Museologia

 

Sivuaineenani on museologia ja opintojen ajan olen saanut paljon uutta tietoa museoelämästä ja -työstä, mutta myös täydennettyä ennakkotietojani. Kurssit ovat käsitelleet kulttuurin käsitettä ja kulttuuriperintöä, tallennusta ja dokumentointia ja tällä hetkellä on viimeiset hetket museo ja yleisö kurssista, ennen tenttiä.

Luennoitsijat ovat alansa ammattilaisia, museotyöntekijöitä eri organisaatioista. Eniten olen kuitenkin pitänyt museologian professorimme Janne Vilkunan luennoista. Hänelle on vuosien aikana kertynyt kokemusta laajasta museokentästä ja hän tuntee niin museolait kuin muutkin organisaatioiden takana olevat asiat. On mukavaa kuulla esimerkkejä eri museoista ja näyttelyistä, hyvistä ja huonoista, mutta hän pitää meidät myös ajantasalla ajankohtaisista asioista. Tapetilla on ollut esimerkiksi Kouvolan tapaus, Guggenheim ja viimeisimmät muutokset ja päivitykset museolakiin, kulttuuripoliittisiin strategioihin jne. Nyt on esimerkiksi tapahtumassa päätöksiä luonnontieteellisten museoiden tulevaisuudesta. Lisäksi saimme päivitettyä tietoa rekisteröityjen museoiden määrästä Suomessa.

Paljon mielenkiintoista, paljon opittavaa.

kuva täältä
 

Sparzanza ja Kuopiorock

 
Täytyy se vain taas myöntää: Ruotsista tulee hyvää metallia. Kuulin Sparzanzan musiikkia ensimmäisen kerran jokunen vuosi sitten ollessani levyostoksilla Levykauppa Äx:ssä. Kysyin mukavalta herralta tiskin takaa, että mikähän mahtaa tämä bändi olla, ja ilmoitti nimeksi Sparzanza. Kotiin mennessä olin jo unohtanut bändin nimen, enkä voinut tutkia bändiä tarkemmin netistä.
Nyt radiosoitossakin ollut kappale Temple Of The Red-Eyed Pigs herätti jälleen kiinnostukseni ja innostukseni kun huomasin, että bändi tulee ensi kesänä Kuopiorockkiin! Tämä neiti on ollut Kuopiossa rokkaamassa festareiden alusta saakka, vuodesta 2003, jolloin ensimmäiset festarit järjestettiin Kuopion matkustajasatamassa. Nykyisinhän festarit on siirretty Väinölänniemelle, paikallisittain Vänärille. Kuopiorock perinteeni siis jatkuu ainakin tämän ja ensi vuoden, kun mittarissa on täysi kymppi.



Kuopiorock 29.-30.7.2011
 

Neljä huonetta, Galleria 12

 
Varsinainen eilinen pikavisiittini Kuopioon oli tässä: entisten luokkakavereideni näyttelyn avajaiset Galleria 12:ssa. Tätä päivää oltiin odotettu pitkään.


"Neljä huonetta on ensimmäinen haparoiva, mutta itsenäinen askel taiteilijuuteen. Näyttely on neljän Ingmanin käsi- ja taideteollisuus-oppilaitoksen kasvatin työn hedelmä, jonka on tarkoitus osoittaa mihin he ovat jatkaneet koulun jälkeen ja minkälaisia muotoja ilmaisu on ottanut. Jokainen työstää "koulun jälkeistä" maailmaansa: valintoja, ongelmia, ratkaisuja ja lopputuloksia omassa tilassaan."

Otan oikeuden käyttää taiteilijoista heidän etunimiään lopputekstissä.

"Sanna Huuhka kehystää sukunsa sielunelämän seinälle valokuvien ja esineiden muodossa. Valokuvat, niiden sijoittelu ja kuviin yhdistetyt esineet käyvät dialogia omistajansa tarinasta."

Sanna Huuhka: Varikko, 2011


Sanna Huuhka: Valtaistuin,2011

Galleriaan astuessa Sannan installaatiot ottivat tulijat vastaan. Olin yllättynyt Sannan valinnasta tuoda näyttelyyn kolmiulotteisia kokonaisuuksia; olin odottanut piirustuksia tai maalauksia. Tosin Sanna on aina ollut rohkea kokeilija ja varma tekijä. Mukavaa nähdä uutta-Sannaa tällaisessa muodossa. Sannalla on aina ollut vahva viivankäyttö, jota toivon tulevaisuudessa vielä näkeväni.

"Tuija Matela maalailee makuuhuoneen intiimejä, unenomaisia tunnelmia, jotka vähitellen kutoutuvat mietiskelijöiden mielen-maisemiksi."

