin mielessä erikoinen, että harvemmin palveluammateissa olevat henkilöt käyttävät hajuvesiä (ainakaan Suomessa). Ja ravintolassa ajattelen päätuoksun tulevan ruoasta. Koska olimme molemmat siskoni kanssa sitä mieltä, että mies tuoksui hyvältä, mietin ruokailun ajan onko tämä sellainen asia, minkä voisi sanoa ääneen. Olen pohtinut blogissa aiemminkin sitä, miten ja milloin ventovieraalle henkilölle voi antaa positiivista palautetta. Naisille kehujen antaminen on naisena helpompaa ja vaivattomampaa. Se tulee luonnostaan, ja kertaakaan en ole katunut kommenttejani kauniista asusta, kivoista kengistä, värikkäistä korviksista tms. Se hymy ja ilo mikä toisen kasvoille syttyy tekee hyvän mielen molemmille.
Miesten kanssa tilanne on paljon haasteellisempi ja mutkikkaampi. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että miehet ansaitsevat kehuja siinä missä naisetkin, mutta naisen ja miehen kehujen välillä saattaa tulla väärinymmärryksiä. Tilanteet, ympäristö ja henkilön persoona on punnittava tarkkaan.
Olimme siskoni kanssa tulkinneet tarjoilijan persoonaa ruokailun ajan, ja rempseä savolainen tuntui turvalliselta ja huumorintajuiselta. Hän vaikutti myös olevan sen verran sopivasti meitä nuorempi(?), että tilanne ei vaikuttaisi flirttailuyritykseltä. Mies toi laskut pöytään ja alkoi näpytellä summaa.
Sisko [miehen poistuttua]: Hyvä kun sanoit. Minä jo mietin, että jos et sinä sano, niin minä kommentoin.
Tilanne nauratti lopulta kaikkia, vaikka hetki oli nopeasti ohi. Huomasin, että tilanteesta tuli vilpittömästi hyvä mieli kaikille. Ilman, että kukaan ajatteli, että onko tässä nyt jotain epäsoveliasta tai yrittääkö joku flirttailla. Eniten taisi kuitenkin ilahtua tarjoilija, joka toivotti ehkä tavallista iloisemmin hyvää illanjatkoa vielä uudelleen ovelle poistuessamme.
Tuoksuja lahjaksiTämän inspiroimana menimme ruokailun jälkeen kaupan hajuvesiosastolle katsomaan naisten tuoksuja. Meillä molemmilla on omat lempparit, joita pitää käydä aika ajoin harkitsemassa. Juttelimme siskoni kanssa tuoksuista hyllyvälejä kulkiessamme kun huomasin, että jälleen meitä hieman nuorempi mies tuntui kuuntelevan keskustelujamme. Hän siirtyi toisen hyllyvälin lomassa aina suuntaamme juuri sen verran, että oletin hänen kuuntelevan keskustelujamme. Mies tuoksutteli ja hypisteli erilaisia pulloja ja tuntui pysähtyvän niiden pullojen eteen, joita olimme hetki aiemmin kommentoineet. Kuiskasin huomioni siskolleni, joka oli kanssani samaa mieltä.
Mies oli selvästi ostamassa lahjaa jollekin naiselle [kuinka herttaista!]. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että on äärimmäisen riskialtista ostaa toiselle tuoksua, jos ei tiedä mistä toinen pitää, ja kuinka eri tuoksut iholla käyttäytyvät. Minulla ja siskolla on esimerkiksi aivan erilainen pintaverenkierto, mikä vaikuttaa suoraan siihen miten tuoksut iholla vaikuttavat. Minulla kaikki tuoksut menevät lähtökohtaisesti nopeasti liian tunkkaisiksi ja voimakkaiksi, sillä vilkas pintaverenkierto nostaa tuoksuista esiin ne tummat pohjatuoksut. Siskollani puolestaan tuoksut pysyvät kevyempinä ja raikkaampina.
Tämän vuoksi itse käytän pääasiassa tuoksuja, joissa on jotain sitrushedelmää, joka nostaa tuoksuun raikkautta. Luottotuoksuni on ollut Bossin The Scent for Her, joka julkaistiin 2016. Tässä on sopivasti makeutta, lämpöä ja raikkautta, joka ei kuitenkaan painu ihollani tunkkaiseksi. Tuoksussa kerrotaan olevan punaista pippuria, vihreää mandariinia, freesiaa ja appelsiininkukkaa. Pohjatuoksussa kaakaota.
