Notre Dame

Notre Damelle suunnatessa jono ulottui jälleen kauas, mutta eteni nopeasti. Kirkon takana taivas näytti synkältä ja ilmassa oli aavistus sateesta. "Länsifasadin kolmen portaalin yläpuolella kohoaa 'Kuninkaiden galleria' jossa on 28 patsasta. Niiden päät lyötiin irti Ranskan vallankumouksen aikana, koska niitä erehdyksessä luultiin Ranskan kuninkaiden kuviksi. Jäännökset, jotka esittävät luultavasti Israelin ja Juudean kuninkaita, ovat nykyisin Musée de Clunyssa." Ovella muistuteltiin ihmisiä ottamaan hattu päästään astuessaan sisälle. Meitä onnisti, sillä kirkossa oli alkamassa messu. Toiminnassa oleviin kirkkoihin on aina mukavampaa tutustua kuin pelkkiin museokohteisiin. Laulu ja kaikki mitä kyseiseen messuun kuului saivat herkistymään ja aistimaan ympärillä olevaa tilaa aivan uudella tavalla. Suitsukkeen savu ja kynttilät toivat kirkkoon eloa ja tunnelmaa. "Erityisen vaikuttavia ovat poikkilaivan ja länsifasadin kolme valtavaa ruusuikkunaa, joiden läpimitta on 13 metriä. Niiden ansiosta kirkon sisätilat peittyvät punertavan violettiin valoon. Pohjoisseinän ruusuikkuna on säilynyt alkuperäisenä ja siinä esitetään kohtauksia Vanhasta testamentista. Ne keskittyvät Madonnan ja Jeesus-lapsen ympärille. Pyöreiden ikkunoiden vaikuttavuus ei niinkään perustu kohtausten tunnistettavuuteen kuin metafyysiseen valokokemukseen: ikkuna tuntuu loistavan itsestään kuin jalokivi." Kirkkokohteet ovat aina olleet itselleni lemppareita. Arkkitehtuuri, taide ja harras tunnelma tekivät Notre Damesta kokonaistaideteoksen, joka gotiikalla oli tarkoituskin. Jotakin kaikille aisteille.

Tekstilainat: Taide & arkkitehtuuri Pariisi, s.48, 56  

Louvren Madonnat

  Tässä muutama Madonna-veistos/reliefi jotka olivat mielestäni kauniita ja mielenkiintoisia.

 

Musée du Louvre

 

Ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänämme suuntasimme heti aamusta Louvreen. Sisäänpääsyjonon näkeminen kauhistutti, mutta se liikkuikin yllättävän nopeasti. En osannut odottaa laukkujen läpivalaisua ovella, mutta ymmärtäähän sen että tuollaisessa museossa pitää turvatoimien olla kohdillaan. Tässä vaihessa pitää muistaa mainita, että 12-25-vuotiaat Euroopan kansalaiset pääsevät henkilökorttia tms. näyttämällä museoon ilmaiseksi. Olipa siis erinomainen ajoitus viettää 25-vuotissynttäreitä juuri Pariisissa! Huomasimme viikon mittaan että monessa kulttuurikohteessa oli sama käytäntö, joten lampsimme ilmaiseksi sisään Louvren lisäksi Notre Damen torniin, Sainte Chapelleen, riemukaarelle ja Musée d'Orsayhin. Säästimme siis yhteensä melkoisen rahasumman sisäänpääsymaksuista.

Olin alunperin suunnitellut että laatisin listan kohteista joita haluan museossa nähdä. Hylkäsin ajatuksen viimeistään silloin kun pääsimme näyttelysaleihin. Mielestäni ei ollut mitään mahdollisuutta kiertää saleja vain sillä periaatteella että juoksisin salit läpi katsomassa vain jonkin tietyn kohteen. Totta kai minulla oli muutama "pakko nähdä" kohde, kuten Milon Venus ja Samothraken Nike, mutta muuten kiersimme rakennuksen mielenkiintoisten aiheiden mukaan (mm. antiikin veistokset, ranskalainen 1800-luvun maalaustaide, italialainen maalaustaide). Muuten kuljeskelimme saleissa vapaasti ja pysähdyimme vain mielenkiintoisimpien teosten äärelle.

