Kansallistunnetta nostamassa

Palataanpa vielä kerran Helsinkiin. Reissuun mahtui myös pari suunnittelematonta museokäyntiä kun ylimääräistä aikaa näytti hieman olevan, joten kävimme katsomassa Kansallismuseon ja Ateneumissa Wardin. Ateneumiin on turha yrittää kameran kanssa ujuttautua, joten tunnelmakuvia Kansallismuseosta olkaa hyvä. Tämä oli muuten ensimmäinen kertani myös Kansallismuseossa, mikäli muistini ei ole pyyhkäissyt jotakin lapsuuden opintomatkaa mielestäni. Jo kansallisromanttinen rakennus itsessään on näkemisen arvoinen.

Tulijat vastaanotti Emil Wikströmin veistämä graniittikarhu. Wikströmin tuotantoon oltiin tutustuttu jo aiemmin Visavuoressa.

Keskihallin kattoholveissa on Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1928 maalaamat Kalevala-aiheiset freskot.

Aloitimme kronologisesti esihistoriaosuudella. Täällä oli hauskinta bongailla arkeologisia löytöjä jotka ovat toimineet malleina Kalevala-koruille. Sieltä löytyi mm. "tuttuja" rannekoruja ja sormuksia. Leväluhdan suosta löytyneet ihmisten pääkallot sen sijaan aiheuttivat hieman epämiellyttäviä tuntemuksia. Oletteko muuten huomanneet että kontekstitiedoilla on tällaisissa tapauksissa paljonkin merkitystä? Tieteellisiä asioita (esim. pääkallon muotoa, kokoa) esittelevissä näyttelyissä kallot osaa ottaa "esineinä", mutta esimerkiksi hautalöytöjen yhteydessä kallot ovat jotenkin kammottavampia. Vaikka sama ruumiinosahan siinä on kyseessä!

Siinä se nyt on, kirjoista tuttu hirvenpäätä esittävä kiviveistos Huittisista.

Pyhää Birgittaa esittävä veistos Padasjärven kirkosta. Veistos on vamistettu mahdollisesti Saksassa 1400-luvun puolivälissä.

Minä olisin todennäköisesti saanut kulumaan sen puolitoistatuntisen pelkästään näissä kirkollista taidetta esittelevissä huoneissa.

Museon yksi ehdottomista vetonauloista on tämä suuri Pyhän Barbaran alttarikaappi Kalannin kirkosta. Alttarikaapin on valmistanut 1420-luvulla Meister Francke, joka kuului Hampurin dominikaaniluostarin veljestöön. Keskiosan veistokset kertovat Neitsyt Marian elämästä ja sivuovien maalaukset Pyhän Barbaran legendasta.

Yksityiskohta Pyhän Barbaran alttarikaapista. Neitsyt Maria vapauttaa ritari Teofiluksen sopimuksesta paholaisen kanssa.

Neitsyt Maria Raision kirkosta. Valmistanut Liedon mestari n. 1320-1330.

Ratsumiesten haarniskat ja kolmikymmenvuotisen sodan aika 1620-1650.

Vaikka aseet eivät sinänsä juuri kiinnostakaan, oli ihailtava sitä koristelua ja käsityötaitoa 

mikä niihin liittyi.

Koristeellisia miekkoja 1620-1690.

Melkoinen aarrekammio oli tämä hopeisia esineitä ja astiastoja sekä koruja esitellyt osuus. Kultaiset kalkki ja pateeni olivat Kustaa III:n lahjoitus Koiviston kirkolle vuonna 1777. Tämä oli toinen kerta kun näin kultaisen ehtoolliskaluston. Ensimmäisen kerran hämmästelin täydellistä kultaista ehtoollisastiastoa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmissa. Kyseinen astiasto oli tosin koristeltu rikkaammin, sillä esineissä oli muun muassa rubiini- ja smaragdiupotuksia.  

Kustaa III:n lahjoittamat kultainen ehtoollismalja ja ehtoollisleipälautanen.

Entisaikojen maksuvälineitä: oravannahka, itämaisia, englantilaisia ja saksalaisia kolikoita sekä viikinkiaikainen vaaka ja punnuksia. Enpä muistanut että sana "raha" tarkoitti alun perin juuri nahkaa. Näin sitä muistia virkistetään.

Kuninkaitten huone.

Eri säätyjen elämää esittelevät huoneet olivat myös upeaa katsottavaa. 

Etenkin yllä oleva kuninkaitten huone oli hienosti rakennettu ja värimaailmaltaan onnistunut kokonaisuus.

Porvariston huoneissa viehättivät erityisesti kakluunit.

Jakkarilan kartanon sali.

Jos jokin sai miltei haukkomaan henkeä niin se oli ehdottomasti Jakkarilan kartanon sali. Rokokootyylisen salin vuonna 1763 käsinmaalatut pellavatapetit on siirretty 1900-luvun alussa Porvoossa sijaitsevasta Jakkarilan kartanosta. Paitsi seinillä olevat paimen- ja metsästysaiheet myös suurikokoinen kattomaalaus aiheuttaa hämmästystä. Kattomaalauksen reunoja kiertää kaide, joka kehystää ylös pilviin avautuvaa maisemaa. Tässä vinkkejä myös nykysisustajille jos tilat tuntuvat matalilta ;) Lisätietoa salin maalauksista täältä.

Jakkarilan kabinetti. Anna Kristina Stillman on ommellut kaksiosaisen keltaisen silkkipuvun vuonna 1765. Asu on ns. nuorikon puku eli sitä on käytetty häitä seuranneena päivänä.

Toinen upea ilmestys oli valtaistuinsali. Valtaistuimen lisäksi salissa on kaikkien Suomen keisareitten ja keisarinnojen muotokuvat 1800-luvulta. Täällä se historia heräsi todella eloon. Kun on kuvista katsellut Emanuel Thelningin maalausta Porvoon valtiopäivien avajaiset ja näki nyt itse sen saman valtaistuimen baldakiineineen "elävänä", niin olihan se hieno tunne. Aleksanteri I on todella istunut tuolla kyseisellä valtaistuimella kun Suomesta vuonna 1809 tuli autonominen suuriruhtinaskunta.

Kullatun puisen valtaistuimen on valmistanut Pietarissa vuonna 1797 Christian Meyer. Oikealla Aleksanteri I:n muotokuva.

Yllä olevan kuvan huoneessa näyttelyrakentaminen oli kesken, mutta Suomen sortokausista muistutti Eetu Iston Hyökkäys vuodelta 1899. Maailmanmuodista ja suomalaisesta tyylistä kertoi Albert Edelfeltin puolisolle, Anna Eliselle (Ellanille), kuulunut silkkipuku. Puku hankittiin pariisilaiselta Maison Bérthier'ltä vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn tehtyä vierailua varten.

Tove Janssonin muumihahmoja 1950-luvun lopulta, Atelier Fauni.

 Matkaseurueemme toisen osapuolen ehdottomin suosikki oli tämä mintunvärinen kupla, jossa "ajamista" sai kokeilla itse. Ilo oli ylimmillään vaikka vauhtia olisi kuulema saanut olla enemmän. Toimiva ja hauska keino vähän vanhempienkin museokävijöiden aktivoimiseen!

Puolitoistatuntinen ei mitenkään riittänyt kunnolliseen museokierrokseen, sillä kolmessa kerroksessa ja useassa huoneessa olevat näyttelyt olisivat ansainneet rauhallisemman kierrostahdin. Katseltavaa jäi siis toiseenkin kertaan.

Löytyykö teiltä Kansallismuseon suosikkisalia tai lempiesinettä?