On satanut koko päivän, eikä loppua näy vieläkään. Harmaus ei kuitenkaan haittaa. Ajattelen, että nyt viimeistään siitepölyt puhdistuvat puista. Onneksi, sillä sain eilen pestyä parvekkeen. Huomenna tulee uusia kukkia. Sadepisarat ikkunoissa näyttivät helmiverholta.
Sateiset päivät ovat ihania, eivät toki aina, mutta silloin kun ei ole kiire mihinkään, eikä välttämättä tarvitse mennä uloskaan. Voi vain katsella ja kuunnella. Kotiin on mukava pyöräillä pienessä sateessa. Pääsee suihkuun ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Joskus sateella vain pysähdyn, nostan katseeni taivaalle ja annan pisaroiden pudota kasvoilleni. Se on ihanaa, tuntea sadepisaroiden kihelmöinti kasvoilla. Entäpä olettekos suudelleet sateessa? Myöntävästi vastaavat voivat yhtyä tunteeseeni.
Olo on hurmioitunut. On ihanaa olla onnellinen ja iloinen pienistä asioista. Sain tänään piirrettyä eteenpäin "koiranpentuani". Serkkuni ranskanbulldoggi Veera, saa minut aina hymyilemään ja innoitti piirtämään englanninbulldogin pentua. Jokin noissa ruttunaamoissa viehättää. Rakastan Veeran suuria "lepakkokorvia".
Syön suklaata ja luen Rakel Liehun kirjoittamaa elämäkertaa Helene Schjerfbeckistä (kirja on saanut Runeberg-palkinnon vuonna 2004). Romaani on hieman erikoinen, sillä suurin osa 500-sivuisesta kirjasta on tajunnanvirtaa, Helenen sisäistä monologia. Tavallisesti en pidä liian "kertoilevista" kirjoista, mutta tuossa on jotain todella kaunista ja runollista. Kirjaa ei malta laskea käsistään, ja sehän on aina hyvä kirjan ominaisuus.
Tässä vielä linkki johonkin kauniiseen sadepäivän piristykseksi (katsothan että kaiuttimesi ovat päällä).
