Till Sverige!

 
Ensi tiistaina suuntaamme ekskursiolle Ruotsiin. Reissu on taidehistorian, historian ja etnologian opiskelijoiden yhteinen. En olekaan koskaan aiemmin Ruotsissa käynyt, en edes Ruotsinlaivalla (kyllä, kuulun tähän harvinaiseen suomalaiseen vähemmistöön ;P ), joten odotan matkaa innolla. Lauantaina palaamme takaisin Jyväskylään. Ohjelmaan kuuluu muun muassa seuraavat kohteet:

Kuva täältä.

Skogskyrkogården, "Metsähautausmaa"
Gripsholman linna, Mariefred
Sigtuna, vanha kaupunki
Skoklosterin linna
Härkebergan kirkko
Gamla Uppsalan kirkko
Uppsalan yliopisto ja linna
Linnés Hammarby

Perjantaina vietämme oppiaineittain aikamme museoissa.
Taidehistoria: esim. Djurgårdenin museot, Skansen, Skeppsholmenin museot: Moderna museet & Arkitekturmuseet, Nationalmuseet, Tukholman linna
Historia: arkistokäynti Riksarkivetissa
Etnologia: Nordiska museet

Kulttuurinnälkä tulee ainakin tyynnytettyä. Joten ensi viikolla minua ei blogimaailmassa näe eikä kuulu. Pitänee hieman muistella perussanoja ruotsiksi ennen matkaa...
 

Löytöjä ja lahjoituksia

 
Kirpparilta löytyi pitkään hankintalistallani ollut trenssi. 5 euroa. Väristä en ollut heti aivan vakuuttunut, mutta saahan se keväällä/kesällä olla jotain muuta kuin sitä turvallista mustaa.


Laukku 4 euroa. Tällaista, tai tämän tapaista ruskeaa laukkua olin myös etsiskellyt. Kuvassa laukku näyttää mustalta, mutta se on oikeasti tummanruskea.


Lisää laukkuja. Tämän mustavalkean nahkalaukun lahjoitti mummoni; ei kuulema itse osaa sitä käyttää ja on hänelle liian pieni.


Tämän mustan mekon pelastin toisen mummolani vintiltä. Putkilomaiseen mekkoon saa muotoja ja mielenkiintoa vaikka vyöllä ja asusteilla.


Tämä on myös mummolan vintiltä. Näyttää kuvassa hieman yöpaidalta(?), mutta asusteilla tästä saisi kivan kesämekon.


Kävin tervehtimässä entisiä ihania työkavereitani ja sain mukaani tällaisen mustan jakun/takin. Lisäksi sain kolme hametta, jotka ovat vielä silittämättä.


Lahjoitukset eivät loppuneet siihen, vaan sain myös toiselle (ex-)työkaverilleni ylimääräiset taidekirjat mukaani! Vasemmalla näkyvässä sarjassa on todella upeita koko sivun kuvia.


Samaiselta työpaikalta sain pelastaa nämä kirjat. Sisällöstä ei ole tietoa, mutta oli niin kauniisti kuvitetut, käsin piirretyt kannet, etten voinut vastustaa.


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, pitkään haluamani kumpparit! Oman kokoiset olivat Jyväskylän Anttilasta loppuneet, nämä löytyivät Kuopiosta. Harmi vain että näille olisi ollut käyttöä jo aiemmin, mutta tuleehan niitä vesikelejä vielä. Voi huoletta lampsia vesilammikoiden läpi. Sitä en ole tehnytkään sitten lapsuusaikojen. Tähän asti olen pyrkinyt kiertämään niitä parhaani mukaan.


 

Museologian seminaari

 
Torstaina ja perjantaina vietimme museologian viidettätoista valtakunnallista seminaaria, aiheena museot vuorovaikutuksessa. Järjestäjätahona oli museologian ainejärjestö Diaario ry. Hyviä luentoja oli paljon, osaa olimme tosin käsitelleet tai sivunneet jo museologian kursseillamme, mutta mielenkiintoisimmat aiheet olivat Kaisa Mäki-Petäjällä, Miina Savolaisella ja Lassi Saressalolla.

