Eva Ryynäsen ateljee ja koti

Eva Ryynäsen ateljee.

Palataan vielä hetkeksi Paateriin ja vieraillaan kirkon lisäksi Eva Ryynäsen ateljeessa ja kodissa. Ryynänen (1915-2001) oli kotoisin Pohjois-Savosta Vieremältä ja on kertonut syntyneensä aikana, jolloin ei ollut autoja:
"Leikki-ikäisenä minun vaan ei pälkähtänyt päähän panna neulansilmään rihmaa, niin kuin siskot, vaan minä istuin tuvan lattialla isän korjaillessa länkiä ja rekiä. Isältä tippuneista puunpalasista minä tein mitä satuin näkemään: kissoja, koiria, lintuja jne."

Eva Ryynänen pääsi opiskelemaan Suomen taideakatemian kouluun 1934-1939. Eva meni naimisiin Paavo Ryynäsen kanssa sodan lopulla 1944 ja ensimmäiset seitsemän vuotta pariskunta asui isännän rakentamassa saunamökissä Sammaljoen rannalla. 1950-luvun alussa valmistui varsinainen päärakennus, jolloin Eva päätti kokeilla, miten suuri puu tottelee naisen kättä. Käännekohta osapäivätaiteilijan uralla tapahtui vuonna 1974, jolloin Amos Andersonin taidemuseo kutsui Eva Ryynäsen työt näyttelyyn Helsinkiin. Näyttely oli menestys ja työtarjouksia tuli niin runsaasti, että Ryynäset antautuivat täysin taiteelle. Eva toimi kuvanveistäjänä ja Paavo hänen oikeana kätenään. Tämän myötä navettarakennus muutettiin Evan ateljeetilaksi.

Pronssiin valettu Laulupuu herätti huomiota ja väittelyä, kun se asetettiin esille Nurmekseen.

Päärakennus.

Eva ja Paavo Ryynänen vanhoilla päivillään.

Päärakennuksesta löytyy SE veistos, jolla Ryynänen aikoinaan valittiin opiskelemaan taidetta. Luettuaan nuorena Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Ryynänen kertoi saaneensa idean ensimmäiseen varsinaiseen taideteokseensa.
"Puunkantoreissulla otin hiilen hellasta ja haapapölkky peilautui hiidenkiveksi. Minusta se oli niin tragikoomista, kun ne raukat seitsemän pörröpäätä meinaa nälkään kuolla härkien piirityksessä. Ja sillä minua vietiin sitten Suomen taideakatemiaan viideksi vuodeksi."

Eva Ryynänen: Veljekset Hiidenkivellä.

Suomen Kuvalehti (nro 44/1934) kirjoitti Ryynäsestä (silloisesta Åsenbryggistä) ja veistoksesta seuraavaa:
"Tällaisessa suuressa henkilöryhmässä oli suunnattomasti näpertelemistä, ja isä neuvoikin jo moneen kertaan tyttöä heittämään työn. (---) Mutta Mutta loppuun saakka vei Eeva sisukkaasti suuren veistoksensa, joka nyt maan suurimmassa taidekaupassa kerää jatkuvasti joukoittain katsojia ympärilleen ja jonka ääressä taiteentuntijat ihmettelevät, mitä tuosta nuoresta tytöstä vielä on tuleva. Aikaisempien hieman epäpersoonallisen somien töiden rinnalla tämä veistos merkitsee erinomaisen suurta edistysaskelta. Se on suurenmoisen tuoreesti nähty ja taiturimaisesti suoritettu teos. Veljesten asennot ja ilmeet ovat aito-kivimäisen humoristiset, niiden katselemiseen ei suorastaan voi väsyä.

(---) Ihmeellisellä tavalla on tässä puolilaho leppäpölkky saatu elämään. Katsokaa veljesten ilmeitä ja asentoja, esim. Eeroa, jolla oikein polvet notkahtavat huudon painosta."

Paaterin Galleria-Kahvio.

