Tutti siamo artisti!

Tiistai-iltana kävin katsomassa KöyhtyNYT - Rikkaamman elämän puolesta! -näytelmän. Teatterikoneen näyttelijät Aaro Vuotila ja Annu Sankilampi, sekä kuvataiteilijat Tuomas Hallivuo, Johanna Juvonen & Biagio Rosa ovat halunneet rikkoa taiteen raja-aitoja yhteisessä esityksessä, joka syntyi Monitaidetila IKKUNAan. Esityksen lähtökohtana ovat olleet ajankohtaiset uutiset meiltä ja maailmalta. Hanke on Taiken Keski-Suomen aluetoimipisteen rahoittama ja se liittyy läänintaiteilija Kirsi Pitkäsen TILA-projektiin.

En osannut etukäteen odottaa juuri mitään, mutta pidin hyvänä ideana yhdistää kuvataiteen ja teatterin ammattilaisia yhteiseen projektiin. Näytelmä alkoi klo 19 ja katsojille jaettiin ovella käsiohjelman lisäksi kynät, joita kuulema tarvittiin esityksen jälkeen.

Taidekriitikko Hallivuo arvostelee taiteilijoiden tuotoksia.

Näytelmä käynnistyi stereotypisoimalla erilaisia taiteilijatyyppejä: boheemi viininjuoja, klassisesti mittaileva taiteilija ja hullu, impulsiivinen Persoona. Teosten valmistuttua mukaan astui taidekriitikko, joka tylytti yhden matkineen Jackson Pollockia, toisen matkineen taiteilijaa, joka matki Jackson Pollockia ja kolmannen olevan hakoteillä identiteetistään: onko hän näyttelevä taiteilija vai taiteileva näyttelijä? Onnistuneita huumorin siemeniä oli ripoteltu pitkin matkaa. 

Tutti siamo artisti!

Kaikki osapuolet, kriitikko mukaan lukien, julistivat yhteen ääneen: "Tutti siamo artisti!" Me kaikki olemme taiteilijoita! He kasasivat maalatuista pahvilaatikoista yhdenlaisen taiteen idean. Tämän jälkeen paikalle lennähti siniviittainen supersankari Super-A, joka ilmoitti kyllä kannattavansa kulttuuria, mutta "tällainen näperöinti gallerian nurkassa on turhaa, sillä taide on muutakin kuin maalattuja pahvilaatikoita". Kyseiseen tilaan hän aikoi toteuttaa lapsiperheille suunnatun "Ralli-Marketin", joka työllistäisi ihan oikeita taiteilijoita, esimerkiksi pellen roolissa. Kerta toisensa jälkeen Super-A kaatoi taiteen idean, jota taiteilijajoukko yritti epätoivoisesti koota uudelleen. Kun taiteilijat puolustautuivat sanomalla "mutta taide luo hyvinvointia", Super-A vastasi kieltävästi ja sanoi puolestaan rahan tuovan hyvinvointia. 

Tila hämärtyi ja yksi taiteilijoista purki suuttumustaan: "Missä vaiheessa ihmisen mieli menee niin mustaksi, että ei nähdä kuin se oma totuus?" Taiteilijajoukko kulki lyhdyt käsissään kuin hautajaiskulkue ulos tilasta. Ikkunan takaa he katsoivat hiljaa ja liikkumattomina tilaa, jonka Super-A oli vallannut. Katsojat jäivät tulevaan "Ralli-Markettiin", kun taiteilijat ajettiin ulos. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli huutaa katsomosta: en minäkään halua jäädä tälle puolen lasia! Syntyi myötätunto taiteilijoita kohtaan.

Uutisten kuvitusta.

Uutisankkuri luki ajankohtaisia uutisia Suomesta ja maailmalta: sodat, ilmastonmuutos, ebola, mielenterveys, terveyspalvelujen keskittäminen... Tilan ulkopuolella olevat taiteilijat maalasivat uutiskuvia ikkunalasiin. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun surulliset uutiset alkavat ahdistaa ja sitä mieluummin kääntää kanavaa tai lehden sivua. Tässä tilanteessa oli vain kuunneltava ja katseltava. Surullisen notkelman jälkeen alettiin nostattaa tunnelmaa ensin pakonomaisesti hymylihaksia aktivoimalla ja sitten maalaamalla ja ajattelemalla iloisia asioita. Tämä oli yksi näytelmän terävistä kärjistä: kuinka ihmisiä huijataan hymyilemään tosielämässäkin. 

"Ajattele iloisia asioita."

Tilanne ei kuitenkaan onneksi jäänyt noin pinnallisen jäykäksi. Näyttelijät jakoivat yleisöön eri värisiä post-it -lappuja, joille jokainen sai kirjoittaa ajatuksia omasta elämästään: millä minä rikastutan omaa elämääni. Taiteilijajoukko esitti sillä aikaa kappaleen Tahdon uskoa. Yleisössä kiersi hattu, johon jokainen sai halutessaan pudottaa sen verran rahaa, minkä arvoiseksi näytelmän arvioi. Irvikuvallinen iloisuus vaihtui mielihyvään, toivoon ja hyvään oloon. Laulussa sanottiin: 

"Tahdon uskoa sinuun,

tahdon uskoa meihin,

tahdon uskoa että maailma pelastuu.

Tahdon pysähtyä, katsoa sinua silmiin,

vaikka on marraskuu." 

Lopuksi taiteilijat seisoivat hiljaa katsojien edessä ja katsoivat meitä silmiin. Kuinka voimakkaan välittämisen tunteen pelkkä silmiin katsominen tuo! Poistuessa jokainen sai valita ulko-ovesta itselleen palasia toisten rikkaista elämistä. Minä keräsin mukaani läsnäoloa, viiniä ja palan tähtitaivasta sekä rauhallisia aamuja ja aamukahvia. 

Näytelmä piikitteli onnistuneesti nyky-yhteiskunnan/maailman tilannetta ja kuljetti tunteita vuoristoradan tavoin. Tilaa oli hyödynnetty hienosti ja sisä- ja ulkokohtausten vuoropuhelu toimi samalla, kun osa ihmisistä kulki tietämättä, tiedostamatta tai välittämättä tilan ohi. Osa autoilla, osa pyörillä, osa jalan. Seuraavan aamun taidekasvatuksen luennolla käsiteltiin onnellisen sattuman kautta taiteen arvoa, jossa syntyi oiva mietelause:

 "Taide ei suoraan vaikuta mihinkään jos sen kanssa ei ole tekemisissä." 

- Pauline von Bonsdorff - 

Olkaa siis tekemisissä taiteen kanssa, sillä se rikastaa elämäänne enemmän kuin raha.

KöyhtyNYT esityksiä on jäljellä vielä kolme:

la 22.11.2014 klo 19

 ma 24.11.2014 klo 19

ti 25.11.2014 klo 19

osoitteessa Kauppakatu 8 (Galleria Hoppa), Jyväskylä.

Maksu näytelmän jälkeen omantunnon mukaan.