Sikses kivan paikan Mari päätti survoa blogini matkablogien kategoriaan, sillä hän heitti haasteen vastata 11 matkailuaiheeseen kysymykseen. Siinä missä Mari kiertelee kirkkoja ja museoita, voin itsekin rajata vastaukseni koskemaan nimenomaan kotimaan matkailua. Sillä onhan se aina matkustamista, kun siirtyy paikkakunnalta toiselle. Vaikka vain Jyväskylästä Jämsään.
1. Suunnitteletko matkasi huolellisesti etukäteen?
- Kyllä ja erittäin perusteellisesti. Pyrin hahmottamaan paikkakuntaa (ja välimatkoja) karttojen avulla etukäteen ja etsimään nettisivuilta paikkoja joissa haluan(mme) käydä. Vaihtoehdot listataan ja niistä muotoillaan molempia osapuolia kiinnostava kattaus. Samaiseen suunnitteluun kuuluu juna/bussiaikataulujen kartoittaminen (meno-paluu), eri paikkojen aukiolot, nähtävyydet, ruokapaikat, museot ja kirpparit.
- Hyvin usein perusteena on museo tai kirpputori, mielellään näiden yhdistelmä. Joskus matkaan innoittaa esimerkiksi luontopolku.
- Katso edellinen vastaus. Usein kotimaassa pidemmälle suuntautuvat matkat ovat juuri museoissa olevien näyttelyiden inspiroimia.
- En. Koska museot ja kirpputorit eivät voi koskaan pettää, oli paikkakunta muuten millainen tahansa.
- Vastaisin että auto, mikäli omistaisin sellaisen. Julkisilla matkustetaan, joka rajaa melko paljon matkaohjelman suunnittelua. Matkakohteeseen päästyämme, matkaa taitetaan jalan, joten vierailukohteet valitaan sen mukaan.
- Kamera, muistivihko ja kynä. Kameralla tehdään suurin työ, vihkoon kirjataan nousseita ajatuksia ja varsinainen päiväkirjaosuus näkyy usein blogissa.
- Harjamäen sairaalamuseo, jonne en valitettavasti ehdi tänäkään kesänä. Toinen, jonka olemassaoloa en voi olla hehkuttamatta, on Pöljän pysäkki. Ja paikkakuntaa lähestyessä (tai vaikka vain ohi ajaessa) täytyy aina nostaa katseensa Kultaiseen kauriiseen (Pekka Jylhä: Ilmestys).
- En omista edelleenkään älypuhelinta vaan luotan vanhaan Nokialaiseen, joten en voi käyttää puhelimen avulla kartta- tai muita opaspalveluita, appseja ja mitä niitä nyt on. Tämän vuoksi printtaan kaikki tarvittavat paperit ja muistiinpanot matkalle mukaan, jolloin ne kulkevat kätevästi muistikirjan välissä. Hyvin suunnitellun matkan mukaan älypuhelinta ei edes tarvittaisi, vaikka sellainen toiselta matkalaiselta löytyykin. Itse asiassa yksi matkan kivoimmista hetkstä on mielestäni juuri se suunnittelu. Kun piirtää karttaan pisteitä paikoista, niiden aukioloista ja välimatkoista.
- Pohjoisin on Oulu, koska Rovaniemen pääsykoepäiviä en laske matkailun kategoriaan. Eli kovin pohjoisessa ei sanan varsinaisessa merkitysessä olla käyty, joka johtuu suurelta osin autottomuudesta. Välimatkat alkaa pohjoisessa olla sellaisia, että julkisilla ei pärjää. Eteläisin kotimaan kohde on Helsinki.
