Inrō - avain samuraiden aikaan

Valkeakoskelta lähdettäessä pysähdyimme Tampereella ja kävimme Vapriikissa. Eniten minua kiehtoi Inrō - avain samuraiden aikaan näyttely. Olin ottanut näyttelystä ja inrōsta selvää jo ennen joulua kun ajattelin, että näyttely voisi olla hyvä.

"Inrō on pieni, kevyt, monilokeroinen, ilma- ja vesitiivis kotelo. Sananmukaisesti in-rō (印籠) tarkoittaa nimileimasin (in 印) ja kori (rō 籠). Kotelossa säilytettiin yleensä lääkkeitä. Inrō sulkeutuu tiiviisti nyörien ja liukuvan helmen, ojimen avulla. Vyöhön, obiin, se lukittiin koristeellisen, usein kotelon tyyliin soveltuvan netsuken avulla. Japanilaiset eivät inrōta varsinaisesti keksineet, vaan he antoivat 1500-luvulla kotelolle uuden muodon soveltaessaan sen piikivien ja lääkkeiden säilytykseen. Uusi muoti levisi ensin samuraiden keskuudessa."

"Kimonossa ei ole taskuja. Kolikoita, lääkkeitä, henkilökohtaista sinettiä ja muita pikkuesineitä kuljetettiin ennen vyöllä roikkuvassa pienessä kotelossa. Hyvin pukeutuvat japanilaiset miehet teettivät tähän tarkoitukseen inrōn, koristeellisen lakkarasian. Se oli muotiesine, joka heijasteli omistajansa varallisuutta, persoonallisuutta, tyyliä ja makua. Aluksi inrōt olivat vain samuraille sallittua ylellisyyttä, mutta myöhemmin myös varakas kaupunkiväestö alkoi käyttää niitä. Nämä lakkarasiat ovat loistava esimerkki Japanin lähes ylivertaisesta käsityötaidosta."

Näyttely oli hyvä, ja ehkä parempi kuin toivoin. Hämärä yleisvalaistus toi toivomaani mystisyyttä. Näyttelytekstejä oli sopivasti ja ne olivat hyvin valittuja. Teksteistä kävi ilmi muun muassa inrōn valmistusmateriaalit (mm. norsunluu, lasi, kirsikkapuun kuori, keramiikka, puu), kantotapa (oikealla lanteella, vasen oli varattu miekoille) ja esimerkiksi taustoitettiin erilaisia käsityöläisiä, jotka olivat mukana inrōn valmistuksessa.

Interiööri oli rakennettu hienosti. Sermeissä oli käytetty japanilaisille tuttua kirsikkapuuta, tilaan oli tehty pieniä tiloja jotka avasivat japanilaisuutta, oli mallinukke päällään kimono, seinille oli tuotu suuria kuvia maalatuista samuraista ja viimeinen tila oli reunustettu pienillä valkoisilla kivillä, joukossaan suurempia kiviä. Näin länsimaalaisen silmin kokonaisuus oli japanilaishenkinen ja kaunis.

Mukavin näytteilleripustamistapa oli viimeisessä huoneessa, jossa inrōt oli luokiteltu ryhmiin (symbolit, estetiikka, maisemat, vuodenajat...) ja ripustettu pleksilasiseinien väliin, joista sai vaivatta tarkastella upeita käsityötaidonnäytteitä läheltä ja molemmilta puolilta.

Näyttely oli esteettinen elämys. Ja niin kai museoväki toivoisi sen olevan puhuttaessa japanilaisesta kulttuurista. Sen lisäksi se oli hyvä tietoisku, sillä tätä ennen en ollut kuullutkaan inrōista. Nuorempana olin melkoinen "Kiina-fani", ja kyllä tuo aasialainen mystiikka, estetiikka sekä käsityöläisyyden arvostus vetoaa vielä nykyäänkin. Se pikkutarkkuus, taituruus ja mielentila on kadehdittavaa, mutta täytyy muistaa että jokaisessa kulttuurissa on hyvät ja huonot puolensa.

