Katso, mutta älä muokkaa

 
Tänään katsoin mielenkiintoisen dokumentin "Katso, mutta älä muokkaa". Dokumentissa brittiläinen (erittäin kaunis) laulaja ja malli Alesha Dixon, on kyllästynyt naistenlehtien kuvamanipulaatioon, ja koettaa saada oman retusoimattoman kuvansa lehden kanteen. Samaisessa dokumentissa nähdään, kuinka 18-vuotias tyttö saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi silikonirinnat...


Mihin tämä maailma on mennyt? Kuvamanipulaatiota on tehty iät ja ajat, muun muassa muotokuvamaalauksissa vuosisatojen ajan. Turhauttaa ja suututtaa, että yksikään kuva yhdessäkään naistenlehdessä ei ole todellinen. Varjoja häivytetään silmien alta, luomet, näpyt ja rypyt kadotetaan. Tällaisia muovinuken näköisiä kuvia alkaa näkyä nuorten keskuudessa erilaisissa kuvagallerioissakin. Nuoret haluavat olla jotain, mitä ei oikeasti ole olemassakaan.


On surullista, että nuoret tytöt haluavat näyttää noilta elottomilta muovinukeilta. Eräs entinen muotitoimittaja sanoikin dokumentissa osuvasti, että kuvista muokataan pois henkilön persoonallisuus. Oli surullista kuulla kuinka 8-12 vuotiaat tytöt eivät pitäneet ulkonäöstään. Eräskin tyttö sanoi ettei pidä ruskeasta ihonväristään... Hulluutta! Ja tyttö oli mitä suloisin!


Tosin, huomaan itsekin tekeväni kriittisiä kommentteja ulkonäöstäni, kun kyseessä on oma valokuvaustilanne. Siskoni kanssa huomauttelemme melko suoraan jos jommalla kummalla näkyy kuvaustilanteessa "kaksoisleuka", ryhti on huono jne. En kuitenkaan normaalioloissa, sukujuhlissa tms. välitä kovinkaan paljon siitä miltä näytän. Ne ihmiset tietävät ja tuntevat minut, ja teeskenteleminen kuvissa on turhaa.


Dove on ollut edelläkävijä "Aidon kauneuden puolesta" kampanjallaan. Tosin sekin on saanut osakseen epäilyjä ja luulen senkin kampanjan tehneen ihovirheille jotain, mutta kuitenkin, ne naiset ovat sata kertaa aidompia kuin muotilehtien naiset. Ja Doven mainoksia on virkistävää katsella. Ja varsinkin niitä muotoja!


Jokainen haluaa näyttää valokuvassa hyvältä, sehän on selvää, sillä kuva on muisto tulevaisuuteen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuvakulmilla voi tehdä paljon. Kaikki ihmiset saa näyttämään kauniilta kuvissa meikin, vaatteiden ja oikean kuvakulman avulla. Kuvamanipulaatio, varsinkin sellainen jossa muokataan henkilön vartalonmuotoja, häivytetään juonteita, luomia tai muita persoonallisuuden osia, on turhaa. Jokainen ryppy, arpi tai kauneuspiste kertoo jotain kantajastaan ja niin pitäisikin olla! Yhdellä tädeistäni on mielettömän kauniit "naururypyt" silmäkulmissaan, ja olen sanonutkin että tahtoisin joskus samanlaiset. Jos minulle ei sellaisia luonnostaan suoda, niitä ei ole minulle tarkoitettu. Sitten saan toisenlaisia ryppyjä joista olla ylpeä. Tässä kohtaa joku kokeneempi henkilö voi sanoa, että "Odotahan vain niitä ryppyjä, mieli voi muuttua", mutta vartalohan muuttuu koko ajan. Nuorempana hävettiin jos kehityttiin muita aiemmin, vanhempana kauhistellaan ryppyjä ja harmaita hiuksia. Koko elämä on mukautumista vartalon muutoksiin ja minusta niistä tulisi olla ylpeä, sillä ne tekevät meistä yksilöitä, persoonia ja rakastettavia, eikä miettiä kuinka ne saadaan kuvista hävitettyä.

Ollaan ylpeitä "virheistämme"! Ollaan ylpeitä inhimillisyydestämme!