- Miten tällaista voi edes kysyä? Suomen rajojenkin sisällä on kaupunkikohtaisia suosikkeja, mutta vaikea sieltä on nostaa yhtä ylitse muiden. Syviä muistijälkiä ovat tehneet Turun taidemuseo, Visavuori, Eva Ryynäsen ateljeekoti ja kirkko. Mutta toisaalta vaihtuvat näyttelyt muokkaavat museokokemusta suuresti, sillä joskus tunnelma yksittäistä näyttelyä kohtaan saattaa olla välinpitämätön (harvoin), joka ei varsinaisesti liity museon kokonaiskuvaan/tunnelmaan. Vapriikki on onnistunut kerta toisensa jälkeen pitämään mielenkiintoa yllä. Kimmo Pyykkö -taidemuseo oli yllättävyydessään ja uutuudessaan vaikuttava.
- Kesäjuhlat Nilsiässä, joten aurinkoa kiitos.
Kiitos. Tosi kiva kirjoitus. Hyvin paljon saman suuntaista on matkailumme :-)
VastaaPoistaMari: Siksipä tykkään kovasti blogistasi. Paljon mielenkiintoisia kohteita joihin itsekin haluaisin tutustua. Olet minun vinkkikalenterini. ;)
PoistaMatkailu tai paikasta toiseen liikkuminen ja ympärille katseleminen on aina ollut intohimoni. En välttämättä edes tarviste seuraa. Luonto on tietysti luonto, mutta muuten katselen rakennuksia mieluiten, sisältä ja ulkoapäin. Tarkistan aina ovet ja ikkunat, ja sitten muut yksityiskohdat. Kirkot tietysti. Mitä vanhempi rakennus niin melkein sitä mielenkiintoisempi kohde. En vaan jaksa enää liikkua yhtä paljon kuin ennen. Nyt on tyydyttävä enempi ja enempi lukemiseen.
VastaaPoistaSainpas tässä samalla uuden blogin luettavakseni. Vaikuttaa mielenkiintoiselta Mari sinun blogisi.
Donna: Rakennukset (kirkot) viehättävät minuakin luonnon lisäksi. Ja tuostakin olen pääasiassa samaa mieltä, että mitä vanhempi rakennus, sen mielenkiintoisempi.
PoistaKirjojen avulla pääsee nopeasti ihan toisenlaisiin maisemiin.
Hienoa että sain olla avuksi. Marin blogi kuuluu vakiolukulistalleni. :)
Kiitos Donna ja tervetuloa!
PoistaOlet paljon tehokkaampi suunnittelija kuin minä! Omilla retkilläni tärkeintä on kartta, mutta joskus senkin hankkiminen jää paikan päälle, eli usein menen tuurin varassa. Ja (iloisia) yllätyksiä tulee aina vastaan :)
VastaaPoistakenkä: Suunnittelemalla varmistan sen, että pääsen niihin kohteisiin joihin haluan. Luontopoluilla ei tarvitse onneksi niin paljon suunnitella, kulkee omaa tahtiaan kunhan suuntama on tiedossa. Se kartta olisi tietysti hyvä olla.
PoistaJännityksellä olen lukenut juttujasi, jossa esim. polkumerkit ovat olemattomia. Vieraassa paikassa tietämättömyyden/eksyneisyyden tunne on sellainen jota yritän välttää. Kaupungeissa kaduilla haahuilukin on mukavaa, mutta jonkinlainen kartta on varmuudeksi oltava mukana. Muistan eräällä opintomatkallani lähteneeni vieraassa kaupungissa "vähän kuvailemaan korttelin ympäri". Kävi sitten niin, että se korttelin kiertäminen vei minut lähes kolmen kilometrin päähän lähtöpisteestä (joka paikassa ei ole sitä ruutukaavaa :D ) ja takaisin löytäminen ilman karttaa oli melko työlästä. Ja oli melko myöhä. Paikallisilta kyselin neuvoja ja he ehdottivat bussia. Ajattelin kuitenkin etten sekoita itseäni enää bussiliikenteellä. Noh, perille löydettiin, mutta sen jälkeen en ole lähtenyt haahuilemaan ilman jonkinlaista näkemystä siitä missä mennään. :D
Kiinnostavaa!
VastaaPoistaMatkustamisen tapa varmaan kuvaa ihmistä muutenkin ja kertoo hänestä jotakin olennaista, ominta.