sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kansallistunnetta nostamassa

Palataanpa vielä kerran Helsinkiin. Reissuun mahtui myös pari suunnittelematonta museokäyntiä kun ylimääräistä aikaa näytti hieman olevan, joten kävimme katsomassa Kansallismuseon ja Ateneumissa Wardin. Ateneumiin on turha yrittää kameran kanssa ujuttautua, joten tunnelmakuvia Kansallismuseosta olkaa hyvä. Tämä oli muuten ensimmäinen kertani myös Kansallismuseossa, mikäli muistini ei ole pyyhkäissyt jotakin lapsuuden opintomatkaa mielestäni. Jo kansallisromanttinen rakennus itsessään on näkemisen arvoinen.
Tulijat vastaanotti Emil Wikströmin veistämä graniittikarhu. Wikströmin tuotantoon oltiin tutustuttu jo aiemmin Visavuoressa.
Keskihallin kattoholveissa on Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1928 maalaamat Kalevala-aiheiset freskot.

Aloitimme kronologisesti esihistoriaosuudella. Täällä oli hauskinta bongailla arkeologisia löytöjä jotka ovat toimineet malleina Kalevala-koruille. Sieltä löytyi mm. "tuttuja" rannekoruja ja sormuksia. Leväluhdan suosta löytyneet ihmisten pääkallot sen sijaan aiheuttivat hieman epämiellyttäviä tuntemuksia. Oletteko muuten huomanneet että kontekstitiedoilla on tällaisissa tapauksissa paljonkin merkitystä? Tieteellisiä asioita (esim. pääkallon muotoa, kokoa) esittelevissä näyttelyissä kallot osaa ottaa "esineinä", mutta esimerkiksi hautalöytöjen yhteydessä kallot ovat jotenkin kammottavampia. Vaikka sama ruumiinosahan siinä on kyseessä!
Siinä se nyt on, kirjoista tuttu hirvenpäätä esittävä kiviveistos Huittisista.
Pyhää Birgittaa esittävä veistos Padasjärven kirkosta. Veistos on vamistettu mahdollisesti Saksassa 1400-luvun puolivälissä.
Minä olisin todennäköisesti saanut kulumaan sen puolitoistatuntisen pelkästään näissä kirkollista taidetta esittelevissä huoneissa.
Museon yksi ehdottomista vetonauloista on tämä suuri Pyhän Barbaran alttarikaappi Kalannin kirkosta. Alttarikaapin on valmistanut 1420-luvulla Meister Francke, joka kuului Hampurin dominikaaniluostarin veljestöön. Keskiosan veistokset kertovat Neitsyt Marian elämästä ja sivuovien maalaukset Pyhän Barbaran legendasta.
Yksityiskohta Pyhän Barbaran alttarikaapista. Neitsyt Maria vapauttaa ritari Teofiluksen sopimuksesta paholaisen kanssa.
Neitsyt Maria Raision kirkosta. Valmistanut Liedon mestari n. 1320-1330.
Ratsumiesten haarniskat ja kolmikymmenvuotisen sodan aika 1620-1650.
Vaikka aseet eivät sinänsä juuri kiinnostakaan, oli ihailtava sitä koristelua ja käsityötaitoa 
mikä niihin liittyi.
Koristeellisia miekkoja 1620-1690.
Melkoinen aarrekammio oli tämä hopeisia esineitä ja astiastoja sekä koruja esitellyt osuus. Kultaiset kalkki ja pateeni olivat Kustaa III:n lahjoitus Koiviston kirkolle vuonna 1777. Tämä oli toinen kerta kun näin kultaisen ehtoolliskaluston. Ensimmäisen kerran hämmästelin täydellistä kultaista ehtoollisastiastoa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmissa. Kyseinen astiasto oli tosin koristeltu rikkaammin, sillä esineissä oli muun muassa rubiini- ja smaragdiupotuksia.  
Kustaa III:n lahjoittamat kultainen ehtoollismalja ja ehtoollisleipälautanen.
Entisaikojen maksuvälineitä: oravannahka, itämaisia, englantilaisia ja saksalaisia kolikoita sekä viikinkiaikainen vaaka ja punnuksia. Enpä muistanut että sana "raha" tarkoitti alun perin juuri nahkaa. Näin sitä muistia virkistetään.
Kuninkaitten huone.
Eri säätyjen elämää esittelevät huoneet olivat myös upeaa katsottavaa. 
Etenkin yllä oleva kuninkaitten huone oli hienosti rakennettu ja värimaailmaltaan onnistunut kokonaisuus.
Porvariston huoneissa viehättivät erityisesti kakluunit.
Jakkarilan kartanon sali.
Jos jokin sai miltei haukkomaan henkeä niin se oli ehdottomasti Jakkarilan kartanon sali. Rokokootyylisen salin vuonna 1763 käsinmaalatut pellavatapetit on siirretty 1900-luvun alussa Porvoossa sijaitsevasta Jakkarilan kartanosta. Paitsi seinillä olevat paimen- ja metsästysaiheet myös suurikokoinen kattomaalaus aiheuttaa hämmästystä. Kattomaalauksen reunoja kiertää kaide, joka kehystää ylös pilviin avautuvaa maisemaa. Tässä vinkkejä myös nykysisustajille jos tilat tuntuvat matalilta ;) Lisätietoa salin maalauksista täältä.
Jakkarilan kabinetti. Anna Kristina Stillman on ommellut kaksiosaisen keltaisen silkkipuvun vuonna 1765. Asu on ns. nuorikon puku eli sitä on käytetty häitä seuranneena päivänä.
Toinen upea ilmestys oli valtaistuinsali. Valtaistuimen lisäksi salissa on kaikkien Suomen keisareitten ja keisarinnojen muotokuvat 1800-luvulta. Täällä se historia heräsi todella eloon. Kun on kuvista katsellut Emanuel Thelningin maalausta Porvoon valtiopäivien avajaiset ja näki nyt itse sen saman valtaistuimen baldakiineineen "elävänä", niin olihan se hieno tunne. Aleksanteri I on todella istunut tuolla kyseisellä valtaistuimella kun Suomesta vuonna 1809 tuli autonominen suuriruhtinaskunta.
Kullatun puisen valtaistuimen on valmistanut Pietarissa vuonna 1797 Christian Meyer. Oikealla Aleksanteri I:n muotokuva.
Yllä olevan kuvan huoneessa näyttelyrakentaminen oli kesken, mutta Suomen sortokausista muistutti Eetu Iston Hyökkäys vuodelta 1899. Maailmanmuodista ja suomalaisesta tyylistä kertoi Albert Edelfeltin puolisolle, Anna Eliselle (Ellanille), kuulunut silkkipuku. Puku hankittiin pariisilaiselta Maison Bérthier'ltä vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn tehtyä vierailua varten.
Tove Janssonin muumihahmoja 1950-luvun lopulta, Atelier Fauni.
 Matkaseurueemme toisen osapuolen ehdottomin suosikki oli tämä mintunvärinen kupla, jossa "ajamista" sai kokeilla itse. Ilo oli ylimmillään vaikka vauhtia olisi kuulema saanut olla enemmän. Toimiva ja hauska keino vähän vanhempienkin museokävijöiden aktivoimiseen!
Puolitoistatuntinen ei mitenkään riittänyt kunnolliseen museokierrokseen, sillä kolmessa kerroksessa ja useassa huoneessa olevat näyttelyt olisivat ansainneet rauhallisemman kierrostahdin. Katseltavaa jäi siis toiseenkin kertaan.

