Taidehetki vanhusten ryhmäkodissa

*Yhteistyössä Jyväskylän kulttuuriluotsit

Sain hienon mahdollisuuden osallistua Jyväskylän kulttuuriluotsien järjestämään taidehetkitapahtumaan Jokikartanon vanhusten ryhmäkodissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu taiteilija Carl Bengtsin (1876-1934) pojanpoika, Antti Bengts, kertomaan vaarinsa taiteesta. Tapahtumalla haluttiin tuoda taide ja paikallishistoria helposti ja lähelle vanhusten arkea. 

Carl Bengts: Omakuva, 1911. Kuva täältä.

Närpiössä maanviljelijäperheeseen syntynyt Carl Bengts opiskeli koristemaalariksi Karl Hellstenin johdolla ja jatkoi taideopintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1895-1896) ja Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1897-1898). Turussa hänen opettajanaan toimi jonkin aikaa Victor Westerholm. Bengts oli myös Ruovedellä Akseli Gallen-Kallelan oppilaana syksyllä 1899 ja avusti Gallen-Kallelan suunnittelemien freskojen maalaamisessa Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa vuonna 1900. Carl Bengtsin omalle taiteelle olivat ominaisia kansanomaiset maalaiselämän aiheet, puhtaat värit ja taidokas valon kuvaus. Häntä pidetäänkin yhtenä Suomen varhaismodernisteista. Maalaamisen lisäksi Bengts teki myös grafiikkaa ja suunnitteli muun muassa huonekaluja.

Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Bengts oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja suomalaisen kansankulttuurin ihailija. Taiteilijan suosittelijoina toimivat esimerkiksi Jean Sibelius ja Albert Edelfelt. Vuonna 1912 Bengts teki maalausmatkan Keski-Suomeen. Lopullisesti Carl Bengts muutti vaimonsa kanssa Jyväskylään toukokuussa 1927 ja asui Kuokkalassa Kumpulan huvilassa kuolemaansa saakka. Näiden Äijälän, Tourujoen ja Kumpulan terassilla maalattujen teosten vuoksi Bengtsiä pidetään Jyväskylän kuvaajana. Hän oli myös hyvä ystävä toisen jyväskyläläisen taiteilijan, Jonas Heiskan (1873-1937), kanssa.

Kumpulan huvilan pihalla seisonut kaksihaarainen puu oli suosittu kuvauskohde.

Antti Bengts.

Antti Bengts kertoi vaarinsa elämästä ja taiteesta esittelemällä teoksia Äijänlänjoen ja Tourujoen rannoilta. Saimme kuulla myös joitain Antin henkilökohtaisia muistoja teoksista. Diakuvissa ei valitettavasti värit hehkuneet niin kauniisti kuin olisi toivonut, mutta oli hauska huomata, että suurin osa vanhuksista tuntui pitävän kuvaesityksestä. Näissä maisemissa on rauhallinen tunnelma ja luontokokemuksien välittäminen vanhuksille (ja kenelle tahansa) kuvallisessakin muodossa on arkea piristävää.

Rakennusvaiheessa oleva Äijälänsalmen silta, joka valmistui vuonna 1930. Silta on yksi Suomen vanhimmista paikallaan valetuista teräsbetonisilloista.

Antti kertoi Carl Bengtsin käyttäneen tässä Tourujokea Tuonelan jokena.

Tässä maalauksessa on voimakas van Gogh-vivahde.

Kiitos kulttuuriluotseille, Antti Bengtsille ja Jokikartanon väelle, että sain olla mukana! Toivoisin kovasti, että kulttuurikokemuksia vietäisiin palvelukoteihin ja erilaisiin laitoksiin mahdollisimman paljon. Näin toivoi myös Jokikartanon palveluesimies Ritva Kuismanen. Henkilökunta suhtautui ihailtavan kannustavasti ja positiivisesti taidehetkeen, sillä hekin uskovat siihen että kulttuuri kuuluu kaikille.

Ps. Jokikartanoa oli sisustettu kauniisti erilaisilla ryijyillä, joka palautti jälleen ajatukset minua inspiroineeseen ryijynäyttelyyn.