Aino Sibelius

*Yhteistyössä Suomen käsityön museo 

ja Järvenpään taidemuseo

Eero Järnefelt: Aino Sibelius, taiteilijan sisar. Öljyväri kankaalle, yksityiskokoelma.

Ollaan vielä pari hetkeä Tuusulan rantatiellä, mutta käydään tässä välissä Järvenpäässä. Taidemuseossa on nimittäin Ainolaan hienosti linkittyvä näyttely Aino Sibeliuksesta. Vaikka nyt vietetäänkin miehisesti Jean Sibeliuksen, Pekka Halosen ja Akseli Gallen-Kallelan 150-vuotis juhlavuotta, minua ilahdutti, että Järvenpään taidemuseo oli nostanut esiin naisnäkökulman. 

Tutustuimme näyttelyyn itsensä Ainon johdolla. Hän kertoi elämästään Jeanin, Jannen, rinnalla. Kuinka nuorena rakastuttiin, muutettiin yhteen ja perustettiin perhe. Elämä säveltäjämestarin rinnalla ei aina ollut helppoa ja Ainosta kuoriutui paitsi rakastava äiti myös tiukka opettajatar. Tytärten kotiopettajana toiminut Aino saattoi sulkea tottelemattomat tytöt salin komeroon, josta pääsi pois lupaamalla käyttäytyä kiltisti. Rouva Sibelius paljasti Jannen pelänneen pimeää, mutta silti työskennelleen öisin. Tämä ihmetytti häntä suuresti. 

Draamaopastukset välittävät tunnelmaa. Aino Sibelius kuljetti kuulijansa avioliiton läpi iloineen ja suruineen kohti vanhuusvuosia. Opastusta oli miellyttävä seurata, näyttelystä nostettiin mukaan sopivasti esineitä tarinan tueksi ja kuulija sai pysyä kuulijana. Jotkut eivät nimittäin pidä siitä että opastuksilla pitäisi osallistua, joten tälle kierrokselle saattaa lähteä turvallisin mielin.

Näyttely kannattaa kuitenkin kiertää myös tekstien osalta. Suhde Sibelius-pariskuntaan on Ainon kertomana henkilökohtaisempi, mutta näyttelyteksteistä näkee tilanteiden taakse. Aino tulee kokonaisemmaksi näyttelytekstien myötä ja astuu esiin Jannen takaa.

Aino ja vanhin tytär Eva Sibelius. Kuva: SKS.

Aino Järnefelt syntyi (1871-1969) seitsemäntenä lapsena suomenmieliseen aatelisperheeseen, jossa oli paljon taiteellista lahjakkuutta. Eero toimi taidemaalarina, Arvid kirjailijana, Armas säveltäjänä ja Kasper kriitikkona. Järnefeltien perhe joutui kokemaan neljän tyttären varhaiset kuolemat ja Aino oli ainut joka eli tyttäristä vanhuuteen saakka. 

Ylhäällä perintökoru, medaljonki. Alhaalla Aino Sibeliuksen puuterirasia, tuliaislahja Kööpenhaminasta 1927. Yksityiskokoelma.

Elisabeth Järnefelt osti yllä näkyvässä kuvassa olevan medaljongin tyttärelleen Ainolle palatessaan Hilja-tyttärensä (1873-1879) hautajaisista. Medaljonki oli lohdutus Ainolle, joka ei päässyt siskonsa hautajaisiin.

Kuopion lääninhallitusrakennus. Konstantin Kiseleffin suunnittelema uusrenessanssirakennus valmistui vuona 1882.

Järnefeltit asuivat hetken aikaa Kuopiossa, sillä isä Alexander toimi maaherrana Kuopion läänissä vuosina 1884-1888. Aino valmistui Kuopion tyttökoulusta vuonna 1887, mutta opiskeli lisäksi Kuopion ja Vaasan veistokouluissa. Veistokoulussa säätyläistytöt opiskelivat muun muassa piirtämistä, ornamentiikkaa, laskentoa ja kirjanpitoa. Näiden lisäksi Aino soitti pianoa ja luki kaunokirjallisuutta. Musiikki, teatteri ja kirjallisuus pysyivät hänelle läheisinä läpi elämän. Näyttelystä kävi ilmi millainen monilahjakkuus Aino oli. Kulttuuriosaamisen lisäksi hän oli erittäin taitava kaikenlaisissa käsitöissä ja valmisti ja koristeli mm. kaikki vaatteet ja tekstiilit itse sekä suunnitteli huonekaluja. Tämä innovatiivisuus ilmeni myös Ainolan saunan vesijohtojärjestelmän kehittelyssä.

Aino Sibeliuksen kirjomia pitsejä, virkkaustöitä ja verkkopitsiä. Yksityiskokoelma/Ainola.