Louvressa on niin paljon taidehistorian mestariteoksia, että tietynlaista priorisointia tapahtuu mielessä tahtomatta. Taidekirjan lehdille painetut upeat kuvat eivät enää paikan päällä tunnu samanlaiselta kun upeita teoksia on liikaa. "Vähemmän merkitykselliset" hukkuvat massaan. Ensimmäinen täydellinen hurmioituminen tapahtui suunnatessa pitkän käytävän halki kohti nousevien portaiden päässä odottavaa voiton jumalatarta. Samothraken Nike oli sijoitettu loistavaan paikkaan. Vaikka sen ympärillä parveili massoittain turisteja kameroineen (itseni mukaan lukien) en muista sitä hälinää lainkaan. Tuntui kuin korvani olisivat menneet lukkoon ja vain tuijotin ja kiertelin veistosta.

"Alun perin patsas sijoitettiin pohjoisen Egeanmeren saaren Samothraken sataman suulle luultavasti noin 190 eKr. merkiksi Rodoksen ja Pergamonin voitosta syyrialaisia vastaan. Se näkyi kauas merelle. Tuulessa voiton jumalatar lepattavine vaatteineen on varmasti näyttänyt uskomattoman vaikuttavalta. Vuonna 1863 löydetty, silloin pahasti vahingoittunut hahmo on sijoitettu korokkeelle suureen portaikkoon, jotta sille voitaisiin tehdä oikeutta. Siten siivekäs jumalatar, jolla ennen oli käsissään torvi, loistaa voitokkaana myös museossa."

Tässä hieman tunnelmaa Mona Lisan edustalta. Ihmisiä on rivissä jatkuvasti kamerat kohti maalausta. Vaikka minua aluksi ahdisti mielikuva ihmismäärästä maalauksen edessä ja aioin sen sivuuttaa, sai ystäväni minut käymään maalauksen luona. Ja kuten olin arvellutkin, se ei herättänyt minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Mona Lisa on liian loppuun kulutettu kuva. Sen sijaan vastakkaisen seinän valtaava Paolo Veronesen Kaanaan häät oli hätkähdyttävä suuruudessaan.

Giuseppe Archimboldon maalaussarja oli iloinen yllätys ja toi mieleen Ruotsin opintomatkavierailun Skoklosterin linnaan. Nämä hedelmä- ja vihannesmaalaukset saavat aina hyvälle tuulelle :)

Toinen odottamani veistos oli Milon Venus (noin 100 eKr.). Se oli hieman pienempi kuin olin mielessäni kuvitellut ja se ei ollut yhtä vaikuttavalla paikalla kuin Nike, ja tuli eteeni ehkä hieman yllättäen. Kaunis se oli siitä huolimatta, kauniimpi kuin olin kuvitellut vaikka tämänkin olen taidekirjoissa nähnyt useita kertoja. Mikähän näissä silvotuissa naishahmoissa kiehtoo?

"Ludvig XVIII nousi Ranskan valtaistuimelle vallankumouksen levottumuuksien ja Napoleonin vuoteen 1814 jatkuneen valtakauden jälkeen. Hän sai lahjaksi vuonna 1820 Kykladien saaristoon kuuluvalta Melokselta löydetyn myöhäishelleenosen patsaan, joka tuotiin Pariisiin jo löytövuonna. Siitä lähtien rakkauden jumalatar Afroditea esittävä puolialaston hahmo on kuulunut maailman tunnetuimpiin antiikin veistoksiin.
Vartalon täydellinen muoto, sopusuhtaiset kasvot ja ennen kaikkea hahmon klassinen kontraposto-asento ovat tehneet Milon Venuksesta malliesimerkin antiikin kuvanveiston täydellisyydestä. Luonnollista kokoa suurempana esitetyn hahmon lantioilla riippuvan vaatteen laskokset peittävät taitavasti kahden marmorikappaleen saumakohdan. Dynaamisena elementtinä vaate myös vähentää veistoksen jäykkyyttä."

Tämä karyatidisali oli myös mukava nähdä, sillä se on näyttänyt kuvissa hienolta.
"Henrik II:n hallituskaudella (1547-1559) karyatidisali sisustettiin edustavaksi juhla- ja oikeussaliksi. Arkkitehti Pierre Lescot teki yhteistyötä Jean Goujonin ja tämän kivityöpajan kanssa. Sali nimettiin Goujonin vuonna 1550 luomien hahmojen mukaan. Ne tukivat parveketta, jolla orkesteri soitti."

Hubert Robertin maalauksia.

Louvresta lähdettiin väsyneinä, mutta olin nähnyt kaiken minkä halusin ja ne mitä en ehtinyt nähdä eivät jääneet harmittamaan. Tyytyväisenä museosta lähteminen on aina ihanteellista.