Tuija Matela: Luonnosvaiheessa..., 2011


Tuija Matela: Valmistautuminen, 2011

Sannan tilaa seurasi Tuijan maalausmaailma. Ja mikä maailma! Kaunista ja herkkää tunnetta. Naurahtelen vieläkin itsekseni muistellessani luokkamme ensimmäisiä haparointeja värien sekoittamisen parissa. Tavaramerkiksemme muodostuneesta "romantiikan ruskeasta" ei ollut enää merkkiäkään. Ihastuin Tuijan kädenjälkeen kun hän löysi oman tyylinsä elävää mallia maalatessamme. Kevyitä värikerroksia ja luonnosmaisuutta yhdistelemällä Tuija on mielestäni parhaimmillaan. Valo on myös tärkeä elementti Tuijan maalauksissa. Hassua, kuinka niin räiskyvä ja voimakas persoona saa aikaan jotain näin kaunista ja herkkää. Mutta ristiriitojen sanotaan täydentävän toisiaan.

"Jenni Turusen pohdinta ihmisen loputtomasta kehityksestä ottaa lapsen muodon. Pelkistetty tussin viiva ohjailee ilmaisua."

Jenni Turunen: Etsijät-sarja, 2011


Jenni Turunen: Etsijät-sarjat, 2011

Katutason viimeisessä huoneessa oli esillä Jennin tussitöitä. Jenni löysi tussilla tekemisen opinnäytetyönsä kautta ja on kehittynyt huimasti. Erityisesti ihastelen hänen anatomian osaamistaan ja viivankäyttöään. Jenni käyttää inspiraation lähteenä lapsiaan, mikä on minusta hienoa. Samalla kun hän kasvaa ja kehittyy taiteilijana, hän saa tutkia lastensa kasvamista ja kehittymistä. Toivon että hän ei unohtaisi lapsikuvauksiaan, vaikka joskus lähtisi etsimään uusia tuulia.

"Eerika Jalasaho tutkii ihmissuhteidensa etäisyysongelmaa skypelinssin välityksellä."

Eerika Jalasaho: Meet me at 8/10 pm.


Alakerrassa oli Eerikan ottamia valokuvia ja videoteos, joka on odottanut arvoistansa esityspaikkaa valmistumisestaan lähtien. Videoteos "Meet me at 8/10 pm." oli Eerikan opinnäytetyö. Kolmella seinällä esitettävä teos on ristiriitainen tulkinta kaukosuhteesta, sen hyvistä ja huonoista puolista. Videoteosten ja kuvien lisäksi toivon tulevaisuudessa näkeväni Eerikan muutakin osaamista, esimerkiksi viivankäyttö on hänellä voimakasta ja persoonallista.

Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa miltei kaikki luokkakaverit yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Jokainen on valinnut oman tiensä ja toivottavasti pidämme yhteyttä jatkossakin. Eikä haittaisi saada useampia näyttelyavajaiskutsuja taiteilijuuden tien valinneilta kavereiltani. Kutsuja odotellessa.

Käykää ihmeessä katsomassa näyttely mikäli Kuopiossa liikutte. Minusta on aina mielenkiintoista tutustua uusiin taiteilijalahjakkuuksiin ja näkisin niitä mielelläni enemmänkin gallerioissa.
 

Rajattu - Emmi-Inkeri Rimpilä ja Heli Mannisenmäki

 
Eilisellä pikavisiitillä Kuopioon, ehdin varsinaisten näyttelyn avajaisten lisäksi käydä katsomassa Kuopion kaupunginkirjastossa olevan näyttelyn Rajattu. Näyttelytilassa oli kahden taiteilijan valokuvia.

"Taide yhdisti kaksi nuorta toisiinsa ystävyyden siteellä. Emmi-Inkeri Rimpilä ja Heli Mannisenmäki asuivat kämpiksinä Kuopiossa noin 8 vuotta sitten opiskellessaan samalla vuosikurssilla Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kuvallisen ilmaisun linjalla. Valmistuttuaan sieltä kuva-artesaaniksi Emmi jatkoi opintojaan valokuvaajaksi ja Heli kuvataiteilijaksi.
(---)Näyttelyn nimeksi valittiin Rajattu, sillä onhan valokuva jo itsessään aina rajattu. Vapaamuotoinen teema antoi kummallekin taiteilijalle mahdollisuuden toteuttaa näyttelyyn omannäköiset kokonaisuudet."

Rimpilä kertoo kuvistaan seuraavaa:
"Valokuva on yksi keino itsetutkiskeluun ja itseilmaisuun. Suurin osa Rajattu-näyttelyyn valikoituneista töistäni edustaa digitaalista taidetta. Olen yhdistänyt kuviini usein monta päällekkäistä kuvaa ja töissäni onkin läsnä hieman satumainen tuntu. Kuvankäsittelyn avulla voin tuntea mitä on syntyä liekin sieluna tai helliä kuurana ruusunmarjan pintaa."