Löytyykö teiltä Kansallismuseon suosikkisalia tai lempiesinettä?

10 kommenttia:

  1. Suosikkini on varmaankin se esihistoriapuoli. Savupirtti on myös aina yhtä hämmentävän hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: Mukavaa kuulla kuinka erilaisia lempikohteet ovat. Näin suurta kokonaisuutta esittelevässä museossa löytää varmasti useampiakin lemppareita. Itse tykkäsin juuri kirkkotaidetta esittelevästä osuudesta, Jakkarilan salista ja valtaistuinsalista, mutta myös esimerkiksi noista hieman uudempaa historiaa esittelevistä osuuksista, joissa saattoi bongata tuttuja astioita ja leluja. Tuli sellaista löytämisen riemua :)

      Poista
  2. Upea postaus, pitääpä joskus taas mennä Kansallismuseoon pyörimään. :) Minulta itse asiassa kiellettiin viime visiitilläni Kansallismuseosta otettujen kuvien julkaisu blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen: Museovisiitistä saisi aina enemmän irti kun jo etukäteen ottaisi tietoa eri näyttelysaleista tai historian eri vaiheista, jotta voisi sitten mennä elävöittämään tietoa Kansallismuseoon. Mutta tämä visiitti tuli tosiaan hieman ex tempore kun oli ylimääräistä aikaa. Nytkin jälkikäteen tuli sellainen ahaa-elämys kun kuvien kautta etsi lisätietoa netistä (esim. se Jakkarilan sali). Tuli kyllä Helsinki-reissun jälkeen sellainen "Suomessa on hienoja museoita"-fiilis. Turkukin on omalta kohdaltani ihan tuntematon museokaupunki, että sinnekin joskus.

