Koti

 









 

Humanisti ja informaatioteknologia

 
Ajatuksia ensimmäiseltä tieto- ja viestintäteknologian kurssilta. (Kyllä, taidehistorian opintoihin kuuluu tällainenkin paketti.)


"Kurssille tullessani olin epäileväinen. Mitä humanisti tekee tieto- ja viestintäteknologian kurssilla? Melko pian kurssi alkoi kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta ja opettaja innostavalta. Osaan mielestäni hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa hyvin omaan käyttötarkoitukseeni nähden. Nykypäivänä, ja uusien opintojen myötä, eivät lisätieto ja mahdollisuudet ole kuitenkaan koskaan pahasta.

Tieto- ja viestintäteknologiaan minulla on viha-rakkaussuhde. Olen hyötynyt paljon esimerkiksi hakupalveluista, kartoista ja ”puhelinluetteloista”, mutta nopea kehitys ja oletus, että kaikesta pitäisi tietää jotakin ahdistavat. Liian nopea kehitys laittaa ainakin minulle jarrut päälle heti, jos jotakin asiaa aletaan tyrkyttää, ja utelias mieliala vaihtuu negatiiviseen asian hylkimiseen. Minusta tieto- ja viestintäteknologian pitäisi olla väline kaikkeen mahdolliseen, ei itse tekemisen ja riippuvuuden kohde.

Tieto- ja viestintäteknologia antavat loputtomasti mahdollisuuksia, mutta kaiken hyvän sivutuotteena tulevat myös omat riskinsä. Itse olen huomannut varsinkin sen, että laskujen maksaminen netin kautta on nopeaa ja vaivatonta, mutta se on nopeaa ja vaivatonta meille nettiä paljon käyttäville. Esimerkiksi vanhempani ovat nyt tottuneet maksamaan paperilaskunsa netin kautta, mutta isovanhemmillani tämä ei tule koskaan onnistumaan. Nyt ollaan siirtymässä/siirrytty e-laskuihin, ja vanhempani tuskastelevat tätä paperilaskujen katoamista. Nopeat muutokset pudottavat kyydistä vanhemmat ihmiset ja vähemmän nettiä käyttävät. Nykyään oletetaan että kaikilla tulisi olla tietokone ja Internet käytössään, ja siitä sakotetaan jos näin ei ole. Muistaakseni lähetettävistä paperilaskuista aletaan periä tulevaisuudessa maksu.

Itse pidän blogia hyvänä välineenä purkaa ajatuksiani. Esimerkiksi taidenäyttelyjen jälkeen haluan jakaa kaiken innostukseni ja vihastukseni. Blogin kautta löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa kokemuksia. Siellä saa hyvällä omallatunnolla jaaritella pitkät tovit aiheesta kuin aiheesta välittämättä siitä, jaksaako joku kuunnella vaiko ei. Kiinnostuneet lukevat ja kommentoivat, muut eivät. Loppujen lopuksi kirjoitan tekstejäni itseäni varten. Kehitän taiteellista ja kriittistä ajatteluani ja pidän yllä kirjallista osaamista. Minua hieman pelottaa tulevaisuudessa käsialojen katoaminen, joten itse tykkään lähetellä käsinkirjoitettuja kortteja ystävien nimi- ja syntymäpäivinä. Sellaisia on myös ihanaa saada, sillä ne ovat katoavia harvinaisuuksia. Käsialojen huonontuminen, katoaminen ja hävittäminen on pelottavaa, sillä käsialat ovat yksi inhimillisyyden mittari. Eivät eläimet osaa kirjoittaa. Mikä meidät tulevaisuudessa erottaa koneista ja pitää inhimillisinä?

Mihin tämä maailma on menossa? Onko kaiken OLTAVA verkossa? Ystävyys siirtyy verkkoon, rakkaudet löydetään verkosta, yritykset ja toiminnot siirtyvät verkkoon, kaiken saa verkosta. Häviääkö fyysisyys kokonaan? Onko väärin VAATIA fyysisyyttä? Viestintäteknologia sosiaalistaa, mutta se myös passivoi.
"
 

Syksyn avaus

 
Taidehistorian ja taidekasvatuksen ainejärjestö Rana järjesti perinteisen syksyn avauksen Juomatehtaalla tiistai-iltana. Taidekasvattajien ohjelmaan kuului tulppaanin sipuleiden istutus. Musiikkia, tutustumista, boolia ja tulitaidetta ei ollut ollenkaan huono tapa viettää iltaa :)



 

Savolaisuus

 

"Aito savolaisuus on sitä, että ollaan ymmärtävinään ja kohta kysytään toiselta kuulijalta, että mittee se tuolla tarkotti?" nimim. Voevoe, Savon Sanomat

"Savolaisissa on joku halu välttää äärimmäisiä mielipiteitä. Minusta se on viisautta. Elämä ei ole mustavalkoista, ja savolainen löytää harmaan sävyt." Toimittaja, dekkaristi Matti Rönkä (Gloria)
 

Kirpparishopping

 
Täällä on tehty uskomattoman hyviä kirjalöytöjä pienen ajan sisällä. Tällaisia opuksia on tarttunut mukaan:

- Kantelettaren lasten runoja, kuvittanut Kirsti Gallen-Kallela 3 e
- Karjalaisia satuja, kuvittanut Nikolai Brjuhanov 4,50 e (olin pitkään vilkuillut samaa kirjaa Huutonetissä 15 euron hintaan...)
- Nancy Mitfordin Madame de Pompadour 3 e (runsaasti kuvia sisältävä Ludvig XV:n rakastajattaren ja 1700-luvun hovielämän kertomus)


- Uudenveroinen Suomen lasten taidehistoria 12 e (tykkään lasten taidekirjoista, olisin ehkä lapsena halunnut itsekin selailla tällaisia)
- Espanjan kulta-aikaa 8 e (Espanjalaista taidetta 1500- ja 1600-luvuilta Eremitaasin kokoelmista)
- Ilman kansipapereita oleva Kulta-aika kirjasarjan Hollannin maalaustaide muistaakseni 4 e (minulla on saman sarjan, myöskin ilman kansipapereita oleva, renessanssi)


Suurihihainen paita 4 e.


Ja paras löytö aikoihin! Hopealusikka, jossa kaiverrettuna 23.6.1907 ja toisella puolella nimikirjaimet I.M. tai J.M. Tämä kaunokainen vain 0,50 e. Lusikassa on myös jotain hopealeimoja, joista haluaisin tietää enemmän.





Lyhty ei ole kirpparilta vaan Prismasta. Pääsi parvekkeelle työkaverilta saamani tähtilyhdyn kaveriksi.