Suihkautin Bossin hajuvettä käteeni. Mies kuuli keskustelumme, kun kerroin siskolleni tapauksesta, jossa ystävä tuli kylään. Jo ovella sanoin hänelle, että hän tuoksuu hyvältä. Ystäväni kiitti ja sanoi, että oli lähtiessä kaupassa testannut hyvää tuoksua, kertoi merkin ja kuvaili pulloa. Minua alkoi naurattaa. Poistuin hetkeksi ja palasin eteiseen hajuvesipullon kanssa. Oliko se tällainen? "-OLI!" Kehuin siis ystävälleni samaa tuoksua, joka minulla itselläni oli jo hyllyssä. Sanoin siskolleni, että "ei siis ihme, että pullon vieressä lukee best seller".
Tämä tarina oli ilmeisesti hyvä myyntipuhe salaa kuuntelevalle miehelle. Hän otti hajuvesipaketin käteensä, katse kohtasi siskoni katseen, jolloin siskoni avasi keskustelun:
Sisko [hymyillen]: Se on hyvä valinta.
Minä [vahvistaen ostopäätöstä]: Minulla on ollut sama tuoksu arkituoksuna monta vuotta.
Mies: Mikä ero näillä kahdella pullolla on? [Molemmissa luki Boss: Scent for her]
Minä: Toinen on eau de toilette ja toinen on parfum. Tämä toilette on kevyempi tuoksu ja tuo parfum on voimakkaampi ja pysyy iholla pidempään. Tämä toilette on arkisempi ja turvallisempi valinta.
Mies: Hyvä, minä otan tämän. Tässä on haisteltu jo tarpeeksi. Kiitos. Ei ole ihan minun mukavuusalueella tämä osasto...
[Yhteistä naurua.]
Mies meni paketin kanssa kassalle ja pohdimme siskon kanssa, että ei se mies tuon varmempaa perustuoksua olisi ainakaan itsekseen löytänyt. Toivoimme myös, että lahjan saaja pitäisi siitä, mutta olimme iloisia, että mies tuntui kuitenkin itsekin pitävän suosittelemastamme tuoksusta. Emme saa kuitenkaan koskaan tietää, onnistuiko tuoksuostos vai ei....
Sisko: No niin, päivän hyvät työt on tehty.
Minä: Kaksi onnistunutta hajuvesikeskustelua tuntemattomien miesten kanssa. Kyllä huomasi, että molemmat tulivat vilpittömästi iloisiksi.
Mennäänkö tuoksujen kommentoinnissa liian henkilökohtaiselle alueelle?
Tuoksun vetovoimaisuuteen vaikuttaa myös se, kuinka tuoksu sopii kyseiselle henkilölle ja toisaalta myös se, millaisista tuoksuista itse viehättyy. Tuoksujen kommentoinnissa mennään konkreettisesti (sanallisesti) toisen iholle. Onko tämä se syy, miksi vastakkaiselle sukupuolelle on vaikea antaa tuoksuista positiivista palautetta? Vaikka he selvästi ilahtuisivat siitä! Oletko kommentoinut vieraan henkilön tuoksua?
Itseni yllätti vuosia sitten tilanne, jossa ystäväni tuli hakemaan minua kaverinsa kanssa autolla. Istuin auton takapenkille ja ensimmäinen asia mitä ystäväni miespuolinen kaveri (jota en ollut koskaan aiemmin tavannut) sanoo oli "Sinä tuoksut hyvältä." Ei siis mitään alkulämmittelyjä: "terve, moi, kiva tavata", vaan suoraan "sinä tuoksut hyvältä." Harvoin menen sanattomaksi, mutta siinä piti olla hetki hiljaa ennen kuin sain sanotuksi kiitos.
Ja tietenkin kommentti tuntui kivalta, mutta siinä kommentoitiin näkymätöntä ja aistinvaraista asiaa, johon tuntui hankalalta reagoida. Näkyvien asioiden (mekko, korvikset, kengät) kommentointi ja siihen vastaaminen tuntuu helpommalta, sillä siinä molemmat osapuolet näkevät asian, josta puhutaan. Näin myös helpommin ymmärretään, että tulkitsemme näkyvän asian samalla tavalla. Näemme asian samalla tavalla.