Jean Sibelius nuorimpien tyttäriensä Piiun (Margareta) ja Heidin kanssa 1916. Kuva: Otavan arkisto.

Aino Järnefelt ja Julius Christian (Jean) Sibelius tutustuivat ensimmäisen kerran Järnefeltien kotona, kun säveltäjäveli Armas oli tuonut opiskelukaverinsa kylään. Rakkaus syttyi molemminpuoliseksi vasta syksyllä 1890, jolloin pari nopeasti kihlautui. Ainon musikaalisuus oli edellytys sille, että hän jaksoi seisoa tulevat vuodet miehensä rinnalla. Aino kuunteli paljon musiikkia ja kävi miehensä konserteissa. Hän oli hyvin perillä myös siitä, miten Sibeliuksen musiikkia tulkittiin:

"Mutta yksi asia on mistä voin sinulle kehua, se on sinun 2. sinfoniasi. Se soitettiin viime maanantaina, viimeisessä sinf. konsertissa. Olin kuulemassa, ja nautin tavattomasti. Se tuntui niin ehjältä ja niin mahdottoman syvältä. Kajus dirigeerasi koko sielullaan, vaan ei sentään mennyt ihan mallikelpoisesti, loppusatsi kyllä kaikui erinomaisesti. (---) Minä ihailin sinua niin ja koko viikon olen seurustellut sinfoniasi kanssa." 

 -Aino Jannelle 26.3.1909. -

Felix Nylund: Heidi Blomstedt (os. Sibelius), 1929, kipsi. Yksityiskokoelma. Laura Järnefelt: Katarina Ilves (os. Sibelius), 1931, öljyväri kankaalle. Yksityiskokoelma.

Jos Ainolassa tuntui hieman siltä, että muu perhe joutui elämään hiljaisuudessa, jotta isäntä sai tehdä musiikkia, Järvenpään taidemuseon näyttelyn jälkeen tuntui, että perhe oli tiivis ja rakkautta riitti kaikesta huolimatta. Kulttuuriperheen vaikutukset näkyivät myös tyttärissä, sillä Ruthista tuli näyttelijä, Katarina opiskeli pianonsoittoa, Margareta viulunsoittoa ja Heidi muotoilua. Vanhin tytär Eva hoiti suvun asioita.

Vasemmalla Kirstin kummilusikka, oikealla hopeinen malja, jossa päivämäärä 14.12.1898 eli kuukausi Kirstn syntymän jälkeen. Yksityiskokoelma.

Lavantautiin menehtyneestä Kirsti-tyttärestä muistuttavat näyttelyssä kummilusikka ja hopeamalja. Ainon kerrotaan syyttäneen itseään pitkään Kirstin kuolemasta. Surusta huolimatta perhe lähti ulkopuolisen rahoituksen turvin yhteiselle matkalle Saksaan ja Italiaan.

Postikortti Italian Rapallosta 1901. Yksityiskokoelma.

"Rakas mummo, terveesiä kaikilta. Ruth"

Postikortti Venetsiasta. Yksityiskokoelma.

 "R.M. [Rakas mummo?] juuri ennen lähtöä Florengista sain kirjekorttisi. Kiitos. Kirjeen sain myös muutamia päiviä ennen Rapallosta. Hauska oli saada tietoja. - Tällä torilla Eva ja Ruth-kin ovat syöttäneet kyyhkysiä. Täällä on hyvin kaunista. Huomenna lähdemme Wieniin. Lapset voivat hyvin. - Hauska on tulla taas Suomeen. Terveisiä Jannelta ja suutelot(?) lapsilta. Heillä on paljon kertomista mummolle. Aino"

Sibelius-puolisot kesäiltana Ainolan kasvitarhan penkillä, 1940-1945. Kuva: Santeri Levas/Suomen valokuvataiteen museo.

En tiennyt Ainosta juurikaan muuta ennen näyttelyä kuin sen, että hän oli Eero Järnefeltin sisar ja Jean Sibeliuksen vaimo. Tuntui hyvältä nähdä sen miesten verhoaman persoonan taakse. Sieltä paljastui kaunis ja rakastava, määrätietoinen ja vahva nainen, joka mahdollisti miehensä luovan työn ja perheensä hyvinvoinnin. Anteeksi Janne, vaimosi keräsi kaiken huomioni juhlavuodestasi huolimatta ja sai kiinnostumaan itsestään enemmän. 

Kuten Aino opastaessaan mainitsi, hän on elänyt läpi kaikki miehensä sinfoniat. Ajattelen sen pitävän sisällään myös kaikki yhteisen elämän eri sävellajit.

Aino Sibelius -näyttely Järvenpään taidemuseossa 4. lokakuuta 2015 saakka.

Näyttelyssä on vieraillut myös Mäntsälän Martat ja Sikses kiva paikka.