      Itse asiassa minä odotan vielä vastausta Kansallismuseosta blogitekstistä ja kuvista (että julkaisin etukäteen oman käden oikeudella), mutta mikäli ajattelevat postauksen olevan huonoa julkisuutta tai muuten ristiriidassa heidän linjaustensa kanssa, katoaa postaus kuvineen hyvin pian.

      Poista
    2. Pitääkin ottaa tästä julkaisupolitiikasta selvää, sillä kirjoitan suht harvoin museoista, mutta olisi kuitenkin tosi kiva julkaista visiitistä kuvia ja varmasti niistä olisi hyötyä museoillekin. Osassa tunnutaan joustavan ja osasta tulee tiukka kielto. Saattanee liittyä infotiskillä sillä hetkellä työskentelevään henkilöön myös.

      Poista
    3. Pihi nainen: Etukäteen kysyminen on yleensä tuottanut aina positiivisen vastauksen, mutta tässä tapauksessa tosiaan se oli mahdotonta kun vierailu tuli eteen yllättäen eikä suunnitellusti. En kuitenkaan halunnut jättää kivaa museokokemusta taltioimatta. Lippukassan nainen ilmoitti ennen kuin ehdin saada lausettani loppuun että valokuvata saa, mutta kysyn aina kuvien käytöstä blogiympäristössä ylemmältä taholta. Mitään yleistä linjaahan museoilla ei tällaisiin blogiesittelyihin (vielä?) ole, jokainen antaa lausuntonsa oman linjauksensa mukaan. Itse kuitenkin ajattelen että positiivinen tai asiallinen kritiikki blogimaailmassakin ovat museoille hyväksi. Minä luen mielelläni muista blogeista museoesittelyitä, sillä välillä eteen tulee sellaisia kohteita joista ei ole aiemmin kuullutkaan, ja tutuissa kohteissa saattaa olla mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä tai teksti/kuvat muuten inspiroivat museovierailuun. Edelleen on paljon sellaisia henkilöitä jotka eivät ajattele vierailevansa museoissa ja haluan blogillani osaltani rikkoa tätä myyttiä vaikeasti saavutettavista/lähestyttävistä ja "vanhanaikaisista" museoista. Museoesittelyt toivottavasti madaltavat kynnystä astua museoon kun kirjoittaja itsekin on tavallinen museokävijä "uteliailla silmillä" varustettuna :)

      Lähes poikkeuksetta museot ovat olleet iloisia näyttelyidensä ja museon esittelystä blogissa, ja paras tilannehan on silloin jos saan jonkun lukijoista inspiroitumaan ja lähtemään museoon. Toivoisin että blogimaailmassa yleisemmin innostuttaisiin kirjoittamaan museo- ja näyttelykokemuksista ja toisaalta että museoiden puolelta tulisi enemmän rohkaisua tällaiseen toimintaan. Toivon myös että bloggaajien ja museoiden välillä vallitsee kunnioitus kuvien käytöstä ja toisaalta sananvapaudesta. Tekstien tulee olla rehellisiä mielipiteitä niin hyvistä kuin huonoistakin puolista. Esimerkiksi kirjoitin Helsingin luonnontieteellisen museon lasivitriineistä, joiden osan heijastus häiritsi pahasti katselukokemusta, kun taas toisessa huoneessa heijastus tuki näyttelykokonaisuutta. Mielenkiinnolla seuraan millaiseksi museoiden "some-maailma" muodostuu :)

      Poista
  3. Samanlaisia otoksia tuli joulukuisella vierailuilla. Tuo keskiaikaisen kirkkotaiteen osasto on kyllä vaikuttava. Ja juuri tuo kaappikello ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari: Ihan upea osasto! Ja tuollainen kappikello kyllä pitäisi olla jokaisen naisen vahvistuksena ;)

      Poista
  4. Hiukan hävettää, etten ole koskaan käynyt Kansallismuseossa, vaikka muuten Helsingin museot on koluttu moneen kertaan. Seuraavalla reissulla täytyy nähtävästi käydä, jos siellä on noin kiinnostavia juttuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna: No ei tarvitse hävetä, ihana että joku muukin tunnustaa ettei ole aiemmin kyseisessä museossa käynyt! Mutta nyt kun sait pienen kurkistuksen valtaviin kokoelmiin, sinäkin toivottavasti löydät museosta oman suosikkisalisi tai esineesi :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

      Poista