Kaisa Mäki-Petäjä, FM, tohtorikoulutettava, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto: LÄSNÄOLO KULTTUURIHISTORIALLISESSA NÄYTTELYSSÄ

”Kulttuurihistoriallinen museonäyttely, kuten toki muutkin museonäyttelyt, voidaan nähdä kohtaamisen tilana, jossa kävijä asettuu kasvokkain näyttelyn sisällön kanssa. Tämän kohtaamisen kehyksenä voi olla kulttuurin tai aikakauden toiseus, kävijän oma kulttuurihistoria ja sen suhde kävijän identiteettiin, mutta kehyksestä riippumatta onnistuneessa kohtaamisessa on kyse kommunikaatiosta kävijän ja näyttelyn välillä. Mielekäs kommunikaatio puolestaan syntyy dialogista, mutta miten käydä dialogia museonäyttelyn kanssa?
Voidaan myös esittää, että hyvässä dialogissa on läsnä ainakin kaksi osapuolta. Pelkkä paikalla olo ei kuitenkaan riitä, vaan keskustelun osapuolten on käännyttävä toistensa puoleen ja niin sanotusti kallistettava korvansa toisilleen, oltava aidosti läsnä jo ennen kuin varsinainen kommunikaatio voi alkaa. Niinpä museonäyttelynkin on kyettävä synnyttämään kävijässään tunne siitä, että hän on yhteydessä johonkuhun toiseen, että näyttely on hänelle läsnä. Tämän läsnäolon kokemuksen myötä voi syntyä yhteys kävijän ja näyttelyn välille, jolloin todellinen osallistuminen (engagement) voi alkaa.”

Miina Savolainen, TaM, sosiaalikasvattaja: VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN MENETELMÄ. DIALOGINEN KATSE – TAIDE JA OSALLISUUS

”Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä terapeuttisesti suuntautunut sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka avulla valokuvaa voidaan käyttää yksilön ja erilaisten ryhmien, kuten perheen ja työyhteisön, voimautumisprosessin aikaansaajana. Menetelmä perustuu empowerment-käsitteen sisältöihin ja sen käyttö edellyttää itsemäärittelyn oikeuden sekä tasavertaisuuden lähtökohtien toteutumista. Valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, vaan se voi toimia myös vallankäytön ja toisen ihmisen kokemuksen mitätöinnin välineenä. Voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. Tämä koskee myös kaikkea auttamistyötä. Menetelmän ammatillinen käyttö edellyttääkin valokuvan arkikäyttöön liittyvän vallankäytön tuntemista ja purkamista, sekä henkilökohtaisen voimauttavan valokuvaprosessin läpikäyntiä. Menetelmää ei saa soveltaa toiseen ennen omaa prosessia ja täydennyskoulutusta. Vaikka menetelmän välineenä on valokuvaus, ei kysymys ole varsinaisesti valokuvaamisesta, vaan näkemisen ja katsomisen tavasta. Voimauttavan valokuvaprosessin avulla opetellaan dialogista, vastavuoroista tapaa kohdata oma läheinen, työtoveri tai asiakas. Menetelmän keinoin opitaan löytämään ja tekemään näkyväksi jokapäiväisessä arkitodellisuudessa piiloon jäävä arvokas, hyvä ja merkityksellinen.”

Lassi Saressalo, Suomen Kotiseutuliiton pääsihteeri: KULTTUURIPERINTÖ- JA KOTISEUTUTYÖ MURROKSESSA

”Esityksessäni tarkastelen kuntaliitosten aiheuttamia identiteettimuutoksia ja käytännön vaikutuksia. Näkökulmina ovat lakkautettujen kuntien ja uusien kuntakokonaisuuksien asukkaiden identiteetit. Katselen taaksepäin ja mietin, mitä oikeastaan katoaa, mitä menetetään, mitä voidaan korvata uudella ja mikä tulee lopullisesti katoamaan. Millä keinoin voitaisiin lieventää paikallisuuden virallista katoamista ja katoaako itse asiassa paikallisuus sinänsä mihinkään. Mitä työkaluja kulttuurivaikuttajilla ja kulttuurityöntekijöillä on paikallisuuden vaalimiseen. Mitä tulee tuon taakse jätetyn tilalle ja miten voidaan luoda uutta yhteisöllisyyttä. Voiko sitä luoda vai syntyykö se jotenkin. Siis uuden kokonaisuuden sateenvarjoidentiteetti. Muistettakoon, että samassa prosessissa kulkee myös seurakunnallisen organisaation muutosprosessi. Miten se vaikuttaa mm. henkiseen turvallisuuteen pienpaikkakunnilla? Keskustelun teemana – pitääkö yhteisöllisyyttä tukea, pitääkö sanonta ’pieni on kaunista’ paikkansa. Eikö suuri ole kuitenkin vahvempi?”
 