Näyttelyaikaa on jatkettu 20.3.2011 saakka, joten jos liikuskelette/olette Tampereen suunnalla, suosittelen lämpimästi tätä esteettistä elämystä. :)

Valkeakoskella

 
Vietimme viikonlopun "anoppilassa" Valkeakoskella. Kuukauden sisällä on tullut matkusteltua junassa todella paljon ja junamatkailu alkaa pikkuhiljaa riittää. Kuitenkin reissu oli mukava ja rento, pieni irtautuminen arjesta. Käveltiin pakkasessa, istuttiin lämpimässä punaviinin seurassa, saunottiin ja keilailtiin Wiillä. Mukavaa, en ollut aiemmin pelannut Wiillä, mutta se on yllättävän hauskaa (ja nyt tuntuu takareisissä että keilailtu on...)






 

Patsaspäiväkirjat

 
Tänään Yle Teema näyttää uusintana (klo 21.00) ensimmäisen jakson Patsaspäiväkirjat-sarjasta. Sarjaa vetää Se on barokkia! jaksoista tuttu Waldemar Januszczak.

"Sunday Timesin taidekriitikon Waldemar Januszczakin mielestä kuvanveistotaide on maailman taiteista tärkein. Hän haluaa todistaa kuvanveiston ylivoimaisuuden ja kiertää kolmiosaisessa dokumentissa Patsaspäiväkirjat tutustumassa ja analysoimassa teoksia eri puolilla maailmaa.
Januszczak selittää veistosten avulla seksuaaliasenteita, valtaa, maailmankaikkeutta ja osoittaa, miksi kuvanveistäjät ovat olleet ja tulevat aina olemaan kulttuurimme sydämessä."

Tässä ensimmäisessä jaksossa käsitellään naisia ja äitejä.
Sarja avasi kuvaveistoa minulle aivan uudella tavalla. Suosittelen!
 

Diana - antiikin ja taidehistorian erikoisjulkaisu

 
Tänään saapui loppuviikosta tilaamani Diana-lehti. Eksyin lehden nettisivuille hieman vahingossa, etsiessäni tietoa Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelystä.


"Diana on uusi antiikkiin ja taidehistoriaan keskittyvä korkeaprofiilinen aikakauslehti. Tämä suomalainen julkaisu ilmestyy neljä kertaa vuodessa, kunakin vuodenaikana. Jokainen numero käsittää 128 sivua.

Diana tarjoaa laaja-alaisia näkökulmia antiikin ja taiteen ilmiöihin, esineistöön, tapahtumiin ja henkilöihin. Artikkelien kirjoittajat ovat taidehistorian ja -markkinoiden ammattilaisia. Julkaisun sisältö rakennetaan yhteistyössä kansainvälisten huippujen, mm. italialaisten Palazzo Pittin, Galleria Palatinan sekä Firenzen yliopiston, kanssa. Julkaisun kohderyhmiä ovat kulttuurin ystävät, taiteen ja antiikin keräilijät sekä alan harrastajat, taidehistorian tutkijat ja opiskelijat sekä museo- ja kulttuuritoimi."

Suosittelen lehteä ehdottomasti kaikille taiteesta kiinnostuneille. Lehti on laadukas ja täynnä hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia artikkeleja sekä upeita kuvia. Tällaista julkaisua Suomeen on kaivattukin! Ensimmäistä numeroa voi selata ilmaiseksi lehden nettisivuilla.
 

Se on barokkia!

 
Nyt kun tässä on päästy barokista postailun makuun, jatketaan sitä vielä hieman. Tänään tulee Yle Teemalta klo 20.00 kolmas ja viimeinen osa Se on barokkia! -sarjasta. Huomasin ohjelman vasta toisen jakson kohdalla, mutta onneksi on Yle Areena, josta katsoin sitten ensimmäisenkin jakson.