Tekstilainat: Taide & arkkitehtuuri Pariisi s. 108, 106  

Montmartre

 

Hostellimme sijaitsi Montmartrella, joten useana iltana tuli käveltyä ympäriinsä tuolla taiteilijoiden kukkulalla. Turisteja oli paljon, mutta pieniä ja hiljaisia kujia oli myös runsaasti jonne voi hieman piiloutua väenpaljoutta. Montmartre oli alue jossa olisi voinut kierrellä loputtomasti. Kadut saivat minut löytämään myös uuden värin; Montmartren vihreän. Ikkunanpielet ja -luukut, aidat ja markiisit hehkuivat samanlaisen vihreän sävyisinä. Sacre Coeurin portailta oli upeat maisemat Pariisin ylle ja tunnelman kruunasivat katusoittajat, joiden musisointia oli mukava kuunnella.

"Vielä 1800-luvu puolivälissä La Butte oli maalaismainen idylli, kaupunginporttien ulkopuolella sijaitseva kylä. Gérard de Nerval kuvasi Montmartrea kirjassaan seuraavasti: 'Siellä on vieläkin rinteitä, joita ympäröivät vihreät pensasaidat. On myllyjä, kabareita ja kesäasuntoja, maalaismaista tienoota ja hiljaisia kujia, joita reunustavat olkikattoiset mökit, vajat ja puiden täyttämät puutarhat.' Tämä pohjoinen reuna-alue liitettiin kaupunkiin vasta vuonna 1860.

Musée de Montmartre on kulttuurihistoriallinen museo, joka toimi 1600-luvulla luostarina. Vuodesta 1680 lähtien talon omisti Claude de La Rose, joka valittiin Moliéren näytelmään kuninkaaksi, Rosimondeksi. 1800-luvulla talo muunnettiin pieniksi studioiksi, joissa taiteilijat saivat asua vuokralla. Pierre-Auguste Renoir vuokrasi talosta kaksi huonetta ja myöhemmin häntä seurasivat muun muassa Suzanne Valadon, Maurice Utrillo, Émile Bernard, André Utter ja Francisque Poulbot. Huonokuntoisia vanhoja rakennuksia uhkasi purkutuomio vuonna 1952, mutta Montmartren vanhin rakennus pelastui Historian ja arkeologian seuran ansiosta. Rakennus muutettiin museoksi vuonna 1961

Vanha kaupunkirakenne on säilynyt nykyaikaan. Siksi täytyy kiivetä monia portaita ja seurata ahtaita serpentiinikujia, jos mielii oppia tuntemaan korttelin, jonka asukasmäärä kasvoi räjähdysmäisesti 1800-luvulla. Kun vuokrat kohosivat uudistetussa suurten bulevardien täyttämässä Nouveau Paris'ssa suunnattomasti, ennen kaikkea köyhempi väki vetäytyi joukoittain Montmartrelle. Siellä oli vielä edullista asua ja ympäröivillä louhimoilla sekä Sacre Coeurin suurella rakennustyömaalla (1875-1914) oli työpaikkoja.

Ennen vuosisadan vaihdetta kukkulan yksinkertaiset mutta suosiolliset elinolosuhteet ja vapaa ilmapiiri, jonka kabareiden ja kahviloiden puolimaailmassa saattoi toivoa tapaavansa potentiaalisia malleja, vetivät puoleensa lukuisia taiteilijoita ja galleristeja: Degas ja Renoir, Seurat ja Toulouse-Lautrec, van Gogh ja Picasso, Braque ja Matisse - he kaikki elivät ja työskentelivät väliaikaisesti Montmartrella ja antoivat paikalle ilmapiirin, jota leimasivat uudistukset ja mukautumattomuus vallitseviin näkemyksiin."

Tekstilainat: Taide & arkkitehtuuri Pariisi, s. 368-369.  

Home sweet home

 

Aurinkoiset terveiset Pariisista! Olimme valinneet täydellisen ajankohdan matkallemme, sillä saimme kuulla että Pariisissa oli ollut viileä ja sateinen kevät, mutta me saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Yhtenä iltana sateli hieman vettä, mutta muuten lämpötila oli pääasiassa +18 - 25 astetta. Hostellimme sijaitsi Montmartrella ja huoneemme ikkunasta avautui kaunis näkymä Sacre Coeur kirkolle. Valokuvia tuli räpsittyä todella paljon ja saattekin nauttia kuvasaldosta vielä pitkään, toivottavasti ette kyllästymiseen saakka... Matka oli ihana ja onnistunut, näin kaiken minkä tahdoin nähdä, mutta oli ihanaa palata kotiin sieltä ihmisvilinästä. Home sweet home ja sanonta "Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle" pitää kyllä paikkaansa.