Rooman akvarellin arvoitus

Ostin jokin aika sitten nettikaupasta akvarellin, jonka kerrottiin olevan Jussi Paatelan maalaama. Teos on noin 16x12 cm, se on signeerattu ja päivätty 11.3.1926. Syy miksi ostin akvarellin oli sen aihe, Porta San Sebastiano. Se muistuttaa menneestä Rooman opintomatkasta. Porta San Sebastiano on osa Aurelianuksen muuria, jonka rakentamisen aloitti nimensä mukaisesti keisari Aurelianus 270-luvulla. Valmistuessaan portti oli noin 18 km pitkä ja se kiersi kaikki Rooman seitsemän kukkulaa. Muurissa oli yhteensä 18 porttia, joista Porta San Sebastiano on suurin ja parhaiten säilynyt. Maxentius korotti muuria 300-luvulla ja Honorius rakennutti portin uudelleen 400-luvulla. Alun perin portin nimi oli Porta Appia, sillä Via Appia kulki portin ali. Kristilliseen aikaan sitä alettiin kutsua kuitenkin Porta San Sebastianoksi, koska Via Appia johti San Sebastianon basilikalle ja katakombeille (viimeisestä on ei-niin-hyviä muistoja), jotka olivat suosittuja pyhiinvaelluskohteita.

Mutta historiakatsauksen jälkeen takaisin itse teokseen. Jos jotakin museologian kurssit ja taidehistorian provenienssitutkimukset ovat minulle opettaneet niin sen, että ostetuista teoksista pitää AINA tarkastaa taustatiedot. Koska signeeraus ei mielestäni ollut suoraan tulkittavissa Jussi Paatelaksi (olisi ihan hyvin voinut olla vaikka Janne Paatero), päätin kysellä teoksesta ja sen taustoista lisää. Myyjä kertoi teoksen tulleen hänelle yli 10 vuotta sitten Toivo Paatolan kuolinpesästä täältä Jyväskylästä, ja että samassa erässä oli tullut paitsi kirjoja myös Paatolan signeeraamia ja signeeraamattomia omia akvarelleja ja maalauksia. 

Tämä sukunimien samankaltaisuus (Paatela-Paatola) sai kuitenkin itseni sekaisin. Akvarellin maalannut Jussi Paatela ent. Pavén (1886-1962) oli helsinkiläinen arkkitehti, joka muistetaan erityisesti sairaala-arkkitehtuuristaan ja pääkaupungin katukuvan kehittämisestä. Pakkaa sekoitti myös tieto siitä, että Jussi Paatelan nuorempi veli oli myös arkkitehti ja nimeltään Toivo Paatela (1890-1962). Arkkitehtitoimisto Jussi ja Toivo Paatelan merkittäviä töitä olivat esimerkiksi Tampereen kirjastotalo, Helsingin yliopiston anatomian laitos, Atlaspankki sekä Kinkomaan, Muhoksen ja Etelä-Hämeen parantolat. Koska epäilin että nimet Toivo Paatela ja Toivo Paatola olisivat menneet sekaisin, otin yhteyttä Arkkitehtuurimuseoon asian selvittämiseksi. Lähetin heille kuvia teoksesta ja kysyin voiko kyseessä olla Jussi Paatelan akvarelli tai olisiko heillä tietoa oleskeliko hän Roomassa vuonna 1926.

Akvarellin takana oleva teksti.

Arkkitehtuurimuseosta tuli vastaus, että heillä on kyllä suuri määrä valokuvia Jussi Paatelan arkkitehtuurista, mutta kokoelmissa ei ole lainkaan piirustuksia, joista signeerauksen olisi voinut tarkistaa. He eivät osanneet myöskään sanoa oleskeliko Paatela Roomassa vuonna 1926, vaikka tiedetään että hän teki monia opintomatkoja Euroopan maihin muiden arkkitehtien tavoin. 

Tiedot alkoivat käydä vähäisiksi, mutta museon amanuenssi oli selannut myös vanhoja arkkitehtimatrikkeleita ja löytänyt sieltä nimen Toivo Paatola. Toivo Paatola, ent. Packalin, oli siis myös arkkitehti, joka syntyi Helsingissä 1881 ja kuoli samana vuonna kuin Paatelan veljekset 1962. Ja mikä parasta, matrikkelissa oli ollut maininta Paatolan akvarelliharrastuksesta! Minulle akvarellin myynyt myyjä kertoi, että heille oli tullut kuolinpesästä myös Toivo Paatolan maalaamia akvarelleja. Kyseessä täytyi siis olla sama henkilö. Tieto siitä, että Toivo Paatola ja Jussi Paatela olivat olleet arkkitehtikollegoja, selittäisi akvarellin kulkeutumisen Paatolalle. Muuten tuntuisi omituiselta kuinka tunnetun arkkitehdin akvarelliharjoitelma päätyisi yksityiselle henkilölle. Itse sain koottua lisää johtolankoja, kun laadin kesätöissä listaa Jyväskylän tapahtumista. Sieltä kävi ilmi, että Jussi Paatelan Toivo-veli on suunnitellut Jyväskylään ortodoksisen Kristuksen ylösnousemuksen kirkon vuonna 1954.

Enää en epäile etteikö akvarelli olisi Jussi Paatelan vaikkei tiedot aivan aukottomia olekaan. Toivo Paatolalla on mitä ilmeisemmin ollut suora yhteys joko itse Jussi Paatelaan, tai kenties tämän veljeen Toivo Paatelaan, silloin kun tämä työskenteli Jyväskylässä ortodoksikirkon parissa. Kenties akvarelli siirtyi Jyväskylään noina vuosina?