Kahvion kupolikatto.

Paaterissa on kerrottu ja kuvitettu upeasti Eva Ryynäsen koko elämänkaari. Voimakkaimmin näkyy tietenkin rakkaus puuhun materiaalina ja sitä kautta luontoon. Päärakennuksen pöydälle oli jätetty Ryynäsen siunaustilaisuuden ohjelmalehtinen, jonka virret tiivistivät kauniisti minunkin ajatuksiani paikasta, taiteesta ja Evasta sekä syksyn vierailusta:

"On kaunis synnyinmaamme,

maat, metsät, järvet sen.

Me luojan töitä saamme katsella kiittäen.

Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston

ja Herraa kunnioittaa,

hän kaiken luoja on."

- Virsi 574 -

 "Pois kirkas suvi kulkee ja syksyyn kypsyy maa,

sen tuuli suven viljan korjuuseen valmistaa.

Näin taipuu elämämme myös eteen leikkaajan,

soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.

Vaan ylösnousemukseen me täällä uskomme,

sen kevään sarastusta tähyilee toivomme.

Kun murtuu roudan valta,

maan kukka kohoaa,

myös ruumis mullan alta kirkkaana nousta saa.

Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaamme,

kuin päivän kirkkautta me häntä kaipaamme."

- Virsi 249 -

Museokortti

Suomen museoliitto on muokannut hollantilaisen esimerkin pohjalta Suomeen 

museokortti-järjestelmän, joka otetaan käyttöön vuonna 2015. 

Museokortin ensimmäinen prototyyppi. Kuva: Suomen museoliitto.

• Ostopäivästä vuoden voimassa oleva Museokortti on henkilökohtainen pääsylippu, jolla voi vierailla suomalaisissa museoissa niin monta kertaa kuin tahtoo: vaikka joka päivä.
• Ensi vaiheessa noin 50 euroa maksavan Museokortin voi ostaa kaikkien museoiden tiskeiltä, Museot.fi -verkkopalvelusta  ja Suomen museoliitosta. Seuraavassa vaiheessa jakelukanavat laajentuvat esimerkiksi hotelleihin, ravintoloihin, kioskeihin sekä linja-auto-, juna- ja lentolippuja myyviin organisaatioihin.
•  Museokortti mahdollistaa museoiden valtakunnallisen yhteismarkkinoinnin, -viestinnän ja -myynnin.
• Museokortti madaltaa museovierailun kynnystä, sillä kortti valmiina taskussa on helppo poiketa museossa. 
• Museokortti on fyysinen, luottokorttia muistuttava lippu. Kortin voi ladata uudelleen joko verkkokauppojen kautta tai museon lipputiskillä. Myöhemmässä vaiheessa otetaan käyttöön myös älypuhelimella toimiva sovellus.
• Kortin pääasiallinen kohderyhmä ovat asiakkaat, jotka tällä hetkellä ostavat normaalin pääsylipun ja vierailevat museoissa vuosittain vähintään viisi kertaa. 

Miltäs Museokortti kuulostaa? 

 

Minusta tässä on onnistumisen ainekset, sillä kyllähän se helpottaisi museokäyntejä, että lampsisi vain ovesta sisään minä päivänä tahansa mihin museoon tahansa. Olettaen, että mahdollisimman moni museo lähtisi projektiin mukaan. 

Lisää Suomen museoliiton P.S. Blogista.

Paaterin kirkko

Pohjois-Karjalan matkan ehdottomin kohokohta oli vierailu Eva Ryynäsen ateljeessa ja kirkossa Paaterissa. Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (os. Åsenbrygg/Honkajärvi, s. 1915 Vieremä - k. 2001 Lieksa) oli jo lapsena kiinnostunut veistelemään puusta eläimiä, kuten lintuja, kissoja ja hevosia. Vuonna 1934 hänet hyväksyttiin Ateneumiin "Veljekset Hiidenkivellä" -veistoksen ansiosta. Debyyttinäyttely järjestettiin vuonna 1940. Eva avioitui maanviljelijä Paavo Ryynäsen kanssa vuonna 1944 ja he asettuivat asumaan Lieksaan, Vuonislahden Paateriin. Täällä Eva Ryynänen veisti puutöitään silloin, kun maatalon töiltään ehti.