Tuoksut ovat puolestaan puhtaasti aistittavia. Kuten aiemmin kirjoitin, sama tuoksu saattaa olla jokaisen iholla hyvin erilainen. Näin ollen minä en voi tietää varmasti kuinka toinen henkilö tuoksuni aistii. Toinen ei välttämättä haista tuoksusta samoja asioita kuin minä omalta iholtani. Mitä mieltä olette?
Saako toisen hyvää tuoksua kommentoida?
Ehdottomasti saa, mieleeni on jäänyt kun eräs kassatyöntekijä joskus kehui tuoksuani, ja lopulta päädyttiin siihen että kirjoitin paperille hänelle tuoksun nimen ylös että varmasti muistaa, itselle ainakin jäi kohtaamisestä hyvä mieli.
VastaaPoistaTällaiset kohtaamiset ovat kivoja, jos positiivinen tilanne ja hetki tulee eteen yllättäen. Piristää päivää pitkäksi aikaa.
PoistaArkeilijan blogista tänne piipahdin; aihe oli niin mielenkiintoinen ja niin oli kirjoituskin :)
VastaaPoistaIhan alun luin puolisolle ja kysyin, mitä hän miehenä asiasta on mieltä: saako mieheltä kysyä, esim. juurikin kuvailemassasi tilanteessa kysyä mitä hajuvettä hän käyttää. Puoliso oli ehdottomasti sitä mieltä, että KYLLÄ SAA. Ja saa myöskin kehua.
Minulle puoliso ostaa hajuveden "oman nenänsä" mukaan. On hämmästyttänyt monta myyjää, kun on käynyt ostamassa hajuvettä ja tuoksutellut; "ei, tämä ei sovi vaimon iholle - tämä sen sijaan voisi sopia". Hän osaa valita oikean tuoksun, minä luultavasti ottaisin ensimmäisen mikä käteen osuu ja äkkiä kaupasta ulos :) *nolo*
Mukavaa, kun löysit blogiini. :) Hauskaa, että tämä innosti miestäsikin vastaamaan "gallupiin". Hänenkin kommentistaan välittyy se, että miehet ansaitsisivat positiivisia kommentteja arkeensa enemmän.
PoistaTäytyy kyllä antaa arvostusta miehellesi, kun hän on noin taitava naisten tuoksujen kanssa! Minä olen itse nirso omien hajuvesien suhteen, joten olen pitänyt tämän alueen kokonaan itselläni. Mutta toisaalta nautin todella paljon silloin, jos huomaan jonkun toisen käyttävän hyvää/hänelle sopivaa tuoksua.
Tosi hyvä kirjoitus! Kyllä minusta saa kysyä ja kehua, kun asia on positiivinen. Kunpa ihmiset oppisivat tosiaan tuon, että yksi painallus riittää. Useimmiten, kun itse on tullut migreenin takia pahasti herkistyttyä myös kemikaaleille, on tullut mieleen vain että kehtaanko sanoa, että jollain on aivan liikaa hajuvettä. Nykyisin onneksi moni työpaikka on tuoksuton, mutta se on sitten eri asia, kuinka työntekijät tai asiakkaat sitä noudattavat.
VastaaPoistaMinua jäi kyllä kiehtomaan, mikä tuo tarjoilijan hajuvesi oli. Kuulostaa ihanalta. Silloin kun olin teini, kaikki tytöt "pissivät hunajaa" (anteeksi ilmaisu :D) Ralph Laurenin Polo Sportista. Nykyisinkin jos sen jossain haistan, tunnen itseni heti teiniksi.
Silloin kun saatoin vielä useammin käyttää hajuvesiä, käytin YSL:n In Love Againia ja Elisabeth Ardenin Green Teata. Aiemmin, nämä kaikki on vissiin jo lopetettu: Laura Biagiottin Sotto Vocea, Sonia Rykielin "t-paitaa" ja Joop!in All About Eveä. Näissä kaikissa oli jotain sellaista taikaa, mitä en ole löytänyt muista. Harmittaa, kun aistit eivät kestä enää hajuvesiä, mutta onneksi monia muita elämän eliksiirejä :D Tulipa pitkä kommentti mutta tulkoon. Ihanaa kesää!
