Kokemuksellinen Seminaarinmäki

Kulttuuriympäristökasvatuksen kurssi tuli päätökseensä tiistaina, 

jolloin Näyttelykeskus Soihdussa vietetiin posterinäyttelyn avajaisia.

"Kulttuuriympäristökasvatus pohtii, miten ihmisten suhdetta ympäristöihinsä voitaisiin kehittää, ja miten vuorovaikutusta ympäristön käyttäjien ja toimijoiden kesken voidaan edistää. Kulttuuriympäristökasvatus lähestyy samoja teemoja kuin arkkitehtuuri-, ympäristö- ja taidekasvatus. Kulttuuriympäristökasvatuksen toimijoita ovat kaikki opettaja-, kulttuuri- ja ympäristöalan tahot, jotka vaikuttavat ympäristöön ja ihmiten ympäristösuhteeseen."

Seminaarinmäki kuvattuna pienoismallissa 1910-luvulla.

Kurssilla oli eri alojen ammattilaisia kertomassa omasta suhteestaan kulttuuriympäristöön, sen tutkimiseen ja sen hyödyntämiseen opetuksessa. Kurssin tarkoitus oli miettiä kuinka ihmiset voisivat rikastaa ja syventää suhdettaan ympäristöönsä, kokea sen omakseen ja samalla vaikuttaa oman ympäristönsä tilaan. Kokonaisuus toteutettiin Jyväskylän yliopiston Kulttuuriympäristön tutkimuksen maisterikoulutuksen (KUOMA) ja Opettajankoulutuslaitoksen (OKL) yhteistyönä. Yksi kurssin parhaista piirteistä olikin mm. taidehistorioitsijoiden, kuomalaisten ja opeopiskelijoiden yhdistäminen. 

Kurssilaiset jakautuivat seitsemään pienryhmään, joissa ryhmät kehittivät Seminaarinmäelle sijoitetun ympäristön toimintamallin tai -menetelmän. Mallit näyttävät, miten eri ryhmien kanssa voidaan löytää kulttuuriympäristöstä uusia merkityksiä elämyksellisellä ja hauskalla tavalla. Posterinättelyn avajaisissa jokainen ryhmä oli tiivistänyt toimintamallinsa julisteeseen ja esitteli ideansa näyttelyvieraille.

Jo kurssin aikana oli hauska huomata kuinka eri kulmista ja monipuolisesti aihetta lähestyttiin. Kohteiksi valikoituivat Seminarium, Ryhtilä, Riihi ja nyt jo kadonnut Moirislampi. Toiset lähestyivät kohdetta aistien (näkö, tuoksut, kuulo, tunto) avulla, toiset suunnittelivat draamallisia piirteitä, toiset kehittelivät konkreettisen tehtävävihkon kulttuuritoimijoiden avuksi, toiset herättivät eloon vanhoja perinteitä ja perinneleikkejä, kun toiset ottivat askeleen kohti nykypäivää ja kehittelivät Aurasma-sovellusta apuna käyttäen näyttelykierroksen ja toiset loivat #munpaikka ryhmän Facebookiin.  

Joku kurssilaisista sanoikin hienosti, että kulttuuri ei ole vain historiaa vaan se on myös tässä ja nyt. Kurssi avasi silmät tarkkailemaan lähiympäristöäkin uusin ja erilaisin silmin.

Kiitos yhteistyöstä, erityisesti Eeva, Jonna, Maiju ja Kristian! :)

Kurssijulisteisiin ja erilaisiin toimintamalleihin voi käydä tutustumassa Näyttelykeskus Soihdussa, Jyväskylän yliopiston Seminarium-rakennuksessa 20.2.2015 saakka.