Kaunista ja pyhää

Kuinka kääntää harmaa ja sateinen lauantaipäivä positiiviseksi? Katsoa näyttelykalenteria ja suunnata itseä kiehtovaan näyttelyyn. Kyllä, hyvä resepti jota maustettiin ilmaisilla(!) bussikyydeillä. Näyttely johon suuntasin oli Kehystämö/Galleria Patina, jossa on esillä kahden oululaisen naistaiteilijan, Riikka Kontion ja Suvi Mannosen, yhteistyönä toteuttama näyttely Pyhät Naiset.  Joka on seurannut blogiani hiukankin pidempään, tietää mieltymykseni taiteen naiskuviin. Tämä oli siis nähtävä.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan että tämä oli ensimmäinen kerta kun vierailin Patinassa, vaikka paikka sijaitsee lähes kampusalueen vieressä ja kulkureittini varrella. Pienehköön tilaan oli tuotu lähes 30 teosta, joissa Kontio keskittyi akryyli- ja temperamaalauksiin siinä missä Mannonen yhdisteli mm. hiiltä, pastellia ja decoupage-tekniikkaa.

Ensisilmäyksellä näyttely paljasti väriryöpyn, jossa Kontion maalaukset vangitsevat katseen. Useissa teoksissa on harmoninen värimaailma, ekspressiiviset ja impressiiviset siveltimenvedot joilla herkkyys luodaan. Toiset teokset on nimetty vihjaavasti, kuten "Et ole yksin", toiset hieman alleviivaten, kuten "Rakkauden Supersankaritar". Useissa töissä kasvot nostetaan pääosaan, jotka näyttävät naisellisen kauneuden ja värimaailma maalaa tunnelman. Utuisuutta ja pehmeyttä.

Riikka Kontio: Rakkauden Jumalatar, 2013, akryyli ja tempera kankaalle, 40 x 50cm.

Riikka Kontio: (vas.) Pacha Mama, 2013, tempera kankaalle, 60 x 90cm; (oik.) Mama Pacha, 2013, akryyli ja tempera kankaalle, 60 x 90cm.

Riikka Kontio: Pyhimys, 2013, tempera kankaalle, 30 x 60cm.

Suvi Mannonen: Zaira, akryyli, hiili ja pastelli.

Siinä missä Kontio rakentaa teostensa herkkyyden siveltimenvedoilla, Mannonen luo herkkyyden viivalla. Kauniita naiskuvia jotka on nimetty italialaisten naisten mukaan. Mannosen teoksissa on tuulahdus Leonardo da Vincia, Leena Airikkalaa ja Kirsi Neuvosta. Edellä mainitut elementit takasivat sen että Mannosen kädenjälki miellytti silmää. Monipuoliset tekniikat tekivät teosten tutkimisen mielenkiintoiseksi ja esimerkiksi krakeloinnilla oli tuotu särmää muuten niin kuvankauniisiin töihin.

Suvi Mannonen: Birgitta, akryyli, hiili, pastelli, decoupage.

Kierrättämällä oli saatu kaunista hyödyntämällä vanhojen kirjojen kansia, joihin naiskuvat oli luotu. Ruusuja ja romantiikkaa, kenties toisille liian makeaa, mutta itselleni hyvinkin herkullista.

Suvi Mannonen: (vas.) Lucrezia ja (oik.) Elisabetta, akryyli, hiili, pastelli, decoupage.

Pyhä naiset ovat Kontion ja Mannosen näyttelyssä kauttaaltaan kauniita, joka laittoi ajattelemaan eikö pyhää voi kuvata ilman kauneutta? Toisaalta naiset olivat arkisia, ilman sädekehiä tai viittauksia miehisiin jumaluuksiin. Kenties taiteilijat halusivat osoittaa kuinka naiset ovat pyhiä itsenäisesti. Kontiolla on näyttelyssä maalaus joka on nimetty Magdalan Mariaksi, mutta muuten varsinaisia viittauksia Raamatun henkilöihin ei ole.

Riikka Kontio: yksityiskohta teoksesta Tyttö ja lintu, 2012, tempera kankaalle, 65 x 54cm.

Näyttely herättää ajattelemaan pyhyyden ja naiseuden käsitettä, niiden suhdetta ja toisaalta ristiriitoja. Jokaisen naisen tulisi välillä löytää itsestään jotain pyhää. Kontio on teoksissaan tarinallisempi, Mannonen koristeellisempi.
Ikkunaan sijoitetut Kontion neljä viimeistä teosta ovat omaan makuuni liian satukirjan kuvitusta, mutta Tyttö ja lintu heräsi hauskasti eloon kun takana olevassa vaahterassa kovaan ääneen sirkuttanut talitiainen antoi maalauksen linnulle äänen. Nämä ovat niitä pieniä hetkiä jotka saavat hymyilemään taiteen äärellä.

Pyhät Naiset näyttely esillä Galleria Patinassa ke 2. lokakuuta 2013 saakka.