Antiikin atleetit

Taidehistorian kurssi jossa luomme Liikunnan Riemulle poikakalenterin kulkee nimellä Antiikin atleetit. Nimi onkin osuva, sillä kalenterin teemana on luoda jalkapalloilijoista ja muutamasta jääkiekkoilijasta antiikin veistoksia. 

Kurssiin sisältyy myös luento-osuuksia ja maanantainen markkinointiluento jäi kyllä mieleen yhtenä yliopistohistorian positiivisimmista. Luokkahuoneeseen saapunut mies keltaisissa farkuissa herätti hieman ihmetystä, ja sai ajattelemaan että siinäpä mies joka uskaltaa käyttää värejä. Tatu Tuohimetsä paljastui Monkey Busineksen aktiivipojaksi (joka selitti myös keltaisuutta), ja teki heti alussa selväksi että mitään puolentoista tunnin kalvosulkeisia markkinoinnista ei ole tiedossa. Järjestäydyimme istumaan ympyrämuodostelmaan, jonka kohdalla itse jos toinenkin ajatteli ettei jaksaisi mitään liian aktiivitoimintaa heti "aamusta". Pienen esittelykierroksen jälkeen aloimme pohtia mm. mistä näkökulmasta tuottaja ja ostaja tuotteita katselevat. Mielikuvat ja tunne ovat ostajalle tärkeitä, kun tuottaja pitäytyy välillä liiankin kapeakatseisesti tuotteen ominaisuuksissa. Tästä päästiin mielenkiintoiseen keskusteluun mm. siitä mitä eroa on Arabian Teema-mukilla ja Muumi-mukilla. Muoto ja koko ovat samoja (huom! hintaero), mutta silti asiakaskunta jakautuu niiden kesken voimakkaastikin kahtia. Brändäyksellä on siis merkitystä. 

Kuka on keksinyt että käyntikorttien tulee olla suorakaiteen muotoisia? Onhan tällainen paljon mieleenpainuvampi.

Alku"järkytyksen" jälkeen tämä vaihtoehtoinen ja keskusteleva luentotapa oli virkistävä ja onnistunut vaihtoehto, jollaisia toivoisi yliopistomaailmaan enemmänkin. Me loimme itse "luentomme". Pidän kyllä edelleen perinteisistä luentosaleissa istumisista jos aihe on mielenkiintoinen, mutta niitä vähemmän kivoja luentoja saisi piristettyä esimerkiksi Monkey Busineksen keinoin. Banaaninmuotoisissa käyntikorteissa lukeekin osuvasi:

A student complains to his master: "You always tell us stories but never reveal their meanings." Master replies: "How would you feel if someone gave you a banana which had been chewed already?"

Niinpä, kukapa sitä tahtoisi valmiiksi pureskellun banaanin...

Tämä viikko on ollut erittäin kiireinen kalenteriprojektin kuvausten suunnittelun kanssa (jonka vuoksi tuo Patinan näyttelykäynnin julkaisukin viivästyi), sillä varsinaiset kuvauspäivät ovat jo ensi viikolla. Kävimme tutustumassa ylioppilaskylän studioon, joka osoittautui melko matalaksi joka puolestaan asettaa haasteensa kätensä kohottavien veistosten kuvaamisessa.

Vasemmanpuoleinen kuva: Boxer of Quirinal, Palazzo Massimo alle Terme, Rooma. Kuva täältä.

Viikko on ollut kiireinen myös mallien ja meidän ohjaajien aikataulujen yhteensovittamisessa, sillä asentoa on hyvä harjoitella ennen kameran eteen siirtymistä. Mallit ovat ottaneet kuvausprojektin mukavan rennosti vaikka poseeraus tapahtuu ilman vaatteita. Tuo kampusalueen Liikuntarakennus tuntuu Taikulaiselle ihan toiselta maailmalta. Itsensä tuntee todella erilaiseksi niiden urheiluvaatteiden ja -reppujen sekä heiluvien poninhäntien keskellä, saati sitten siksi että vastakkainen sukupuoli on hieman runsaammin edustettuna kuin Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella. Tämän vuoksi on kyllä mukavaa että tällainen yhteistyöprojekti kahden lähes ääripäälaitoksen kanssa on onnistuttu järjestämään.