Notre Dame

Notre Damelle suunnatessa jono ulottui jälleen kauas, mutta eteni nopeasti. Kirkon takana taivas näytti synkältä ja ilmassa oli aavistus sateesta. "Länsifasadin kolmen portaalin yläpuolella kohoaa 'Kuninkaiden galleria' jossa on 28 patsasta. Niiden päät lyötiin irti Ranskan vallankumouksen aikana, koska niitä erehdyksessä luultiin Ranskan kuninkaiden kuviksi. Jäännökset, jotka esittävät luultavasti Israelin ja Juudean kuninkaita, ovat nykyisin Musée de Clunyssa." Ovella muistuteltiin ihmisiä ottamaan hattu päästään astuessaan sisälle. Meitä onnisti, sillä kirkossa oli alkamassa messu. Toiminnassa oleviin kirkkoihin on aina mukavampaa tutustua kuin pelkkiin museokohteisiin. Laulu ja kaikki mitä kyseiseen messuun kuului saivat herkistymään ja aistimaan ympärillä olevaa tilaa aivan uudella tavalla. Suitsukkeen savu ja kynttilät toivat kirkkoon eloa ja tunnelmaa. "Erityisen vaikuttavia ovat poikkilaivan ja länsifasadin kolme valtavaa ruusuikkunaa, joiden läpimitta on 13 metriä. Niiden ansiosta kirkon sisätilat peittyvät punertavan violettiin valoon. Pohjoisseinän ruusuikkuna on säilynyt alkuperäisenä ja siinä esitetään kohtauksia Vanhasta testamentista. Ne keskittyvät Madonnan ja Jeesus-lapsen ympärille. Pyöreiden ikkunoiden vaikuttavuus ei niinkään perustu kohtausten tunnistettavuuteen kuin metafyysiseen valokokemukseen: ikkuna tuntuu loistavan itsestään kuin jalokivi." Kirkkokohteet ovat aina olleet itselleni lemppareita. Arkkitehtuuri, taide ja harras tunnelma tekivät Notre Damesta kokonaistaideteoksen, joka gotiikalla oli tarkoituskin. Jotakin kaikille aisteille.

Tekstilainat: Taide & arkkitehtuuri Pariisi, s.48, 56