"Taidekriitikko Waldemar Januszczak tutustuu barokin tyylisuuntaan ja sen huomattavimpiin rakennuksiin ja taideteoksiin."
Januszczak (olisi mielenkiintoista tietää kuinka nimi lausutaan...) on mukavan oloinen mies ja pidän hänen tyylistään kertoa taiteesta. Aiemmin häneltä on pyörinyt Teemalla Patsaspäiväkirjat, joka sekin oli aivan loistava ja ajatuksia avaava ja herättävä kokonaisuus.

Näissä kahdessa ensimmäisessä Se on barokkia! jaksossa on matkattu Italiasta, barokin syntymaasta, Espanjan kautta Alankomaihin, ja kolmannessa jaksossa päästään tutustumaan Englannin barokkiin.


Italiassa tutustuttiin Michelangelo Merisi da Caravaggioon. Hän oli osa vastauskonpuhdistusta, katolilaisuuden puolestapuhuja, joka toi uskonnolliset kuvansa lähemmäs kansaa ja tavallisia ihmisiä. Caravaggio loi uuden, elävän uskonnollisen taiteen, joka puhutteli katsojia kielellä, jota kaikki vaivatta ymmärsivät. Ennen häntä uskonnollinen taide oli ollut etäistä. "Kapakoiden ja torien kansanihmiset ilmeikkäine kasvoineen korvasivat vanhojen maalausten oikulliset jumalat." Inhimillisten henkilöiden tuska oli helpompi ymmärtää. Caravaggion opit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa.


Barokin saapuessa Espanjaan, sen ei tarvinnut mukautua paikalliseen kulttuuriin, sillä espanjalaiset olivat entuudestaan katolilaisia. He pitivät draamasta, tunnekuohuista, intohimosta ja pimeydestä; kaikesta siitä mitä barokki oli. Jaksossa tutustuttiin Espanjan kuninkaallisiin, surullisen kuuluisiin, Habsburgien sukuun. Diego Velazques toimi kuningas Filip IV:n hovimaalarina ja maalasi tuolloin kenties kuuluisimman maalauksensa Hovinaisia. Januszczak kertoo maalauksen henkilöistä sekä kompositiosta, sommitelmasta. Lisäksi jaksossa opastetaan espanjalaisessa taiteessa esiintyviin sääntökuntiin, kuten fransiskaaneihin, dominikaaneihin sekä benediktiineihin ja siihen, kuinka heidät erottaa toisistaan.


Espanjalaiset hallitsijat, Habsburgit, olivat syy siihen miksi barokki levisi Alankomaihin (Belgiaan). Espanjalaiset viipyivät Alankomaissa lähes 200 vuotta, vaikka siitä nykyisin on jäljellä vain vähän merkkejä.
Espanjan kulttuuri oli erilainen kuin flaamien, mutta yhdistelmä tuotti silti upeita barokin ajan mestariteoksia, muun muassa Rubensilta. Rubens muistetaan parhaiten muodokkaista barokkinaisistaan, joka kiertyvät ja vääntyilevät mitä ihmeellisimpiin asentoihin.


Eteläisestä Alankomaista barokki laajeni pohjoiseen Alankomaihin, Hollantiin. Hollannissa barokki vaihtoi katolisen kirkon huomasta protestanttisuuteen. Täällä Rembrandt oli suuri vaikuttaja barokin kehittymiseen. Piilovaikuttamisesta tuli Alankomaiden barokin tyylipiirre ja Januszczakin mukaan ei voi koskaan luottaa siihen, että asiat olisivat sitä miltä näyttävät. Piilovaikuttajana hän piti muun muassa Jan Vermeeriä, jonka maalauksissa tunnelmat ovat niin herkkiä, että pieninkin kolaus särkisi ne kuin kristallin. Hienoinen sään muutos, häivähtävä varjo, kosketus, ele... Barokki osaa olla dramaattista ja rönsyilevää, mutta myös rauhallista ja meditatiivistä, kulttuurista riippuen. Se olikin barokin hienoimmista ominaisuuksista. Se levisi laajalle ja omaksui kulttuurien paikallisia piirteitä.


Suosittelen katsomaan kolmannen jakson, ja aiemmat Areenasta.