Monenlaisia mörköjä

 ...nimittäin graduprojektiin liittyen. Olen ollut tässä syksyn mittaan siinä pisteessä, että tuntui etten saisi omin avuin vietyä projektia eteenpäin. Suunta oli haettu uudelleen jo vähän aiemmin, mutta muiden kurssien ohella gradu tuntuu jäävän vääjäämättä toissijaiseksi. Osallistuin viime tipassa maisterivaiheen tutkimusviestinnän kurssille, jossa käsitellään mm. kirjoitusprosessin hallintaa ja tieteellistä kirjoittamista sekä oman äänen etsimistä.

Etukäteen hieman laiskotti mennä ensimmäiselle tunnille (lisää töitä muiden kurssien rinnalle), mutta kun tehtävänä oli tuoda mukanaan kirja, jonka olisi halunnut kirjottaa, se inspiroi sen lisäksi, että opiskelutilana oli ihanan rento Oppio-rakennuksen Lounge. Kirjaesittelyjen jälkeen muodostimme pieniä ryhmiä ja aloimme puhua erilaisista peloista, esteistä ja vaikeuksista graduprojektin kanssa. Sanallistimme ja kuvasimme ne erilaisiksi möröiksi ja hirviöiksi. Oli todella vapauttavaa huomata, että moni muukin painii ihan samanlaisten ongelmien ja pelkojen kanssa. Nyt kun ne tehtiin näkyväksi ja sai vertaistukea, maailma näytti taas paljon valoisammalta.

Luovan kirjoittamisen menetelmän avulla listasimme ensin asioita, joista elämässämme pidämme ja kirjoitimme sitten unelmapäivästä 5-10 vuoden kuluttua. Tämän jälkeen jokaisen tuli pohtia mikä asema ja tehtävä gradulla on suhteessa tuohon unelmapäivään.

Gradu - mikä gradu...?

Taas tuli todistettua, että yksin ei ole hyvä vaeltaa pimeydessä. Toisaalta muistin myös sen, että hetkessä eläminen on tällaisissa jutuissa tärkeää. Ei pidä murehtia etukäteen liian montaa asiaa tai se murehtiminen lamauttaa. Keskityt sen yhden kappaleen kirjoittamiseen sen sijaan, että mietit jo kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen/lopputulokseen. Jälkikäteen on helppoa muokata jo syntynyttä tekstiä mieleisekseen, mutta jos murehtii niin paljon ettei saa kirjoitettua lausettakaan, ei ole myöhemmin mitään muokattavaakaan. Ehkäpä palaan tämän kurssin tunnelmiin myohemminkin. Ihana yliopisto, että tällaisiakin "self-help" kursseja järjestetään! ♥

Tämän mörön kanssa taistellaan varmasti usein.

Tämän lisäksi kävin päivittämässä kuulumisia amanuenssin luona ja sain kuulla, että opinnot näyttävät etenevän hyvin, kursseja on tarpeeksi ja kokonaisuus näyttää muutenkin olevan mallillaan. Jotkut asiat pitää vain uskaltaa sanoa ääneen, niin hyvät kuin huonotkin, että asiat menevät eteenpäin.

Elämä on taas mallillaan!