Rimpilän kuvat eivät aiheuttaneet itsessäni suurempaa mielenkiintoa. Pidin rohkeana valintana käyttää kuvissa omaa alastonta vartaloa ja kuvankäsittely oli taidokasta. Osa kuvista oli kuitenkin hieman päälleliimatun oloisia eivätkä koskettaneet minua. Toisaalta asenteenikin saattoi olla vääränlainen, sillä harvoin pidän kuvista joita on käsitelty. Luotan ehkä vanhanaikaisestikin autenttisen kuvan voimaan. Alastoman vartalon yhdistäminen alastomaan luontoon oli kuitenkin onnistunut.

Mannisenmäki avaa omaa kuvasarjaansa seuraavasti:
"Kuvani ovat otettu ikkunoista, joten kuviin sisältyy automaattisesti myös toisenlainen rajaus. Ikkunoiden näkymä on rajallinen ja useissa kuvissani näkyykin palanen ikkunan karmia tai verhoa. Olen kiinnostunut valokuvauksen taiteellisesta luonteesta, en niinkään tekniikasta. Valokuvaamisessa kiinnostaa eniten tunnelman vangitseminen ja mielestäni kuvien epäterävyys luo maisemasta tai näkymästä hyvin maalauksellisen."




Rimpilään verrattuna Mannisenmäen kuvasarja avautui minulle paremmin ja pidin kuvien maalauksellisuudesta. Kuvissa näkyi juuri autenttisen, muokkaamattoman kuvan parhaat puolet ja rajattomat mahdollisuudet. Oikeanlaisella rajauksella, terävyysalueella ja aihevalinnalla voi saada mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kokonaisuuden. Lyhyt terävyysalue toi mystisyyttä ja lasien heijastukset kuviin aivan uusia ulottuvuuksia.

Molemmat taiteilijat ovat Ingmanin kasvatteja ja oli hauskaa huomata, itsekin kyseisen koulutusohjelman käyneenä, että molempien kuvista heijastui pieni "ingmanlaisuus". Olisi mielenkiintoista seurata heidän tekemisiään tulevaisuudessakin.
 

Kirpparilla ja Keski-Suomen museolla

 
Perjantai aamupäivä lähti käyntiin suuntaamalla kaverini kanssa kirpparikierrokselle. Tutustutin kaverini kirppareihin. Mukaan tarttui:

Kaksi pellavaista keittiöpyyhettä, 4 euroa.


Kaksi vanhaa Glorian Antiikkia, 2 euroa. Toisessa lehdessä tutustumaan muun muassa Claude Monet'n puutarhaan :)


Keskiajan kulttuurihistorian lukukirja, 3 euroa. Kirjasessa muun muassa tällaisia lukuja: Eurooppalaisen kulttuurialueen muodostuminen keskiajalla, vaeltajien aika, taidon, taiteen ja tunteen sfäärit sekä keskiajan kristillinen perinne Suomessa.


Kirpparikierroksen ja lounaan jälkeen suuntasin Keski-Suomen museolle kuuntelemaan näyttelyopastusta "Collection Muotka - taidetta Heikki Tuomisen kokoelmasta". Näyttely, jossa on esillä esimerkiksi Kuutti Lavosta, Osmo Rauhalaa, Ulla Rantasta ja Akseli Gallen-Kallelaa ei voi olla pettymys. Eikä se ollutkaan. En ole paljon käynyt näyttelyopastuksissa, mutta niitä kyllä kannattaisi hyödyntää. Näyttely avautuu toisella tavalla kuin itse kiertelemällä. Opastus avasi mukavasti Tuomisen keräämien taideteosten taustoja, taiteilijoiden elämää sekä itse teoksia. Heikki Tuominen on kartuttanut kokoelmaansa 22 vuotta ja harrastus jatkuu yhä. Minusta on hienoa, että yksityiset ihmiset tukevat nykytaiteilijoita.


Opastuksen lopussa sai valita näyttelystä suosikkiteoksensa ja osallistua samalla arvontaan, jossa arvottaisiin nykytaiteilijoiden grafiikkaa. Eikä siinä vielä kaikki. Heikki Tuominen oli halunnut lahjoittaa meille näyttelyopastuksessa käyneille hänen Collection Muotka -kirjansa! Nyt sain näyttelyn upeat taideteokset ilmaiseksi kotiini noin 90-sivuisen kirjan muodossa! Poistuin museosta kaikin puolin hyvillä mielin. :) Onnistunut perjantai.