Eva Ryynänen kirkon harjannostajaisissa. Valokuva: Raija Vuorenmaa.

Eva Ryynäsen suurin työ on kuitenkin upea Paaterin kirkko, joka valmistui kesällä 1991 Ryynästen pihapiiriin. Kirkosta haluttiin kyläkirkko vuonislahtelaisille ja projekti käynnistettiin samalla, kun Lieksan Kirkkoyhdistys ry perustettiin heinäkuussa 1988. Yhdistyksen tarkoitus oli edistää kirkkohanketta ja kerätä varoja yrityksiltä, yhteisöiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Eva ja Paavo Ryynänen vastasivat hankkeen taiteellisesta suunnittelusta ja toteutuksesta. He myös hankkivat kirkkoon tarvittavat materiaalit, kuten runkoon käytetyt 300-500 vuotta vanhat neuvostoliittolaiset punahongat ja ulko-ovien Kanadasta haetut jättiläistuijat.

Paaterin kirkon alttarin, 136-vuotiaan Karjalankuusen, juurakko kasvupaikallaan Ruokolahden Rautionhovissa. Kuvassa metsätalousinsinöörit Aarne Ylä-Jussila (edessä) ja Veikko Leskinen. Valokuva: copyright Kaarina Ylä-Jussila ja Veikko Leskinen 2002.

Karjalankuusen juurakko Ryynäsen käsittelyssä. Valokuva: Raija Vuorenmaa.

Saarnastuoli oli Ryynäsen aiempaa tuotantoa, tehty alun perin Vuonislahden pappilaan.

Ryynänen sommittelemassa lattian ruusuparkettia. Valokuva: Raija Vuorenmaa.

Valokuva: Raija Vuorenmaa.

Lattia on tehty betoniin upotetuista ja lakatuista noin 10 cm:n paksuisista honkakiekoista.

Kirkossa on äärettömän paljon pieniä veistettyjä ja kaiverrettuja yksiyiskohtia.

Jokainen kirkon penkki on kaiverrettu yhdestä puunrungosta ja koristeltu uniikiksi.

"Kun joku vuonislahtelainen sanoi, että pihalla olleista punahonkatukeistahan 

voisi tehdä Vuonislahteen kyläkirkon, niin ei se yhtään heikottanut. 

Ihanasti mielikuvitus pillastui ja siellä se kirkko nyt on. 

(---) Kyllähän minua hieman pelotti Vuonislahden vanhan kappelin sisustamisen aikoihin,

 että mitähän se piispa Sormunen sannoo 

kun minä olen syyllistynyt saarnastuolin ja krusifiksin tekkoon."

- Eva Ryynänen (Puu-lehti nro 3/1991) -

Paaterin kirkko on valittu Lieksan kauneimmaksi rakennukseksi ja uskon, että Ryynäsellä tuskin koskaan oli aihetta todelliseen huoleen sen kristillisestä sisällöstä. Minusta on huomionarvoista, että Suomessa on lattiasta kattoon naisen suunnittelema ja koristelema kirkko, jonka materiaalina on käytetty perisuomalaisesti maskuliinista materiaalia, puuta. 

Tämä paikka osoitti jälleen kerran kuinka paljon Suomessa on upeita kulttuurikohteita. Valitettavasti Paateri sulkeutuu talven ajaksi nyt 15.9.2014 

ja avautuu seuraavan kerran ensi keväänä 15.5.2015. 

Avoinna ryhmille myös tilauksesta.

Suosittelen kohdetta lämpimästi, sillä Lieksan ollessa kyseessä, 

matkaan voi yhdistää aina yhtä upeat Kolin maisemat.