Piha kukkii

Välillä tuntuu, että kuviin tallentuu vain työjuttuja. Ja että matka kulkee vain välillä koti-KYS-koti. Kuljen minä onneksi välillä muuallakin, mutta pitäisi muistaa kuvata kaupunkimaisemia useammin. Kuopiossa on vaikka kuinka paljon kauniita kulmia kuvattaviksi. Sellaisissa arjen keskellä napatuissa kuvissa on oma viehätyksensä, vaikkei kuvilla välttämättä olisi sen suurempaa sanomaa. Niihin arkisiin juttuihin ja kuviin on kuitenkin välillä kiva palata. Teen välillä sitä itse, että selaan aiempien vuosien blogitekstejä. Sieltä saa päiväkirjamaiseen tapaan nopeasti silmäyksen, että mitä joku kuukausi tai vuosi on pitänyt sisällään.

Parasta puuhaa on odotella luumu- ja omenapuiden kukkimista. Noista kukista se kesätunnelma minulla alkaa. Luumunkukat lakastuvat nopeasti, joten toivon, että mahdollisimman moni tuottaisi kuitenkin syksyllä satoa. Ihmettelin luumupuun alla olevaa kirkkaanväristä esikkoa. Ei varmasti ole ollut tuossa ennen. Eikä ollutkaan. Hieman kun kaivelin muistiani muistin, että sain kyseisen kukan vuosi sitten ystävältäni lahjaksi ja istutin sen kukkimisen jälkeen ulos. Oli kiva yllätys, että istutuspaikka kelpasi ja kukka selvisi talven yli!

Alkukesän pihapuuhat ovat hyvässä vauhdissa ja ensimmäinen nurmikon ajokin on suoritettu. Nostin amppelimansikat talvehtimislaatikostaan taas amppeleihin. Vähän olin myöhässä, mutta eipä noilla näyttänyt mikään hätä olevan. Tämän toimenpiteen tein siis viikko sitten, ja nyt niihin on jo kehittynyt ensimmäisiä kukkia. Mansikat nostan roikkumaan aina omenapuiden vieressä olevaan mattotelineeseen. Siinä omenankukkien alla pörriäiset pölyttävät samalla molemmat.

Talven venähtäessä ja arkikiireiden vallatessa ajan, jäi tänä vuonna istuttamatta siemet. Ainoat mitä kylvin olivat pääsiäisen rairuoho ja viime kesänä kerätyn tuoksuherneen siemenet. Tuoksuherne iti hyvin ja taimet pitäisi siirtää piakkoin ulos. Perunaa lukuun ottamatta maassa ei ole mitään. Tosin ihana sukulainen lahjoitti neljä tomaatin taimea, joten niistä aion pitää hyvää huolta. Muuten menin helpoimman kautta ja kävin ostamassa kesäkukat puutarhasta. Mikä on itse asiassa ihan kivaa puuhaa, sillä vaikkei mitään ostaisikaan, siellä kukkien keskellä on ihana kulkea, katsella ja kierrellä.

Ostoslistalle päätyivät karjalanneito, köynnöskrassit, keltainen ruusu(?)begonia, pelargoniat, kanna, lumihiutaleet ja kultahiput. Näissä(kin) on kastelua ja hoitamista ihan tarpeeksi. Viime keväänä huomasin innostuvani liikaa ja kukkien, porkkanoiden, kurkkujen, tomaattien, perunoiden, mansikoiden ym. hoidossa oli yllättävän iso työ. Etenkin kun viime kesä oli niin kuiva. Tänä kesänä ajattelin olla maltillisempi, että olisi aikaa muullekin kuin kastelupuuhille. Tehtävälistalla olisi aidan maalaamista ja pihakalusteiden kunnostusta. Mutta vaikkei kumpikaan toteutuisi, haitanneeko tuo. Yritän pitää mielessä naapurin vanhan papan sanat: ehtiihän sitä ensi vuonnakin. Pääasia on nauttia tekemisestä, oli se sitten mitä tahansa.