Kehujen antamisen kannalla olen ehdottomasti minäkin, mutta tuoksujen osalta huomaan olevani melko (liiankin?) varovainen. Jaan tuon migreeniin sisältyvään tuoksuherkkyyden, silloin toivoo ettei haistaisi mitään. Onneksi olen päässyt melko hyvin migreenistä eroon, vaikka ajoittain se iskee.
PoistaMinusta on kiehtovaa kuulla millaisia tuoksuja henkilöt käyttävät. Nekin kertovat omalta osaltaan jotain persoonasta.
Muistan teinivuosilta sen hajuvesikauden....Tosin hajuvesien sijaan suihkittiin aerosolidödöjä, mutta tuoksut olivat lähes yhtä voimakkaita kuin parfyymeissa: pojat Axeja ja tytöt Fiitä (turkoosi Waikiki-tuoksu taisi olla eniten käytetty).
Naurattaa tuo käyttämäsi ilmaisu, mutta se on ihan totta! Jos haistaa oikeanlaisen ja itselle miellyttävän tuoksun, se tuntuu parhaimmillaan koko kropassa. Piti katsoa tuon Polo Sportin "ainesosaluettelo". En muista tiedostaen haistelleeni kyseistä tuoksua, mutta Fragrantican sivuilla oleva tiivistys tuoksusta uppoaa kyllä minuunkin: "Main accords: aromatic, citrus, fresh spicy, green, aldehydic, fresh, woody, lavender, marine, herbal." (Pitää seuraavalla kauppareissulla käydä tuoksuttelemassa tätäkin hyllyssä!)
Itse tykkään käyttää hieman makeita tuoksuja, mutta makeus pitää olla hennon hedelmäinen, ei missään nimessä pelkästään kukkainen, eikä mielellään marjainen (mutta mieluummin marjaisempi kuin kukkaisempi).
Viestittelen sinulle yksityisesti tuon tekstissä olleen miehen hajuveden. ;) Aika samanlainen sisällysluettelo on siinäkin kuin tuossa mainitsemassasi Polo Sportissa.
saanko kysyä, miten olet päässyt migreenistäsi eroon? kysyy krooninen migreenikko jonka migreeni vain pahenee iän myötä ja ei voi mitään tuoksutella edes, kaikki voimakkaat hajut, tuoksu tekee pahaa, samoin äänet jne..
PoistaEn osaa sanoa varmaksi, mutta oletan yhden ison tekijän migreenin ehkäisyssä olleen sen, että nykyisin en istu työpisteellä lähes lainkaan, vaan seison. Tämä on poistanut niska/hartiajäykkyyttä, kun ryhti pysyy parempana. (Ja jooga!) Veri ja happi kiertää pään alueelle paremmin. Istumatyössä niska/hartia-alue jumittui, stressaavat työtilanteet aiheuttivat puolestaan bruksismia (hampaiden narskuttelua öisin) mikä ruokki entisestään migreenin syntyä.
PoistaTerveisin toimistotyöntekijä. Joillekin kukkaistuoksuille huomaan vuosien myötä herkistyneeni kuitenkin siten, että ne voivat laukaista migreenin, vaikka muuten vaiva on helpottanut. Ja esimerkiksi perinteistä vihreää Fairya (tiskiaine) en pysty haistelemaan ollenkaan.
Puolison kanssa tavattiin ja ruvettiin seurustelemaan 80-luvun puolivälissä ja hänen tuoksunsa oli silloin Kouros - se vei multa jalat aivan täydellisesti alta monta vuotta 😍
VastaaPoistaHänen mummonsa puolestaan osti uskollisesti joka joulu lahjaksi vihreän Mennenin 🤧
Tuoksuilla on iso voima, niin hyvässä kuin pahassa. Liian voimakkaina ja väärässä paikassa voivat aiheuttaa migreeniä ja huonovointisuutta, maltilla ja oikeassa tilanteessa juuri tuollaisia "jalat alta" -kokemuksia. Se on ihmeellistä miten tuoksut myös kuljettavat muistoihin. (Olin unohtanut tuon Mennenin olemassaolon.)
Poista