Tässä ja nyt

 
Museologian seminaarissa tänään viimeisenä kuultu Miina Savolaisen luento Maailman ihanimmasta tytöstä teki vaikutuksen ja kosketti syvältä. Kotiin tultua piti lähteä selvittelemään ajatuksia kävellen. Asiat saivat uusia ulottuvuuksia, ja omat pienet negaatiot jäivät taka-alalle.

Yliopiston kursseilla on saanut venyttää ajatuksiaan ja luovuuttaan äärimmilleen kirjoittamalla, ja joskus oppimispäiväkirjojen kanssa ollaan jo mitä ihmeellisimmissä sfääreissä. Luento palautti tähän hetkeen, tähän päivään ja konkreettisiin asioihin.

(Kuvassa yhdet minun maailmani ihanimmista tytöistä)

Kävellessä hymyilin näille asioille:

- joutsenaura
- kuralammikossa pomppiva tyttö aniliininpunaisissa kumppareissaan
- asfaltti ja hiekkatie
- kolmipyöräisella polkeva lapsi isän juostessa vierellä
- auringon lämpö kasvoilla
- vesilammikossa uiva sorsa
- vihreä nurmi
- sulava lumi ja juokseva vesi

(Viikonloppuna kenties enemmän sekä museologian seminaarista, että Miina Savolaisen voimauttavasta valokuvasta.)
 

Löytöjä ja postilähetyksiä

 
Ihana perjantai!

Luennon jälkeen polkaisin kirpparille ja sieltä löytyi seuraavaa:

Leffat 1,50e/kpl. Pitelin jo kädessäni Eat/pray/love elokuvaa (jonka haluan leffahyllyyni), mutta lähes 8 euron hinta pisti käteni laittamaan leffan takaisin hyllyyn. En suostu maksamaan kirppareilla leffoista enempää kuin 3 euroa.
Korvikset 0,80 euroa ja valokuvakehykset 1 e/kpl. Valokuvakehyksiä kerrytän kokoelmiini pikkuhiljaa ja aion tehdä seinälleni samantapaisen kuvakollaasin kuin Emilia. Emilialla on ihana blogi, kannattaa käydä kurkkaamassa!


Nämä mukit on ostettu Prismasta ja ovat uutta Hedelmäpuu-sarjaa. Haluan pikkuhiljaa eroon kaappimme eripari mukeista ja kupeista, ja ihastuin näihin. Sopivat muuhun astiastoomme kivasti. 2,20e/kpl.


Liityin opiskelijajäseneksi Museoalan ammattiliittoon, ja posti toi minulle paperinipun lisäksi kännykkäpussukan ja leffalipun.


Perjantain paras yllätys oli kotiin tullessa lattialla odottava uusin Diana-lehti! Lehden teemana on Meissenin posliiniesineet. (Meissenin posliinitehdas oli ensimmäinen eurooppalainen tehdas joka valmisti posliinia). Lisäksi lehti sisältää mm.

- Posliinin designhistoriaa
- Versailles'ta edelsi Vaux-Le-Vicomte
- Kuoleman kuvat
- Hugo Simberg ja kesäparatiisi Niemenlautta
- Maisemamaalauksen luvatussa maassa (Düsseldorfin koulukunta)
- Giotton unohdettu aarre
- Nepalin primitiivinaamiot



Tämä neiti liimautuu lehden kanssa sohvan nurkkaan. Kunhan K kotiutuu, on luvassa pitkästä aikaa tortilla-herkuttelua. Mukavaa alkanutta viikonloppua ja tervetuloa uudet lukijat! :)