Jumalanpalvelus ja estetiikka

Terveiset taas Helsingistä! Taideyliopisto ja Hymnologian ja liturgiikan seura järjestivät Jumalanpalvelus ja estetiikka -seminaarin Musiikkitalossa 26.-27.3.2014. Kaksi pitkää mutta antoisaa päivää ovat nyt takana ja sain muutamasta luennosta lisäpotkua graduaiheeseeni, joka siis käsittelee 2000-luvun luterilaista kirkkotaidetta.

Moderni luterilainen kirkkotila näyttäytyy minulle valoisana ja avarana tilana, mutta estetiikkaa kirkoissa on mielestäni niukasti. Omassa ajatusmaailmassani kuljetan jatkuvasti mukana ortodoksisen kirkon esteettisesti rikasta kirkkotilaa, joka tietyllä tavalla vääristää suhtautumistani luterilaiseen kirkkotilaan ja tämä täytyy ottaa huomioon. Tämän vuoksi seminaarin aihe oli erittäin mielenkiintoinen, sillä siellä selvisi esimerkiksi se että Miia Leinosen ja Kati Niemelän vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen mukaan luterilaisen seurakunnan jäsenet kaipaavat jumalanpalveluksiin lisää elämyksellisyyttä. 

Tarkoituksenani ei ole tällä kertaa kirjoittaa auki jokaisen esitelmän sisältöjä, mutta nostan esiin muutamia aiheita jotka olivat itselleni merkityksellisiä. 

Horst Schwebel, professori emeritus, TT h.c. (Helsingin yliopisto), Marburg: Church Building as Built Liturgy. Professori Schwebel puhui siis itse kirkkorakennuksesta rakennettuna liturgiana. Kirkko eroaa muista rakennuksista vain käyttötarkoituksensa kautta. Historia tuntee tapauksia joissa protestanttinen kirkko on muutettu esimerkiksi ravintolaksi tai konserttisaliksi, joten on totta että loppujen lopuksi käyttötarkoitus määrää pyhän tilan luonteen. Schwebel peräänkuulutti taiteilijoiden, tässä tapauksessa arkkitehtien, vapautta luoda kirkkojen ulkoasu, mutta tärkeimmät funktiot kuten alttari ja urut on otettava huomioon. Hän puhui myös perinteisen teologisen liturgian rinnalle nousseista mystiikan, luonnon ja valon liturgiasta.

Miikka Anttila, TT: "Usko näkee maailmassa pelkkää Jumalan hyvyyttä" – Lutherin estetiikka. Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista puheenvuoroista, sillä ensikuulemalta ei ajattele Lutherin olleen erityisen esteettinen, sillä hän ei koskaan varsinaisesti edes kirjoittanut estetiikasta. Usko ja esteettisyys on usein asetettu vastapareiksi vaikka se ei todellisuudessa ole niin. Estetiikka eli kauneus ilmenee luterilaisuudessa esimerkiksi vanhurskautena, sillä Jumalan vanhurskaus on yhtä kuin Jumalan kauneus. Estetiikkaan liittyy aina aistillisuus ja mielikuvitus. Luther puolusti mielikuvitusta, sillä taiteilijoiden maalatessa Raamatun tapahtumia evankeliumit ovat niukkasanaisia kuvailemaan tapahtumien ympäristöjä. Luterilainen aistillisuus ilmenee myös ehtoollisessa (Kristuksen ruumis ja veri), usko ruumiin ylösnousemukseen ja inkarnaatiossa (Jumala tullut Kristuksessa ihmiseksi). Anttilan mukaan uskonnollinen kokemus voi lähteä jostain aivan muusta kuin Kristuksesta, mutta se voi päätyä siihen.

