Espace Dali Montmartre

Espace Dali Montmartre oli viimeisen Pariisipäivän loistava kohde: tarpeeksi pieni museo, jotta sen ehti kiertää rauhassa ennen lentokentälle lähtöä, mutta kuitenkin paljon mielenkiintoista nähtävää.

Salvador Dalikin on niitä taiteilijoita, jolta miltei jokainen tietää ainakin yhden maalauksen (esimerkiksi Muiston pysyvyys) vaikkei nimeltä maalauksia tietäisikään. Itselleni tuli yllätyksenä, että Dali on tehnyt paljon myös pronssiveistoksia joita museossa oli hyvin esillä. Pariisin Dali-museossa esiteltiin harvinaisempia teoksia, sillä ne kuuluisimmat sijaitsevat Espanjassa. Itse asiassa pidin tätä mielenkiintoisempana kuin niiden kuuluisimpien teosten katselua, sillä näitä teoksia harvemmin näkee taidekirjoissa.

Museossa oli menossa opastuskierros, jossa museon nainen ilmeisesti esitti lapsille kysymyksiä töistä samalla kun hän kertoi hieman niiden tarinaa. Dali on ollut taitava kopioimaan ja hyödyntämään taidehistorian klassikoita, kuten Marat'n kuolema, Milon Venus ja Amor&Psyke.

Surrealismin mestarilla on riittänyt mielikuvitusta.

Saint George and the Dragon, pronssia, suunniteltu 1977, ensimmäinen valu 1984. Metamorfoosit ovat mielestäni surrealismin suola. Tässä veistoksessa lohikäärmeen siivet muuntautuvat liekeiksi ja kieli on kainalosauva, tyypillinen dalimaisuus. Taustalla nainen on kohottanut kätensä voiton merkiksi. Nainen symboloi surrealistista taidetta, taiteen voittoa.

Vision of the Angel, pronssia, suunniteltu 1977, ensimmäinen valu 1984. Teoksessa Jumalan voimaa ja ylivaltaa kuvaa peukalo, josta kaikki elämä nousee (puiden muodossa). Vieressä istuva enkeli edustaa meditatiivista henkeä, jonka siivet lepäävät ja tukevat kainalosauvaan. Vaikka ihminen on yhteydessä Jumalaan, Jumalan tietoisuus on silti korkein.

Snail and the Angel, pronssia, suunniteltu 1977, ensimmäinen valu 1984. Tiedetään että yksi Dalin pakkomielteenomaisista fetisseistä kohdistui etanoihin, koska se sisältää sekä pehmeän (eläin) että kovan (kuori). Etana, joka yleensä symboloi matelevaa ajan kulkua, on saanut selkäänsä siivet ja ratsastaa sujuvasti aalloilla. Siivekäs Jumalan sanansaattaja, joka pystyy rajattomaan nopeuteen, antaa etanalle liikkeen lahjan koskettamalla sen selkää pienin askelin. Tämä oli mielestäni yksi kauneimmista museon veistosten kuvauksista.

Kappelin lavastus rakennettiin vuonna 1955, joka on valmistettu kartonkipäällysteisestä kipsistä. Mallina on ollut yksi Ranskan vanhimmista romaanisista kirkoista, joka sijaitsi Montmartrella; Saint Pierre de Montmartre (vihitty käyttöön vuonna 1147). Kappeli on jäänne Montmartren historialliselta museolta, joka oli rakennuksessa ennen Espace Dalia. Museo esitteli Montmartren historiaa lavastamalla muun muassa Toulouse-Lautrecin työhuoneen. Kappeli sai jäädä paikalleen sen historiallisen, esteettisen ja visuaalisen arvonsa vuoksi. Siinä toteutuu myös optinen harha. Kappeli näyttää syvemmältä kuin se todellisuudessa onkaan, sillä katto on madallettu perältä ja lattia on nouseva. Pylväät korostavat korkeusvaikutelmaa. 

Todella piristävä lisä isojen museoiden joukkoon! Lähtiessä sai vielä paremman mielen lukiessa portaikon seinältä Dalin vastauksia toimittajien ja utelioiden kysymyksiin :) "Dalin lentäviä lauseita"