Erityiskiitos Arkkitehtuurimuseon amanuenssille Petteri Kummalalle vaivannäöstä!

Vain vanhaa paperia?

Edellisen postauksen hengessä pysytään vielä hetki menneissä vuosikymmenissä (ja menneellä vuosituhannella!). Minulla on jonkin aikaa ollut projekti etsiä käsiini vanhoja lehtiä, joiden kansia koristavat kotimaiset näyttelijät. Moni teistä jo tietääkin intohimoni 1940-50-lukujen kotimaisiin leffoihin. Lehdet on tarkoitus joskus saattaa lasin alle kehyksiin, mutta valitettavasti ne eivät nykyisen asunnon seinille mahdu. Oli hauska huomata että myös Sini oli keksinyt vanhojen lehtien kauneuden. Hänen kotiaan koristaa upea kuva Elizabeth Taylorista. Harmi että nykyisin kauniitkin kannet pilataan liialla tekstillä ja mainoksilla. (Värillinen) Elokuva-Aittakin oli parhaimmillaan juuri 50-luvulla. 1960-luvulla yläreunaan tuli ruma punainen palkki, joka ei omaa silmääni enää miellytä.

Helena Kara, Aku Korhonen, Leif Wager & Eila Peitsalo (Tanssi yli hautojen, 1950), Ester Toivonen, Eeva-Kaarina Volanen, Helena Kara & Tauno Palo (Hän tuli ikkunasta, 1952), Elina Pohjanpää, Tapio Rautavaara.

Oikeina aarteina pidän yllä olevasta sarjasta Suomen Kuvalehden Leif Wagerin ja Eila Peitsalon yhteiskuvaa, joka on napattu Tanssi yli hautojen (1950) elokuvasta. Toinen upea löytö oli Elokuva-Aittaa koristava Elina Pohjanpää. Kerrassaan kaunis kansi! Rakkain lehti on kuitenkin alla oleva Seura vuodelta 1955, jossa komeilee Martti Katajisto. Tähän liittyen haukoin lähes henkeäni törmätessäni alapuolella olevaan Seuraan, jonka kannessa ihastuttavat vuoden 1949 Prinsessa Ruususet. Kyseinen elokuva antoi jo lapsuudessa kipinän näiden mustavalkoisten elokuvien pariin, puhumattakaan siitä Martti Katajistosta prinssinä. Valitettavasti juuri kyseinen rooli joka nosti hänet pinnalle, leimasi Katajiston vain "komean nuorukaisen rooleihin", josta hän sai myöhemmin kärsiä.

Martti Katajisto, Heidi Krohn, Prinsessa Ruususet, Heikki Savolainen.

Samaan sarjaan lehtien kanssa menee myös alla oleva kirjalöytö. Ohjaajana ja näyttelijänä tunnetun Edvin Laineen muistelmateos Tuntematon sotilas ja Pylvässänky - Elämäni esirippuja ja valkokankaita vuodelta 1983. Mikä tekee kirjasta hieman erikoisemman on se, että edellinen omistaja on liimannut kanteen Laineen kuolinilmoituksen.

Edvin Laine

s. 13.7.1905 Iisalmi

k. 18.11.1989 Helsinki

"Kotomaamme koko kuva,

sen ystävälliset äidinkasvot

olivat ainiaaksi painuneet

hänen sydämensä syvyyteen."

Että joku voikin iloita kirjoista ja lehdistä näin paljon! Ja toiselle ne ovat vain pino vanhaa paperia...

Antikvariaatti Sofia

Tuli taas todistettua että suunnittelematon vaeltelu Helsingin kaduilla tuottaa iloisia yllätyksiä. Päädyimme sattumalta Vuorikadulle ja pysähdyimme antikvariaatti Sofian eteen josta K bongasi itselleen ale-kirjan opiskeluihinsa liittyen. Sisälle astuessa teki mieli kiljahtaa! IHANA paikka! Todella kivasti sisustettu, siisti ja selkeä. Kiertelin hetken ympäriinsä kunnes kysyin missä taidekirjallisuus mahtoi olla. Taidekirjat oli sijoitettu kauniin tee/kahvipöytänä toimineen vanhan ompelukoneen viereen ja niitä oli yhden seinän verran. Sen hyllyseinämän edessä sitten menikin pieni tovi. Kirjoissa on todella hyvä hinta-laatusuhde ja palvelu on ystävällistä ja avuliasta.

Sohva, tuolit ja kahvittelumahdollisuus tekevät Sofiasta kotoisan olohuoneen, jossa voi halutessaan viettää aikaa kirjallisuuden parissa tai ihan muuten vain.

Sofiassa järjestetään myös pieniä vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Huonokuntoiset kirjat saavat vielä uuden elämän muistivihkoina.

Itse löysin Sofiasta englanninkielisen, 250-sivuisen ja upeilla värikuvilla varustetun Rafael-kirjan (8 euroa), Françoise Gilot'n Matisse ja Picasso-taiteilijaystävät elämäkerran (6 euroa) sekä Jouko Tolvasen Maailmantaiteen mestaripiirustuksia opuksen (6 euroa).

Antikvariaatti Sofia löytyy Helsingistä osoitteesta Vuorikatu 5.