Serafim Seppälä, professori, Itä-Suomen yliopisto: Liturginen liike. Seppälä rinnasti ortodoksisessa
jumalanpalveluksessa tapahtuvan konkreettisen liikkeen henkiseen ja mystiseen liikkeeseen. Liike on osa jumalanpalvelusta itseään, sillä siihen kuuluu esimerkiksi kumarrukset, suitsuttaminen, ristin ja ikonin kunnioittaminen suutelemalla sekä pieni ja suuri saatto. Estetiikkaan Seppälä viittasi muun muassa sanomalla ettei kauneus ole vain jumalanpalveluksen kuorrutus vaan se voi parhaimmillaan olla jopa syvintä antia. Tämä liturginen liikkuminen tekee ortodoksisessa uskossa Jumalan eläväksi.

Hannu-Pekka Björkman, professori, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu: Liturginen draama idän kirkossa. Björkman liittyi vuonna 2000 ortodoksiseen uskoon mutta koki näyttelijän ammattinsa olevan ristiriidassa vanhojen kirkkoisien opetusten kanssa. Björkman viittasi puheenvuorossaan Tertullianukseen (n. 155-225), joka piti teattereita ja näytelmäkirjallisuutta synnillisinä, sillä hänen ajatuksissaan ne liittyivät epäjumalan palvontaan. Tertullianuksen tekstien tutkiminen ja toisaalta sen ymmärtäminen, että yksi uskonnon sisällöistä on ihmisten yhteys ja vuorovaikutus sekä fyysisellä että henkisellä tasolla, joten teatterillakin on myös hengellinen tarkoituksensa, ovat tuoneet Björkmanille helpotusta. Hän jatkoi Serafim Seppälän aloittamaa ajatusta liturgisesta liikkeestä liturgiseen draamaan käyttämällä esimerkkinä Danielin kirjan kolmatta lukua, jossa Babylonian kuningas Nebukadnessar passitti kolme miestä tuliseen pätsiin koska he eivät suostuneet palvomaan kultaista epäjumalan kuvaa. Miehet kuitenkin selvisivät vahingoittumattomina. Tätä draamaa on todistetusti esitetty Venäjän kirkossa, sillä Pietarin Venäläisen taiteen museosta löytyy suurikokoinen pronssipata jonka reunat on muotoiltu liekkimäisiksi. Björkman saa siis olla huoletta ammattinsa kanssa, ei se näyttelijän ammatti ole niin kaukana liturgisesta draamasta kuin voisi aluksi kuvitella.

Minusta oli yllättävää kuinka avoin, ekumeeninen ja ennakkoluuloton tunnelma seminaarissa oli. Toisaalta kaikki olivat tulleet puhumaan juuri estetiikan puolesta eivätkä sitä vastaan. Yksi happaman oloinen marja löytyi yleisön joukosta, jonka kärkkäät kommentit antoivat mielikuvan että henkilö oli astunut ihan väärään seminaariin.  

Toisena seminaaripäivänä saimme kuulla myös urkumusiikkia kun Sibelius-Akatemian urkumusiikin professorina toimiva Olli Porthan piti tilassa Organo-salin matinean. En ole koskaan liiemmin välittänyt urkumusiikista kun usein se kuulostaa korviini enemmän "huutamiselta" kuin musiikilta. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin että urkumusiikkikin voi olla kaunista kuunneltavaa. Elämykseen vaikuttivat englantilaiset 1820-30-luvulta peräisin olevat urut, Olli Porthan ja Oskar Lindbergin kappale Gammal fäbodpsalm från Dalarna. Urkupillit puhaltelivat ilmaan kevyen pehmeitä sointuja. Muilla uruilla soitettuna saimme kuulla Harri Wessmanin Credon, Girolamo Frescobaldin Toccata per l´elevazionen sekä Johann Sebastian Bachin Fantasia G majorin.

Mukavat kaksi seminaaripäivää, joiden ansiosta löysin uusia lähteitä gradua varten. Pidän erittäin paljon Hannu-Pekka Björkmanin kirjoitustyylistä ja ekstrana uskaltauduin kysymään häneltä seminaarin jälkeen, että onkohan mahdollisesti tiedossa lisää kirjallista materiaalia Valkoista valoa ja Kadonneet askeleet kirjojen jatkoksi. Ilokseni sain kuulla että ensi kuun loppupuolella ilmestyy kirja nimeltä Välähdyksiä peilissä. Sitä odotellessa.